Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |
Olen ollut tutkimusmatkalla itseeni kohta kuusi vuotta. Tutkimusmatkalla omien tarpeiden, uskomusten ja arvojen maailmaan. Tiedän tällä hetkellä, että tutkittavaa riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. Huippuhienoa tällä henkilökohtaisella tutkimusmatkalla on se, että jokaisen mutkan takana odottaa jotakin sellaista, mitä en osannut sieltä odottaa – itse asiassa olen lopettanut ennakoimisen ja otan vastaan sen, mitä mutka tuo tullessaan! Viimeisen parin vuoden aikana olen myös ymmärtänyt sen, että sisäinen hyvinvointini rakentuu näiden kolmen tekijän varaan – kun tarpeeni tyydyttyy, kyseenalaistan vakiintuneita uskomuksiani jatkuvasti ja elän arvojeni mukaisesti, voin päivä päivältä yhä paremmin. Joko sinä olet aloittanut oman tutkimusmatkasi?
Kesälomakauden päätteeksi syntyy ainakin kahteen tilastoon vuotuiset piikit – kummassakin tilastossa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Avioeroissa ja työpaikan vaihdoissa on selvät piikit tähän aikaan vuodesta. Tiesitkin tämän jo entuudestaan? Omalla kohdalla olen itse ollut tilastollista piikkiä lisäämässä, molemmissa tilastoissa. Yleinen selitys lienee, että kesälomalla on mahdollista ottaa aikaa itselle ja miettiä, mitä haluaa. Ehkä avioerotilastossa on muitakin tekijöitä mukana, kuten lomastressin vaikutus, mutta henkilökohtaisesti uskon pohjimmiltaan, että kyseessä on sama ilmiö molemmissa tapauksissa. Pysähtymisestä itsetutkiskeluun – omien tarpeiden ja arvojen selvittämistä mielen uskomusjärjestelmän läpi siivilöitynä.
Self-helppiä!
Toisinaan ihmettelen itsekin, kuinka paljon on tullut luettu self-help kirjallisuutta omalla tutkimusmatkalla. Tälle genrelle ominaista on se, että vastuu on aina lukijalla. Osa kirjoista perustuu tieteelliseen tutkimukseen, mutta valtaosassa väittämät ovat kirjoittajan omia elämänkokemuksia. Hienointa näitä kirjoja lukiessa on se, että ne käynnistävät itsetutkiskelussa usein tiedostamattomia prosesseja, jotka sitten ajan kanssa pulpahtavat pintaan, yhdistyen erilaisten muiden ajatusten kanssa. Viime aikoina olen toistuvasti törmännyt tarpeiden teemaan, mikä kertoo minulle tässä vaiheessa tutkimusmatkaani, että asia on nyt tullut sellaiseen kulminaatioon, että tajuan siitä tietoisella tasolla jotakin arvokasta. Siksipä jäsennän nyt sinulle pohdittavaksi löydökseni. Uskon, että siitä on sinulle apua, kun jäsentelet omia tarpeitasi, uskomuksiasi ja arvojasi omalla retkelläsi!
Oivallus
Luulin vielä parisen vuotta sitten, että syvin päätöksiäni ohjaava tekijä olisi arvomaailmani. Että se olisi se selkäranka, johon viime kädessä nojaan omat isot päätökseni. Olen kuitenkin nyt tarkistanut tätä käsitystä ja löytänyt selityksen, jonka kautta arvomaailmani on vasta kolmanneksi tärkeimmällä sijalla päätöksentekemisessä. Ja kuinka hassulta se tuntuukaan, mutta olen löytänyt tähän uuteen marssijärjestykseen paljon tukea tutkimuksista. Samalla ihmettelen nyt ääneen, miksi yhäkin ihmisen henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttymisestä tai itse asiassa siitä lantin toisesta puolesta – tarpeiden tyydyttymättömyydestä – niin vähän puhutaan työhyvinvoinnin ja ihmissuhteiden laadusta puhuttaessa.
Tarvehierarkioita on tutkittu Maslowin ja Herzbergin ajoista alkaen, mutta jotenkin niiden soveltaminen työelämässä on jäänyt kovin heikoille kantimille. Väitän, että sen paremmin tarvehierarkioita käsittelevät teokset kuin myöskään työyhteisöjen esimiehet ja henkilöstönkehittäjät eivät ole oikeastaan ymmärtäneet ihmisen arkisen käyttäytymisen ja tarvehierarkian dynamiikkaa. Tähän liittyy voimakkaana ilmiö, jossa turhautumien (siis tarpeiden tyydyttymättä jäämisen) ja käyttäytymisen välisen yhteyden ymmärtämisellä olisi saavutettavissa nopeasti huikeita tuloksia. Ilmiön paremmalla ymmärtämisellä ja oivaltamisella voisi pelastaa lukemattomia ongelmatilanteita ja helpottaa monen ihmisen jaksamista työssään. Sekä parisuhteissa, on pakko tähän heti lisätä. Yritän kiteyttää seuraavassa parhaan ymmärrykseni asiasta. Voit soveltaa tätä esimerkiksi vaikkapa seuraavassa kehityskeskustelussa.
Kehikkoa pystyyn!
Laitetaan siis viitekehikko nopeasti pystyyn, jotta asian oivaltaminen helpottuu. Mielemme kolme tärkeintä vaikuttajaa tärkeysjärjestyksessä ovat tarpeet, uskomukset ja arvot. Tarpeet on mielemme syvin ja alkuperäisin ohjausvoima. Niiden avulla säilymme hengissä elämämme kriittisimpinä hetkinä, erityisesti varhaislapsuudessa. Tärkeimpiä tarpeita ei tarvitse oppia, vaan ne tulevat ihmiselle lajin mukaisesti syntymässä annettuina. Vaikka ihmisen perustarpeet ovatkin samanlaiset, niiden voimakkuus vaihtelee henkilöittäin ja elämäntilanteiden mukaan. Tarpeista tulee ongelmallisia silloin, kun niiden tyydyttymiseen liittyy sisäisiä tai ulkoisia esteitä. Tämä näkyy ulospäin siten, että ongelmallisen tarpeen tyydyttämiseen käytetään jonkin hyväksytymmän tarpeen tyydyttämisen keinoja. Esimerkiksi läheisyyden tai huomion tarvetta tyydytetään usein syömällä – ihminen syö, vaikka hänellä ei ole nälkä.
Työpaikoilla suurimmat tarveongelmat liittyvät huomioon, arvostukseen ja itsensä toteuttamiseen. Klassinen esimerkki, jota moni esimies ei todellisuudessa ymmärrä, liittyy niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin palautteen saamiseen omasta työstään. Jokaisella ihmisellä on perustarve arvostetuksi tulemisen kokemisesta. Kun työntekijä ei saa riittävästi palautetta työstään esimieheltä, hän saattaa alkaa puhua informaation puutteesta tai palkan pienuudesta. Ne ovat asioita, joista on ok puhua työyhteisössä. Ihminen ei kerro, ettei ole saanut työstään vuosikausiin palautetta, vaan hän ilmaisee asian toisessa muodossa: ”Meillä ei tieto kulje” tai ”Meillä on selvästi pienemmät palkat kuin kilpailijoilla”. Kun oikeat tarpeet saadaan paremmin tyydytettyä, esimerkiksi parantuneen työpalautteen kautta, puheet tiedon puutteesta tai palkan pienuudesta vähenevät, jopa loppuvat. Perustarve arvostetuksi tulemisen kokemisesta tulee tyydytetyksi ja ihminen voi hyvin.
Työpaikoilla suurimmat tarveongelmat liittyvät huomioon, arvostukseen ja itsensä toteuttamiseen. Share on XUskomukset ohjaavat ajatteluamme ja toimintaamme muodostamalla totuuksia. Uskomusten avulla pystymme jäsentämään todellisuutta, joka on usein pelottava. Uskomukset ovatkin syntyneet varhaislapsuuden aikana, nimenomaan auttamaan lasta erilaisten pelkotilojen yli. Uskomukset vaikuttavat myös suuresti aistiemme ja muistin toimintaan. Nimenomaan näin päin, vaikka saatatkin kuvitella, että maku, haju, kuulo, näkö ja tuntoaistisi olisivat jotenkin autonomisia. Sitä ne eivät suinkaan ole kuten ei ole myöskään muistimme. Herkistymme helposti kaikille uskomuksiemme mukaisille asioille ja tulemme kuuroiksi, sokeiksi ja huonomuistisiksi, kun asiat sotivat uskomuksiamme vastaan. Vuorovaikutuksessa uskomukset säätelevät ennen kaikkea kuuntelutaitoamme. Meidän on lähes mahdotonta kuunnella reagoimatta asioita, jotka koemme totuuden vastaisiksi – siis oman uskomuksemme vastaiseksi. Me joko suljemme ”kuulolaitteemme” tai ryhdymme oikomaan käsityksiä, jotka koemme virheellisiksi.
Ihmisen on lähes mahdotonta erottaa omia uskomuksiaan faktisista tiedoista. Tämä johtuu siitä, että uskomuksiamme tukevat tiedot tuntuvat meistä oikeilta ja niiden vastaiset tiedot vääriltä. Sanomme helposti ”tuo tuntuu järkevältä” tai ”tuo tuntuu ihan järjettömältä”. Kummassakin tapauksessa on kyse uskomuksesta. Uskomus on niin voimakas ohjausmekanismi, että se alistaa heittämällä järjen, tahdon ja tiedon omaan komentoonsa!
Arvot hallitsevat sekä ajankäyttöämme että toimintatapojamme – siis mitä teemme ja miten toimimme. Näiden lisäksi arvot säätelevät sellaisia ihmisen mielen tekijöitä kuin asenteet, itsetunto ja ihmisten väliset tunnesuhteet. Arvot muodostaa keskeisen ohjausvoiman, mutta vasta tarpeiden tyydyttymisen ja uskomusten jälkeen. En tässä käsittele arvoja enempää, koska ensin on tärkeää tunnistaa omat tarpeet ja uskaltaa haastaa omia uskomuksiaan.
Tyvestä puuhun!
Tarpeiden muodostuminen ja niiden tyydyttämisen tarve alkaa siis heti syntymästä. Seuraavaksi alkaa muodostua uskomukset – sisäinen totuusjärjestelmämme. Uskomusten tärkeimpinä rakennuspalikoina on lapsuuden ajan kasvatus mukaan lukien erilaiset sadut ja tarinat, joita lapsille sepitetään. Lähes jokaiselle suomalaiselle lapselle kerrotaan tarina joulupukista. Joulupukin ja tonttujen tarinalla lapsi voidaan kasvattaa kiltteyteen: ”Et saa lahjoja, ellet ole kiltti” tai ”Tontut kurkkivat ikkunasta”. Uskomuksiin liittyy aina voimakkaita tunteita – joulupukki itsessään on myyttinen ja hieman pelottava siinä missä joulupukin tuomat lahjat mieluisia ja voimakkaasti lapsen mieltä kiihottavia. Arvot kehittyvät viimeisinä näistä kolmesta mielen kokonaisuuden rakennuspalikasta. Niiden sisältöön vaikuttaa eniten kulttuuri, jossa vartumme ja elämme. Arvojen avulla rakennamme tasapainoa sisäisen ja ulkoisen maailman väliin. Arvot vastaavat kahteen peruskysymykseen – mikä on oikein/ väärin ja mikä on tärkeää/ vähemmän tärkeää. Arvot ohjaa käyttäytymään oikein siinä järjestelmässä, missä elämme ja vaikutamme.
Turhaumat tuottavat reklamaatioita
Palataan tämän kirjoituksen ytimeen eli tarpeiden tyydyttymiseen. Elintasomme noustessa entisestään sosiaaliset tarpeemme, arvostuksen tarpeemme ja itsemme toteuttamisen tarpeet tulevat nousemaan entisestään. Turhaumat näissä tarpeissa johtavat aina jonkinlaiseen reklamaatioon perustarpeissa – fysiologisissa ja emotionaalisissa tarpeissa. Nämä turhaumat ilmaistaan eri tavoin. Työyhteisöissä esimiesten hyviin johtamistaitoihin tulee jatkossa aivan varmasti kuulumaan se, että tunnistaa nämä turhaumat ja ymmärtää, mistä ne perustaltaan juontavat juurensa. Turhauman ilmaisut pitää osata tulkita oikein, jotta osaa kohdistaa korjaavat toimenpiteet oikein. Vanha sanonta ”siitä puhe mistä puute” joutaa fiksun esimiehen johtamismenetelmissä romukoppaan. Työntekijä saattaa valittaa vedosta työpisteessä, huonosti toimivasta tulostimesta tai muusta konkreettisesta epäkohdasta halutessaan todellisuudessa viestittää kiitoksen tai arvostuksen puutteesta. Vakiotulos työtyytyväisyyskyselyssä organisaation heikosta informaation kulusta viestittää todellisuudessa riittämättömästä vuorovaikutuksesta ja mukanaolon tunteesta.
Oletko sinä pysähtynyt miettimään esimiehenä, puolisona tai vaikkapa palveluammatissa, mikä viesti sillä toisella ihmisellä pohjimmiltaan sinulle on? Seuraavan kerran, kun olet tällaisessa tilanteessa – siis jo tänään, kysy itseltäsi, mikä tarve kyseisellä henkilöllä jää tyydyttymättä. Se ei ole se asia, mistä hän sinulle kertoo, vaan jokin henkilökohtaisempi tarve. ”The Usual Suspect” kannattaa tarkistaa aina ensimmäisenä eli mikä arvostetuksi tulemisen kokemus jää puuttumaan tässä tilanteessa. Se mitä sanoin ilmaistaan, ei todennäköisesti tarkoita sitä, mitä halutaan. Kun kumppanisi kotona valittaa väärin puristetusta hammastahnaputkilosta, hän todennäköisesti kaipaa kosketustasi. Tästä se taisi Frank Zappakin puhua jo viime vuosituhannella.