Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |
Jari Saarenpää on järjestelmällinen (J) persoona. Tähän elämäntyyliä heijastavaan persoonallisuuden ominaisuuteen voi liittyä tunne siitä, että tekemätöntä työtä on paljon – ja se aiheuttaa stressiä. Meillä kaikilla on kuitenkin oma tapamme suhtauta asioihin. Jari kertoo omasta tavastaan hallita stressiä LinkedIn -postauksessa, jossa hän arvottaa mm. to-do-listoja ja rumia sammakoita.
Tuntuuko jatkuvasti siltä, että aika ei riitä kaikkien asioiden tekemiseen? Miten ihmeessä erotan kiireessä tärkeät asiat vähemmän tärkeistä? Miksi koen jatkuvaa stressiä, vaikka saankin paljon aikaiseksi? Tämä oli pari vuotta sitten tilanne kohdallani, mutta ei enää. Tein muutaman perustavaa laatua oleva muutoksen, saan paljon enemmän aikaiseksi ja mikä tärkeintä, en juurikaan koe stressiä!
Luin juuri mielenkiintoisen artikkeli Forbersin sivuilta. Otsikko ”Millionaires Don’t Use To-Do Lists” sai pysähtymään. Miksi se pysäytti? Koska olen aina inhonnut To-Do-listoja! Olen Jungilaiselta preferenssiltäni ns. J- tyyppi (Judging) eli järjestelmällinen. Vastaparina tuolle preferenssille on ns. P-tyyppi (Perceiving), joka ei turhia suunnittele, vaan tekee asiat stressaamatta viime tipassa tai hieman sen jälkeen. Näin ainakin vahvasti suunnitelmallisen tyypin näkökulmasta katsottuna. Miksi sitten tehtävälistojen laatiminen aiheutti valtavaa stressiä?
Selitys löytyy ihmisen mielestä. Kyseessä on venäläisen psykologin Bluma Zeigarnikin vuonna 1927 havaitsema ilmiö: ihmisen mielellä on taipumus muistaa paremmin tekemättömät asiat kuin jo tehdyt. Ilmiöstä on paljon tietoa netissä, mutta en jotenkin ollut ymmärtänyt yhdistää tätä tietoa ja omaa stressiäni aikaisemmin!
Ihmisen mielellä on taipumus muistaa paremmin tekemättömät asiat kuin jo tehdyt. Klikkaa ja Twiittaa
Varsinainen muutos kohdallani tapahtui parisen vuotta sitten, kun käsiini tuli Brian Tracyn ”Eat That Frog!” -ajanhallintateos. Itse asiassa äänikirjana, joita kulutan tätä nykyä eniten, kun vietän autossa paljon aikaa. Sivumennen sanoen, ajan n. 50tkm työajoa vuodessa ja yhä useammin olen tilanteessa, jossa saavun asiakkaan pihaan liian nopeasti! Takaisin aiheeseen. Kyseisessä kirjassa Brian Tracy antaa liudan hyviä neuvoja tehokkaaseen ajanhallintaan. Suurin osa kirjan neuvoista on samaa tavaraa kuin niin monessa muussa ajanhallinnan oppaassa (luen -ymmärränkin ehkä – en kuitenkaan kokeile käytännössä). Mutta sitten siellä oli se yksi helmi, joka osui ja upposi!
Kirjan nimi oli outo, mutta se aukesi. Se iso juttu osoittautuikin sitten enemmän filosofiaksi kuin kikka kolmoseksi. Nimittäin juju piilee siinä, että jokainen päivä tulisi aloittaa syömällä se rumin sammakko ensimmäiseksi! Olin joskun aikaisemminkin törmännyt samaan ajatukseen, mutta en ilmeisesti ollut tuolloin siihen valmis. Päätin kokeilla neuvoa.
Jokainen päivä tulisi aloittaa syömällä se rumin sammakko ensimmäiseksi. Klikkaa ja Twiittaa
Yksinkertaisimmillaan teen kaksi asiaa (molemmat pitää kuitenkin tehdä, muuten homma ei toimi!!):
1) Suunnittelen kalenteriini aamun ensimmäisiin tunteihin kaikista haasteellisimman/ ikävimmän/ vaikeimman/ rumimman tehtävän, jonka teen aivan ensimmäisenä. Näitä kalenterivarauksia on usein viikkojenkin päässä, jotta saan kokemuksen siitä, että hallitsen itse kalenteriani. Muita asioita laitan kalenteriini vain harkiten.
2) Toteutan suunnitelman siten, kuin olin sen aikonutkin.
Nyt sinulle herää ajatus, että tuo on liian helppoa toimiakseen. Kehoitan kokeilemaan. Se on itse asiassa liian helppoa. Ja siinä se juju piileekin. Olen omissa ”tutkimuksissani” havainnut, että asia, joka on kovin helppo tehdä, on myös yhtä helppoa jättää tekemättä. Mutta siitä aiheesta kirjoitan joskun toisella kertaa.
Mukavaa kesän jatkoa ja muista, että säätilaan et voi vaikuttaa, joten eipä siitä kannata stressatakaan!