Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |
Kuuntelin pariin kertaan eilen autoa ajellessa uutista, joka oli radiouutisissa otsikoitu huomiota herättävästi ”Yksityisiltä palvelualoilta katoaa 260 000 nykyistä työpaikkaa lähivuosikymmeninä suurella todennäköisyydellä.” Uutisessa Palvelualan työnantajien edunvalvontajärjestö Palta Ry kertoi tekeillä olevasta laajasta tutkimuksesta, jossa arvioidaan digitalisaation vaikutusta yksityisillä palvelualoilla. Onko tuo katoavien työpaikkojen luku mielestäsi paljon vai vähän? Minun mielestä luku on valtava ja sen pitäisi itsessään herättää kiinnostusta asiaa kohtaan. Siis mitkä työt ovat vaarassa kadota sukupuuttoon ja mihin sitten syntyy niitä paljon puhuttaja uusia työpaikkoja digitalisaation myötä? Entä onko oma osaamisesi linjassa tulevaisuuden työpaikkojen kanssa?
Yksityisten palvelujen merkitys Suomen kansantaloudelle on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Yksityisten palvelujen osuus Suomen kokonaistuotannosta on tällä hetkellä 40 % kun se 1980-luvun alussa oli vain neljännes. Trendi on samanlainen kaikissa muissa kehittyneissä maissa. Yksityiset palvelut ovat 2000-luvulla luoneet Suomeen 200 000 uutta työpaikkaa ja suunta todennäköisesti vain kiihtyy. Mutta mistä se kasvu oikein tulee?
Lähde: Palta Ry
” – Digitalisoituvat yritykset kasvavat ja synnyttävät uusia työpaikkoja. Kansainvälinen palvelukauppa kasvaa 10-15 prosentin vuosivauhtia. Suomen menestyminen riippuu siitä, miten kykenemme uudistumaan ja luomaan korkean lisäarvon palveluja rajattomille kansainvälisille markkinoille,”
Paltan toimitusjohtaja Riitta Varpe sanoo. Digitalisaatio ja kansainvälinen palvelukauppa. Siinä kaksi pääkohtaa, joiden äärelle on hyvä pysähtyä työelämän murroksen ajureita mietittäessä. World Economic Forumin mukaan 44 % yrityksistä on sitä mieltä, että joustavat työn tekemisen muodot ja muuttuvat työympäristöt ovat sosioekonomisista tekijöistä merkittävimpiä tulevaisuuden työn muutosajureita. Teknologian avulla tehdään enemmän etätöitä, käytetään jaettuja työhuoneita ja puhelinkokouksia. Lisäksi organisaatioilla on entistä vähemmän kokoaikaisia työntekijöitä kiinnitetyillä toimenkuvilla. Sen sijaan työtä tekevät useammin konsultit, freelancerit ja sopimuskumppanit erilaisissa projekteissa, kuten Digitalist Network– verkoston perustaja Ville Tolvanen mainiosti kirjoitti hiljakkoin Konsultointi- postauksessaan. Kuinka vahvoja nämä osa-alueet ovat sinun osaamisessa?
Joko sinä tiedät, mitä isona teet?
Puolisollani ja minulla on yhteensä viisi lasta ikähaarukassa 15-25. Osa opiskelee, osa miettii mitä lähtisi opiskelemaan ja nuorimmaiset tuntuvat vielä olevan autuaan huolettomia siitä, mitä sitä ehkä lähtisi joskus opiskelemaan. Olen oman työurani murroksessa viime vuosina miettinyt paljon, miten voisimme auttaa omia nuoriamme valitsemaan sellaisen opiskelusuunnan itselle, mikä kantaisi edes hieman matkaa aikuisuuden alkuvuosina. Eipä ole muuten aivan helppo tehtävä yli 20 vuotta työelämässä olleelle, vaikka on oman ensimmäisen ison työelämän epäjatkuvuuskohdan jo ylittänyt. Saatikka sitten että opiskelusuuntauksen valinta olisi helppoa nuorelle itselle, jolla on vielä vähäinen elämänkokemus ja eikä välttämättä ole mitään erityistä mielenkiinnon kohdetta työhön liittyen syntynyt. Miten sinä ohjaisit omia nuoriasi tässä kohtaa, jos olet samassa tilanteessa?
Voi olla, että olet itse juuri nyt tilanteessa, jossa epäjatkuvuuskohta omassa työelämässä on käynnistymässä. Tai se saattaa olla jo ollut päällä jonkin aikaa, mutta et ehkä ole sitä oivaltanut kunnolla tai haluat pitää vanhoista rakenteista kynsin hampain kiinni. Niin tai näin, tosiasia on se, että työn tekeminen on valtavassa murroksessa ja murroksen vaikutuksia vain harva tänä päivänä pystyy väistämään. Itse asiassa, samaisen Paltan tutkimuksen mukaan vain joka viides palvelualalla työskentelevä tekee työtä sellaisessa tehtävässä, johon kohdistuu vain vähäinen muutoksen uhka. Mikä tämä luku mahtaa olla auringonlaskun toimialoilla? Tuskin tilanne on ainakaan parempi vaan todennäköisesti muutoksen uhka on vieläkin suurempi!
On suurta viisautta olla perillä yhteiskunnallisista muutoksista tässä ajassa, jota elämme. Enää ei ole varmoja eläketyöpaikkoja ja aika harva taitaa enää saada 30-vuotisen uran huomionosoituksena kultakelloa. Ehkä hyvä niin. Tuore Paltan tutkimus valottaa sitä tosiasiaa, että palvelualojen työpaikat tulevat nopeasti lisääntymään digitalisaation ja siihen liittyvän kansainvälisen kaupan lisääntyminen myötä. Mitä taitoja ja osaamista tämä tarkoittaisi sinun kohdalla? Oletko jo luontaisesti niissä vahva, jolloin taitojen edelleen kehittäminen olisi sujuvaa, mukavaa ja niin – siis luontaista. Vai onko nämä osaamiset, joita digitalisaatiossa ja kansainvälisen markkinan hallitsemisessa tarvitaan, sinulle luontaisesti heikkoja osaamisen alueita, joiden kehittäminen tuntuu työläältä ja tulokset ei kovasta yrittämisestä huolimatta ole kovin kummoisia? Koska olet viimeksi tätä asiaa miettinyt? Tai ohjannut omia nuoriasi miettimään tätä?
Väärä kysymys, anteeksi
Itse asiassa, esitin aiemmin kysymyksen väärin, otetaan takaisin. Kysymys kuuluu, kiinnostaako digitalisaation ja kansainvälisille markkinoille tähtäävän liiketoiminnan kehittäminen ja sellaisessa toimintaympäristössä työn tekeminen sinua? Mikäli vastaat edes hieman myönteisesti, kehotan sinua heti aloittamaan tutkimusmatkan tähän maailmaan. Esimerkiksi Palta ry julkaisee tutkimuksensa kokonaisuudessaan syksyllä 2016, sieltä saattaa tulla hyviä ideoita oman tulevaisuuden työsi tekemisen pohtimiseen. Suosittelen myös Digitalist Networkin (#digitalist) ja muiden suomalaisten työelämän murroksen edelläkävijöiden aktiivista seuraamista.
Toinen tärkeä asia tutkimusmatkallasi on omaan itseesi tutustuminen. En voi aina oikein ymmärtää, kuinka paljon heikosti itsensä tuntevia ihmisiä meidän aikuisten keskuudessa on. Uravalmennuksissa, joita olen kolmessa vuodessa ohjannut henkilökohtaisesti yli 200 ihmiselle, törmään useimmiten tilanteeseen, jossa lähtötilanteessa uravalmennettavani ei todellisuudessa tunne itseään. Hänellä on jonkinlainen mielikuva siitä ihmisestä, jonka työroolin ja toiveminän hän tuntee, mutta ei kunnollista käsitystä omasta luontaisesta roolistaan. Mikä tämän selittää? Oma tulkintani on se, että valtaosa 10-20 vuotta työelämässä olleista on lähtenyt aikanaan opiskelemaan sellaiseen ammattiin, johon sosiaalinen paine on ohjannut – omien vanhempien käsitys siitä, mitä sinusta pitäisi tulla tai jopa päinvastoin, mitä sinusta ei ainakaan pitäisi tulla. Tämä jälkimmäinen pätee kohdallani – lähdin opiskelemaan teekkaritieteitä Tampereelle, koska omat vanhempani eivät uskoneet minuun. ”Ei meidän suvussa ole insinöörejä”, kaikui tyhjille seinille kohdallani ja vain sisuunnutti hakemaan opiskelupaikkaa!
Joko sinun olisi aika pohtia, kuka olet ja mitä itse haluat?
Mikäli vastaat myönteisesti, kehotan ensi metreillä selvittämään, mitkä ovat sinun luontaiset taipumukset. Listaa itsellesi ylös, mitkä asiat ovat tähänastisessa elämässä sujuneet mallikkaasti ja tuottaneet sinulle eniten mielihyvää. Ne ovat todennäköisesti sinulle luontaisia vahvuuksia. Tämän jälkeen alkaa tutkimusretken hieman rytekköisempi vaihe – pitäisi tutustua sinne konepellin alle, jonne ei normaalisti ole nykyautoissakaan mitään asiaa. Kuinka hyvin tunnet esimerkiksi omat luontaiset ajattelun taipumuksesi? Jutteletko mieluummin toisten ihmisten kanssa ajatuksistasi vain pidätkö ajatuksesi mieluummin itselläsi, omana tietonasi? Luotatko mieluummin tunnettuihin ja toimiviin käytäntöihin vai oletko jatkuvasti kehittämässä entistäkin parempia toimintamalleja? Entä teetkö johtopäätökset mieluummin järkeillen, asioita kuutioiden ja viipaloiden – vai painaako vaakakupissa enemmän ihmiset ja omat arvot? Miten suhtaudut oman työsi tekemisen organisointiin – haluatko suunnitella asiat etukäteen huolella ja toteuttaa hyvissä ajoin vai onko toimintatapasi enemmän spontaani ja loppukiriin luottava? Mitä vastaisit näihin kysymyksiin?
Uusi ajattelutapasi – vahvuuksien kautta voittoon!
Olen ylittänyt omakohtaisesti ensimmäisen ison työelämän murrokseni muutama vuosi sitten. Tein sen pysähtymällä tutustumaan itseeni. Tuo pysähtyminen on ollut todella vaivansa väärti – nyt tiedän omat luontaiset vahvuuteni ja sen, mikä minua motivoi ja innostaa. Lähdin rakentamaan nykyistä valmentajayrittäjän uraani aika tarkkaan kolme vuotta sitten ja en voi sanoa muuta kuin että olen oikealla polulla. Tiedän, että jossakin kohtaa määrittelemättömässä tulevaisuudessa on taas epäjatkuvuuskohta, mutta en enää kanna siitä mitään huolta – minulla on nyt työkalut syventää itsetutkiskelua ja olen vakuuttunut siitä, että tulen löytämään taas erittäin innostavan tekemisen, kun sen aika on! Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että päivästä loppuu tunnit kesken – positiivisessa mielessä.
Päätin kesäkuun Italianlomallamme, että käynnistän syksyllä kokonaan uudella konseptilla työnhakuvalmennuksen nykyisen motivaatiovalmennuksen rinnalle. Konsepti on nyt jäsentynyt ja sen kantava ajatus on ihmisen luontaisten vahvuuksien varaan rakentuvan työn tekeminen. Sitä siis edeltää se, että löytää itselleen parhaiten tai ainakin riittävän hyvin sopivan työn. Aivan liian moni työnhakija keskittyy lähinnä virittämään ansioluetteloitaan ja hakemuksiaan ja pommittamaan niillä satoja työnantajia. Tämä malli ei yksinkertaisesti vaan toimi enää tänä päivänä, koska työntekijän motivaatio on kaikista ratkaisevin työnsaamisen kriteeri. Se, mistä motivaatiosi kumpuaa, onkin sitten kinkkisempi juttu, mikäli et tunne itseäsi ja ole näitä asioita riittävästi miettinyt. Onneksi tähän löytyy täsmälääkkeitä!
Palataan, Jari
|kuvat Shutterstock|