Kirjoittaja: FM Kari Helin  

 

Ihminen lienee maapallolla ainoa laji, jolla on itsetunto-ongelmia. Vastalääkkeeksi ihmisen mieli on kehittänyt älykkäitä itsetunnon puolustusjärjestelmiä. Jutun lopussa on uudenlainen näkemykseni itsetunnosta, luontaisten taipumusten teorian pohjalta.

Lyhyt versio itsetunnon logiikasta on seuraava: Onnistumiset vahvistavat itsetuntoa ja epäonnistumiset heikentävät. Kolme itsetuntoa eniten heikentävää tunnetta ovat huonous, syyllisyys ja häpeä.

 

Kolme itsetuntoa eniten heikentävää tunnetta ovat huonous, syyllisyys ja häpeä. Klikkaa ja Twiittaa

 

Huonous, syyllisyys ja häpeä

Huonouden kokemukset voidaan jakaa kahteen alatyyppiin: olen huono jossakin asiassa (matematiikka, pesäpallo) ja olen läpeensä huono ihminen. Ensimmäinen huonous kohdentuu yksittäiseen asiaan tai osaamiseen ja on tästä syystä huomattavasti helpompi korjata kuin jälkimmäinen eli koko persoonaan kohdistuva huonouden tunne.

Syyllisyydessäkin on kaksi muotoa: syyllisyys jostakin yksittäisestä tekemisestä, esimerkiksi tietoisesta valehtelemisestä ja laajamittaisempi syyllisyyden tunne, joka voidaan rinnastaa persoonaan kohdistuvaan huonouteen.

Häpeän tunnekin voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: jonkin yksittäinen asian tai tekemisen häpeäminen ja itsensä laajamittainen häpeäminen.

 

Omakohtainen kokemus

Itselläni on omakohtaisia kokemuksia laajamittaisesta syyllisyyden tunteesta. Sen voi tiivistää lauseeseen: Koen syyllisyyttä, jota en osaa yhdistää mihinkään omiin tekemisiin.

Kun syyllisyyden tunne oli vahvimmillaan tapasin yliopistolla henkilön, joka kuului erääseen uskonnolliseen herätysliikkeeseen. Hän kutsui minut ryhmään mukaan. Siellä kuulin useita kertomuksia syyllisyyden poistumisesta. Seuraavana yönä heräsin epämääräiseen tunnemyllerrykseen, jossa syyllisyys ja ilo vuorottelivat. Oli kuin jonkinlainen tunnemöykky olisi sulanut sisälläni. Kalvava syyllisyys oli poissa. Tämä osa tarinaa voidaan panna uskonnon piikiin.

Raportoin asiasta ryhmän vetäjälle. Hän oitis pyysi minua todistajaksi erääseen herätystilaisuuteen. En kuitenkaan suostunut ja kerroin että olen kihloissa ja aikeissa mennä muutaman kuukauden päästä naimisiin. Hän sanoi, että minä en voi avioitua vääräuskoisen ihmisen kanssa. Edessäni oli kaksi tietä. Päätin hylätä herätysliikkeen. Sen vetäjä uhkaili minua kiirastulella, syyllisyyden palaamisella, jne.

Eropäätös aiheutti sisälläni monta viikkoa kestäneen myllerryksen, jossa minulla oli tunne, että olin pohjattomassa suossa. Pelkäsin hukkuvani. Itsetuntoni oli aivan pohjalukemissa. Lopulta tunnemyllerrys loppui, mutta syyllisyys ei palannut.

 

Aktiivinen unohtaminen

Ihmisen mieli osaa muokata muistia niin, että hyvät asiat ovat lähellä tietoisuutta ja nousevat helposti mieleen, ja huonot mahdollisimman kaukana. Tätä kutsutaan aktiiviseksi unohtamiseksi. Jokainen meistä tekee tätä jossakin määrin.

Psykoterapia perustuu hyvin pitkälle siihen, että terapeutti osaa kaivaa asiakkaan muistista kokemuksia, joita hän ei ole osannut nuorempana käsitellä. Tällaista ”kaivamista” voidaan tehdä kymmenillä eri tavoilla. Itselläni on hyviä kokemuksia psykodraama nimisestä tekniikasta, jossa trauma löydetään erilaisten roolinvaihtojen avulla. Kun trauma on saatu tietoisuuteen, se voidaan ohjelmoida uudelleen.

Erikoisin kokemukseni oli roolinvaihto kalan kanssa. Se nosti tietoisuuteen muistikuvan, jossa vanhempi veljeni uhkasi minua ja sisartani leipäveitsellä. Sen hän teki kuumehoureessa. Onneksi kotiapulaisemme oli paikalla ja sai väännettyä leipäveitsen veljeni kädestä. Koska omat vanhempamme eivät olleet kotona, me hälytimme paikalle poliisin. Vähän ennen poliisin saapumista, veljeni heräsi ja ihmetteli miksi hän oli keittiön lattialla ja kotiapulainen hänen päällään. Kun kerroimme että hän oli uhannut meitä leipäveitsellä, hän oli aivan ihmeissään.

Tämä tapaus hävisi muististani lähes 20 vuoden ajaksi, kunnes psykodraama nosti sen tietoisuuteen. Varmistin kokemuksen todenperäisyyden sekä siskoltani että vanhemmiltani. Vanhemmalla veljelläni ei ollut mitään muistikuvaa tapauksesta.

 

Eristäminen

Psykologiassa on käsite eristäminen, joka tarkoittaa sitä, että mieli rakentaa muistiin eräänlaisen sisäisen vankilan, jonne se siirtää kokemuksia, joihin liittyy joku vaikea tunne (huonous, syyllisyys, häpeä, pelko). Eristäminen on siis astetta voimakkaampi keino kuin aktiivinen unohtaminen.

Eristämisen logiikka on yksinkertainen. Jos lapsi saa rangaistuksen asiasta A, hän alkaa tietoisesti varoa asiaa A. Kun hän on varonut asiaa riittävän monta kertaa, siitä tulee automaatio. Tällaiset vaaralliset asiat mieli sijoittaa sisäiseen vankilaan. Erilaiset pelot ja häpeälliset kokemukset ovat tyypillisimpiä eristettäviä asioita.

Kun henkilö on eristänyt asian A, hän huomaa sen normaalia herkemmin muissa ihmisissä. Hän tulee tavallaan allergiseksi asialle A. Yksi hyvin tyypillinen A on itsensä kehuminen. Kun joku toimii näin, siitä syntyy allerginen reaktio (ärsytys) osalle ihmisistä ja he yrittävät saada itsensä kehumisen loppumaan.

Ongelma on siinä, että maailmassa on tuhansia itsensä kehujia ja huomattavasti vähemmän sellaisia, joille allerginen reaktio syntyy. Jos onnistumme saamaan yhden lopettamaan kehumisen, nurkan takana odottaa jo monta samanlaista.

Kun ihminen näkee jonkun ärsyttävän piirteen toisessa ihmisessä, mieli uskottelee että huonous ja ärsytyksen syy ovat tässä toisessa henkilössä, vaikka todellinen syy on itsessä, tarkemmin sanottuna ärsyttävän asian eristämisessä. Näin mieli huijaa itsetuntoa.

Eristettävät asiat sisältävät usein tärkeitä taitoja, jotka eristämisen seurauksena passivoituvat. Hyvä esimerkki tällaisesta on ”tottelemattomuus”, josta käytetään myös nimitystä tuhmuus. Kun tuhmuus eristetään, ihmisestä tulee kiltti ja tottelevainen. Eli lopputulos on kasvattajan ja esimiehen näkökulmasta hyvä, mutta henkilön itsensä kannalta huono: häneltä häviää taito puolustaa itseään.

 

Luontaisten taipumusten itsetuntoteoria

Edellä kuvattu teoria edustaa melko perinteistä käsitystä itsetunnosta. Luontaisten taipumusten teoria tarjoaa hieman erilaisen näkökulman asiaan.

Taipumusteorian mukaan meillä kaikilla on joitakin yksilöllisiä vahvuuksia, jotka voivat olla kolmessa erilaisessa tilassa: aktiivisena, ehdollisesti aktiivisena tai passiivisena. Itsetunnon parhaat puolustajat ovat omat, aktiivisessa tilassa olevat vahvuudet. Monet yrittävät korjata tai piilottaa omia heikkouksia. Se on jossakin määrin järkevää, jos ihminen ei tunne omia vahvuuksiaan tai pysty niitä kehittämään ja käyttämään omassa työssä tai elämässä.

Vahvuuksien teoria perustuu siihen olettamukseen, että meidän henkinen energia kulkee valtaosin vahvojen taipumustemme kautta. Vahvuudet ovat synnynnäisiä, ei opittuja. Kasvuympäristömme vaikuttaa kuitenkin niiden aktivoitumiseen tai passivoitumiseen. Ratkaisevin tekijä omien vahvuuksien tunnistamisessa on asioiden innostavuus.

Omien vahvuuksien tunnistaminen kannattaa aloittaa omien taipumusten tunnistamisesta ja arvioimalla sitä antaako nykyinen työ mahdollisuuden luontaisten taipumusten käyttöön ja kehittämiseen.

Mikäli nämä aiheet kiinnostavat, löydät lisää tuoreesta kirjastamme Luontaiset vahvuutemme, tarinoita erilaisuuden hyödyntämisestä.

Kari

 

Tilaa tästä


 

Kirjoittaja:luontaisettaipumukset

2 kommenttia

  1. Leena /

    Olishan se kivaa jos voisi korvausta vastaan tehdä sellaista työtä mikä on omasta mielestä sopiva omien taipumusten mukaan, mutta rekrytointia harjoittavat henkilöt ovat, ainakin minun kohdallani, olleet aivan toista mieltä ’taipumuksistani’. Olen toiminut yli 20-vuotta ammatissa jonka omasta mielestäni osaan, ainakin olemme perheenä selvinneet taloudellisesti ansioillani (myyntityö, proviisiopalkka). Tein välillä jotain aivan muuta ja nyt olen viimeisen vuoden YRITTÄNYT hakeutua takaisin samalle alalle, en saa kutsua edes haastatteluun!?!
    Olenko ollut väärällä alalla koko ikäni – luontaiset taipumukset??
    Jotain on leipänsä eteen tehtävä!

    Vastaa
    • luontaisettaipumukset /

      Ammatin osaaminen ja työssä motivoituminen on kaksi eri ulottuvuutta. Moni voi tehdä hyvällä osaamistasolla työtä pitkään, vaikka ei olisi erityisen motivoitunut työn tekemiseen. Työn imun (Work Engagement) sekä motivaatioteorian mukaan tyytyväisimmät ihmiset ovat löytäneet osaamisen ja motivaation yhdistelmän, jossa oma aktivaatiotaso sekä mielihyvän tunne ovat korkealla. Siitä syntyy innostus, joka ruokkii uusiin onnistumiskokemuksiin!

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *