Kirjoittaja: ”Kummisetä” |
Perinteinen psykologia jakaa ihmismielen kolmeen osaan: tietoiseen, esitietoiseen ja tiedostamattomaan. Tietoinen osa on niistä selvästi pienin ja kutistuu nukahtaessamme nollaan.
Tietoisuudelle on tunnusomaista, että sen sisältö voi vaihtua hyvinkin nopeasti. Siihen vaikuttavat mm. yllättävät havainnot ja päähän pälkähtävät ajatukset ja ideat. Ne kaappaavat tietoisuutemme haltuunsa hetkeksi ja joskus pitkäksikin aikaa. Varsinkin asiat, joihin liittyy voimakas tunne (pelko, ahdistus, mielihyvä,…), ottavat tietoisuuden helposti haltuunsa. Yksi keskeinen tietoisuustaito on keskittymiskyky – taito pitää tietoisuus pidemmän aikaa halutussa kohteessa.
Tietoisuus on kuin taskulampun valokeila: sen avulla mieli kohdentaa huomion johonkin tärkeään asiaan. Ehkä tietoisuuden kehittyminen onkin alun perin liittynyt uhkaavien asioiden mahdollisimman nopeaan tiedostamiseen? Ainakin eläimillä näyttäisi olevan näin.
Asiat, joihin liittyy voimakas tunne (pelko, ahdistus, mielihyvä,…), ottavat tietoisuuden helposti haltuunsa. Klikkaa ja Twiittaa
Tietoisuuden kapasiteetti
Suomalainen, kansainvälisestikin tunnettu aivotutkija Matti Bergström kertoi eräässä TV-ohjelmassa kokeista, joilla he mittasivat tietoisuuden kapasiteettia, näkö- ja kuuloaistien kautta. Kokeen idea oli syöttää informaatiota nopeutuvalla vauhdilla ja katsoa miten pitkälle koehenkilöt ovat tietoisia syötetyn informaation sisällöstä.
Tulokset olivat sekä näkö- että kuuloaistin kautta suunnilleen samanlaiset: ihmiset pystyivät (virkeänä) erottelemaan sekunnissa suuruusluokkaa 10 sanaa ja 100 kirjainta. Yksilöiden välillä oli vain hyvin pieniä eroja, mikä viittaa siihen, että tietoisuuden kapasiteetti on sangen rajallinen. Väsyneenä erottelukyky selvästi heikkeni.
Bergströmin tutkimusryhmä testasi myös alkoholin ja voimakkaampien huumausaineiden (LSD) vaikutusta tietoisuuteen. Olihan puhuttu että tietoisuus laajenee tiettyjen huumeiden, esimerkiksi LSD:n, vaikutuksesta. Havaittiin, että alkoholi ja huumeet laajentavat tietoisuuden aluetta, mutta eivät tehosta aivojen erottelukykyä.
Tietoisuus ja ajattelufunktiot
Miten tietoisuus eroaa ajattelun osatekijöistä, joita Jung tunnisti neljä erilaista: aistit (S), intuitio (N), looginen järkeily (T) ja arvottaminen (F)? Suurin ero on siinä, että tietoisuus on luonteeltaan energiaa, mutta ajattelufunktiot käsittelevät informaatiota. Tietoisuutta voidaan hyvin verrata TV:n, radion ja puhelimen kantoaaltoon, jonka avulla informaatiota (kuvat, äänet ja tekstit) kuljetaan vastaanottaviin laitteisiin.
Tietoisuudella ja ajattelufunktioilla on kuitenkin sellainen näkymätön yhteys, että ykkös- ja kakkosfunktio saavat tietoisuuden helpoimmin käyttöönsä kuin heikoimmat (kolmas ja neljäs) ajattelufunktiot. Olen huomannut tämän konkreettisesti vertaamalla omia mielenkiinnon kohteita vaimoni vastaaviin.
Minun tietoisuuteni (mielenkiintoni, ajatukseni) suuntautuu kaikkein helpoimmin erilaisten ideoiden pohdiskeluun ja kehittämiseen. Teen sitä lähinnä yksikseni ja ykkös- ja kakkosfunktioitani (Ni ja Te) käyttäen. Vaimoni tietoisuus (mielenkiinto) taas kohdistuu lähinnä puutarhaan, tanssiin ja kauniisiin esineisiin. Ne ovat tyypillisiä SF-taipumusyhdistelmän kiinnostuskohteita. Olemme onnistuneet löytämään yhteisen mielenkiinnon alueen kesäasuntomme kautta, jossa vaimollani on upea puutarha ja minulla pari hehtaaria metsää, jossa pystyn metsätöiden lomassa pohtimaan syntyjä syviä.
Oman ajattelutyylin tunnistuskeino
Ihmiset, jotka ovat epävarmoja omasta ajattelutyylistään, voivat hyödyntää edellä kuvattua mielenkiinnon (tietoisuuden) suuntautumisanalyysiä oman ajattelutyylin tunnistamisessa. Idea on lyhykäisyydessään se, että tarkkaile,
mihin sinun mielenkiintosi vapaa-aikanasi helpoimmin suuntautuu tai mitä tekisit mieluiten, jos saisit vapaasti valita.
Pyri sulkemaan listaltasi pois kaikki velvollisuudet, joita sinun pitäisi tai kuuluisi tehdä. Tällaiset ”pakkopullat” kuvastavat enemmän sinun heikkoja kuin vahvoja taipumuksiasi.
Ainakin omalla kohdallani, sekä myös vaimoni kohdalla, tämä kiinnostukseen perustava taipumusten tunnistusmenetelmä on hyvin toimiva. Se edellyttää kuitenkin melko hyvää taipumusteorian tuntemista.
Kurkistus unimaailmaan
1980-luvulla kiinnostuin luovuutta tutkiessani unimaailmasta. Opettelin yksinkertaisen tekniikan, jolla sain joka yö haltuuni 3-4 unta, jotka aamulla kirjoitin ylös. Olin antanut itselleni illalla suggestion ”Herään aina kun uni loppuu”. Unitutkijat olivat todenneet, että unet toistuvat noin 1,5 tunnin välein. Kun heräsin, kirjoitin ylös 1-2 avainsanaa näkemästäni unesta – ja jatkoin nukkumista. Kun aamulla otin univihkoni esille ja keskityin yöllä kirjoittamiini avainsanoihin, unet nousivat mieleeni kuin videonauhurilta. Sain tällä tavalla talteen alle vuodessa noin 300 untani. Niiden avulla opiskelin unen kieltä, Carl Jungin unikirja apunani. Paikkakunnalla, jolla asuin, minulle alkoi kehittyä asiakaskuntaa unien tulkitsijana. Se oli hauska harrastus.
Ruokahalu kasvoi syödessäni. Luin eräästä unia käsittelevästä kirjasta jutun, että joku oli onnistunut vierailemaan omassa unimaailmassaan. Ei siis näkemässään unessa, vaan paikassa jossa unet syntyvät. Tämä alkoi kiinnostaa minua kovasti, varsinkin kun kirjassa oli kuvattu henkilön käyttämä tekniikka. Hän oli onnistunut livahtamaan unimaailmaansa nukahtamisen yhteydessä.
Tiesin jo kokemuksesta, että ennen nukahtamista me vaivumme unen kaltaiseen tilaan, jossa uni- ja valvetila sekoittuvat. Normaalisti ihminen nukahtaa eli menettää tajunsa tässä tilassa. Olin kuitenkin valmistautunut pysymään hereillä ja katsomaan mitä tulee vastaan. Kamppailu nukahtamista vastaan kesti muutaman minuutin ajan. Sitten olin kuulevinani äänen:
”No kurkista sitten.”
Näin edessäni jonkinlaisen vaakatasossa olevan sumuseinämän, jonka yläpuolella näkyi makuuhuoneemme laipio ja alapuolella joku kummallinen maailma. Minä pystyin oman ajatukseni avulla nostamaan ja laskemaan sumuseinämää. Minulla oli tunne, että voisin kävellä tänne kummalliseen maailmaan, jos haluaisin. Minua alkoi kutenkin pelottaa että en pääsisi pois tästä oudosta maailmasta. Vedin sumuverhon kiinni, ja olin omassa sängyssäni.
Tämä oli elämäni kummallisimpia kokemuksia. Jälkeenpäin rationaalinen mieleni selitti asian: ”Tämä oli vain kummallinen uni”.
Tästä kurkistuksesta unimaailmaan oli sellainen ikävä seuraus, että en kahteen viikkoon pystynyt nukkumaan normaalia unta, vaan osa minusta oli valveilla koko yön. Näin miten unet tulivat ja menivät. Vasta parin viikon kuluttua pystyin nukkumaan normaalisti. Tällainen ”rangaistus” on vienyt halut yrittää vierailla uudestaan unimaailmassa.
Vapaa tahto?
Onko ihmisellä on vapaa tahto ajatella ja tehdä mitä haluaa? Omat kokemukseni eivät tue tätä näkemystä. Tämän hetkinen uskomukseni onkin, että persoonamme vahvimmat taipumukset sekä voimakkaat tunteet ohjaavat meidän tietoisuuttamme selvästi enemmän kuin vapaa tahto.
|kuvat Shutterstock|