Kirjoittaja: valmentaja, CEO Jari Saarenpää |
Koin vast’ikään suuren pettymyksen – minulle läheinen ihminen jäi kiinni valheesta, joka ylitti oman moraalini rajat heittämällä. Kyseessä ei ollut mikään pikkujuttu, vaan asia, josta olimme useasti ko. henkilön kanssa puhuneet ja hän oli silmästä silmään katsoen vannonut, että tuota asiaa ei hänen elämässään enää tapahdu. Niin vaan tapahtui. Minulle asia tuli puskista ja siksi se vaikutti minuun syvästi. Päällimmäinen tunne – sekä primitiivinen että nyt jo hieman kypsynyt, on että en voi enää luottaa tuohon ihmiseen. Sen sijaan, että olisin jäänyt märehtimään tapahtunutta, aloin miettimään moraalia ja etiikkaa laajemmasta perspektiivistä. Törmäsin arvostamani kollegan Frank Martelan blogijuttuun vuodelta 2009, joka minusta ansaitsee tulla uudelleen nostetuksi siihen sisältyvän suuren viisauden vuoksi. Siteeraan seuraavassa Frankin ajatuksia ja pohdin niitä omakohtaisesti. Onko moraali tai etiikka ollut sinulla ajatuksissa viime aikoina?
Filosofi Frank Martela luennoi paljon erilaisista ihmisen hyvinvointiin liittyvistä asioita. Kirjoitimme Frankin kanssa jutun Helsingin Sanomiin viime vuonna – aiheena sisäinen motivaatio. Arvostan Frankin ajatuksia ja erityisesti sitä, että hän jaksaa innokkaasti tuoda maailmalta mielenkiintoisia ja tärkeitä uusia akateemisia pohdintoja meille taviksille Suomeen.
Frank piti taannoin luennon moraalifilosofiasta. Luennon päättyessä ihmisten jo keräillessä kamojaan esitti eräs kuuntelija jotakuinkin seuraavan kysymyksen: ”Tässä on nyt puhuttu eri moraaliteorioista ja siitä miten elää moraalinen elämä, mutta miksi ylipäänsä pitäisi olla moraalinen?” Tässä Frankin vastaus.
Oletko sinä moraalinen olento? Klikkaa ja Twiittaa
Moraalinen olento?
”Koska olet moraalinen olento. Siinä kiteytettynä vastaus normaalin (ei-psykopaattisen tai vastaavan) ihmisen kysymykseen, miksi olla moraalinen. Olemme evolutiivisesti muokkautuneet sellaisiksi olennoiksi, jotka tarkastelevat maailmaa moraalisesta näkökulmasta. Tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että psykopaatit eivät kykene erottamaan moraalisia ja tavanvaraisia asioita toisistaan, kun taas normaalisti yli kolmevuotiaat lapsetkin pystyvät tekemään tämän erottelun. Vaikka psykopaattien älyllisissä kyvyissä ei muuten ole mitään vikaa, puuttuu heiltä se perusaisti, jolla näemme maailman moraalisesti. Moraalisuuden kuvaaminen ja perusteleminen heille on kuin pyrkisi kuvaamaan punaista väriä syntymäsokealle. Meillä normaaleilla ihmisillä sen sijaan on luontainen moraaliaisti, jonka avulla tarkastelemme maailmaa. Samoin kuin aistimme kuumaa ja kylmää, värittyvät omat ja toisten ihmisten kokemukset mielessämme automaattisesti moraalisesti hyviksi tai huonoiksi.”
Jäin pohtimaan tuota aika kärjistävää erottelua normaalin ihmisen ja ei-normaalin ihmisen mielen välillä. Olisikohan siinä jotakin harmaan sävyjä olemassa, koska tämä kertomukseni ihminen on muuten ”ihan hyvä tyyppi”. Itselleni tuli mieleen takavuosien episodi lyhytaikaisen pääministerimme Anneli Jäätteenmäen tapauksesta – ”faksit tulivat hänelle yllättäen ja pyytämättä…” ja myöhemmin lentäväksi lauseeksi hänen kohdallaan on tullut Matti-Nykäsmäinen ”toimin niin rehellisesti kuin osaan…”. Siis missä menee raja normaalin ja ei-normaalin ihmisen mielen välillä? Siis moraalin ja amoraalin välillä? En tarkoita ihmistä, joka toimii tietoisesti moraalin vastaisesti (immoraalinen).
”Omien tekojen kokeminen oikeutetuiksi, lähimmäisten auttaminen ja oikeudenmukaisuuden halu ovat meihin sisäänrakennettuja ominaisuuksia, jotka löytyvät kaikilta ihmisiltä, joiden geeneissä tai kasvatuksessa ei ole tapahtunut jotakin vakavaa häiriötä. Moraalisesti eläminen on osa ihmisen hyvinvointia, moraalin vastainen toiminta aiheuttaa sisäisen ristiriidan ja henkistä pahoinvointia. Moraalisen ihmisen henkilökohtainen elämänlaatu on parempi kuin ei-moraalisen.”
Tätä Frankin ajatusta pohtiessani ajattelen, että onko sittenkin jotakin mennyt kasvatuksessa pieleen? Mikäli me jokainen ihminen synnymme maailmaan moraalisina, niin onko varhaislapsuutemme kasvatus johtanut meidät moraalisesti väärälle polulle?
Koetko sinä toimivasi moraalisesti oikein?
”Vaikka moraalin sisältö vaihtelee kulttuurista toiseen ja vaikka ihminen on mestari itsensä pettämisessä tällä alueella, on moraalisesti oikein toimiminen itsessään ihmisen perusominaisuus. Elääkseen hyvän elämän on ihmisen voitava kokea toimivansa moraalisesti oikein. Moraali on siis itse oma oikeutuksensa. Henkilölle, jolta puuttuu tämä moraalinen vaisto tai kyky, ei oikeastaan voi antaa kuin ei-moraalisia syitä toimia moraalisesti. Voi vedota moraalin mukaisen käytöksen hyödyllisyyteen sosiaalisessa maailmassamme, jossa väärintekijöitä rangaistaan, mutta sitä en usko, että moraalisuuden voisi perustella pelkästään henkilön rationaalisuuteen tai vastaavaan vedoten.”
Törmäsin tähän problematiikkaan jo aiemmin ko. henkilön kohdalla. Törmäsimme useita kertoja viime vuosien aikana siihen, että yritin perustella hänen toimintaansa, mikä aiheuttaa mielipahaa minussa, syy-seuraus-suhteen logiikalla – mikäli sanot pahasti minulle, on järkevää olettaa, että loukkaannun. Ei mennyt perille ja käytös ei muuttunut. Onko siis kyseessä moraalisen vaiston puuttuminen vai mitä?
”Olet moraalinen olento, halusit tai et. Dostojevskin Rikos ja Rangaistus on klassinen kuvaus henkilöstä, joka pyrkii älyllisesti ylittämään sisäänrakennetun moraalinsa. Raskolnikov joutuu kuitenkin lopulta toteamaan, että hänen sisäinen moraalisuutensa oli sittenkin liian vahva, eikä sitä voi pelkällä järjen viileällä äänellä sivuuttaa. Elämässämme tulee toki myös vastaan paljon tilanteita, joissa tarpeemme olla moraalisia on ristiriidassa jonkin toisen tarpeemme kanssa. Nälkäkuoleman partaalla kiusaukset moraalisen toiminnan hylkäämisestä voivat olla kovat ja monissa arkisissakin valintatilanteissa halumme ja himomme saattavat voittaa moraalisuutemme vaateen. Usein myös onnistumme järkeilemään itsellemme, miksi asia jonka aluksi ajattelimme olevan moraalisesti väärin, ei sitä tässä nimenomaisessa tapauksessa ollutkaan väärin, kun itse sorruimme siihen.”
Nyt aletaan olla ytimessä. Juuri tämä ajatus resonoi itselleni eniten. Läheinen ihminen petti luottamukseni, mutta hän ei ajatellut itse toimineensa väärin. Jokin sen hetkinen tarve vain ylitti tuon moraalin kynnyksen, joka ei riittänyt estämään väärää toimintaa. Kuten Anneli Jäättenmäki myöhemmin totesi, joutuessaan eroamaan pääministerin tehtävistä: ”Toimin niin rehellisesti, kuin osaan…”.
Toimin niin rehellisesti kuin osaan... Klikkaa ja Twiittaa
Tähän loppuun Frankin viisauksia. Kiitos, respect!
”Moraalisuuden oikeutus tulee sisältämme. Omantunnon ääni kertoo meille, miten tulee toimia. Meidän ei ole pakko kuunnella sitä, sen sanoma vaihtelee ihmisestä toiseen ja kykenemme toimimaan sitä vastaan, mutta siellä se kaikesta huolimatta on. Lopulta olennaista ei ole kysyä, miksi toimia moraalisesti, vaan miten vahvistaa meissä jo olevan moraalisuuden merkitystä elämänvalinnoissamme. Yhteisönä ja kasvattajina meidän on tehtävä työtä sen eteen, että tämä moraalin ääni vahvistuu jokaisen ihmisen sisällä. Ilman huolenpitoa ja huomiotta se voi jäädä muiden tarpeidemme jalkoihin. Jos haluamme moraalisemman maailman ei se synny itsestään. Sen eteen on tehtävä työtä.”
M.O.T., sanoisin insinöörinä.
Jari
