Kirjoittaja: LUONTAISET TAIPUMUKSET™ lisenssivalmentaja Jussi Piispanen |
Kävin taannoin ajatuksia herättävän keskustelun erään hyvän ystäväni kanssa, ystäväni on työurallaan siinä tilanteessa, että on aiheellista pohtia seuraavaa mahdollista työpaikkaa ja uran suuntaa tulevaisuudessa. Itsekin olen tässä tilanteessa ollut, ja ymmärrän hyvin kuinka taloudelliset velvoitteet painavat harteilla, ja suunta on saatava selväksi jotta voi edetä asiassa. Jari kirjoittaakin varsin osuvasti omassa artikkelissaan taloudellisen toimeentulon ja pelon suhteesta, ehdottomasti tutustumisen arvoinen tarina.
Keskustelimme ystäväni kanssa hänen uransa seuraavista askeleista – käytännössä siis siitä, millaisia tehtäviä hän on ajatellut hakevansa; hänen vastauksensa oli jokseenkin odottamani kaltainen – ajatuksissa siinsivät paljolti entisen kaltaiset työtehtävät, mahdollisesti hieman eri kokoisessa organisaatiossa kuin aiemmin. Jatkoin kyselyä ja halusin selventää erityisesti ystävälleni itselleen, miksi hakeutuminen samankaltaisiin tehtäviin oli hänellä ensisijaisesti mielessä; halusin siis hieman kaivella mikä sai ystäväni ajattelemaan näin. Ystäväni vaikutti hieman hämmentyvän kysymyksestä ja hetken mietittyään vastasi:
“Luulen että minun on helpompi löytää sellainen työ, jota olen tehnyt ennenkin”.
Tämän sanottuaan hän kuitenkin selvästi pohti asiaa, ja totesi:
“En tosin tiedä, haluanko tehdä samaa työtä kuin aiemmin”.
Keskustelumme jatkui ja loppuvaiheessa ystäväni oli hyvin varma seuraavasta askeleestaan – hän aikoi hakea samankaltaisia tehtäviä kuin aikaisemminkin. Pintapuolisesti mikään ei siis muuttunut, mutta pintakerrosta syvemmällä monikin asia oli eri tavalla kuin keskustelumme alkuvaiheessa. Nyt ystäväni oli enemmän tietoinen omasta ajattelustaan ja seuraavista askeleistaan, automaattisen toiminnan sijaan.
Automaatiosta tiedostettuun ajatteluun
Saku Tuominen ja Katja Lindroos kirjoittavat kirjassaan ”Ravistettava, omskakas: Toisinajattelijan käsikirja” muutoksen teemasta. Minulle on jäänyt kirjasta erityisen hyvin mieleeni, alunperin Harvard Medical Schoolin johtajalta Alvaro Pascual-Leonelta lähtöisin oleva vertauskuva ajattelumme rinnastamisesta lumisessa pulkkamäessä laskemiseen.
Pulkalla laskiessa pulkan alle hankeen piirtyy selkeä ura; mitä useammin pulkalla laskee samaa uraa, sen vahvemmaksi se käy. Ja ennen pitkää urasta tulee automaatio, uran ulkopuolella laskeminen on suorastaan mahdotonta. Jotta urasta pääsee pois, on aidosti pyrittävä muuttamaan ajattelutapaansa ja vahvistettava uutta tapaa, jottei luisuisi takaisin vanhaan uraan. Kuulostaa järkevältä, eikö vaan? Mutta mistä aloittaa?
Ensimmäinen vaihe on tunnistaa itsessään pulkan jättämät urat, ja oma luontainen herkkyys tietynlaisten urien muodostumiselle. Oikopolkuja ei valitettavasti ole, on yksinkertaisesti vaan tarpeen tutustua itseensä ja omaan ajatteluunsa.
Meillä kaikilla on omat luontaiset taipumuksemme ajatella, ja ne myös vahvistuvat helposti niitä harjoittaessamme. Näissä tapauksissa pulkan ura siis muodostuu varsin selkeäksi, niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvässä tapauksessa automaatio toimii helpottaen toimintaamme, useasti puhutaan omien vahvuuksiensa varassa toimimisesta; huonommassa tapauksessa päädymme herkästi tiedostamattamme ajattelemaan asioista oman taipumuksemme mukaisesti, emmekä tunnista muita vaihtoehtoisia tapoja ajatella tai toimia.
LUONTAISET TAIPUMUKSET™ – valmennus tarjoaa tehokkaan keinon selvitellä itselleen omia ajattelutaipumuksiaan, ja kun taipumukset ovat selvillä, sen jälkeen on mahdollista siirtyä toiseen vaiheeseen, tekemään enemmän tietoisia päätöksiä omasta ajattelustaan vallitsevien tilanteiden mukaisesti. Tietoisena omasta taipumuksestaan on mahdollista siirtää pulkkaa tilanteen vaatiessa urasta pois, tai laskea samaa uraa, sen ollessa paras tapa kyseisessä tilanteessa.
Näin ystävänikin teki keskustelumme edetessä – hän tunnisti sen uran, johon pulkka lipeää kuin itsekseen (arvopohjainen päätöksenteko ja hyvin aistinvarainen asioiden tarkastelu), ja teki enemmän tietoisen valinnan seuraavista askeleistaan omiin vahvuuksiinsa nojaten ja itselleen rehellisesti. Tähän kannustan myös sinua.