Kirjoittaja: Heidi Niskanen
Terveiset Norjasta! Tämänkertainen vieraskynä -kirjoitus on Norjassa asuvalta fyysikolta, joka haluaisi pelastaa maailman.
Heidi Niskanen on ajattelutyyliltään INTP ja on ollut aina kiinnostunut luonnontieteistä. Fysiikan opiskelu oli hänelle aikanaan ainoa vaihtoehto mihin suunnata. Heidille työ on hyvin tärkeä osa elämää ja siksi hän kokee erityisen tärkeäksi tehdä työtä, jonka kokee merkitykselliseksi ja josta innostuu. Tällä hetkellä Heidi nauttii työstään, jossa huolehtii monikansallisen yrityksen yhteistyökuvioista pohjoismaisten yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa. Se miten Heidi päätyi nykyiseen innostavaan tehtäväänsä on pitkäaikaisen tyytymättömyyden jälkeisen oivalluksen seuraus. LUONTAISET TAIPUMUKSET™ LÖYDÄ SISÄINEN MOTIVAATIOSI™ valmennus oli merkittävässä roolissa tuon oivalluksen synnyssä.
Epätyydyttävää ”sitten kun” -elämää
Oivallus. Oivallus, tuo säihkyvä voima, pimeässä loistava majakka. Omalla kohdallani asiat voidaan kiteyttää siihen.
Olin pitkään jumissa, ja ajattelin “sitten kun”. Tämä johti siihen, että ollessani johonkin asiaan tyytymätön, koetin päästä siitä yksinkertaisesti pois. Tämä on toki suotavaa, mutta vailla selkeää päämäärää ja ajatusta siitä, mitä kohti pyrkiä. Eikä se oikeastaan johda muuhun kuin siihen, että taas löytää itsensä tilanteesta, josta haluaa pois. Ja samaisesta tilanteesta löysin itseni taas muutama vuosi sitten.
Töissä oli kamalaa. Vapaa-aika meni pilalle, kun mielessä takoi koko ajan vain se, että työpäivän jälkeen tulee uusi työpäivä, viikonlopun jälkeen uusi maanantai ja työviikko, loman jälkeen uusi, liian pitkä rupeama ennen seuraavaa lomaa. Tahdonvoima oli loppunut jo aikaa sitten ja väsyin siihen, että kamppailin päivästä toiseen.
Olin miettinyt irtisanoutumista pitkään, puhutaan ajanjaksosta luokkaa vuosi tai pari. Mutta taas ajattelin, että sitten kun. Sitten kun olen säästänyt riittävästi rahaa, sitten kun löydän uuden työn, sitten kun jostain tipahtaa eteeni jotain suurta ja mullistavaa. Ja eihän niin käynyt. Harhailin sumussa vailla suuntaa. Ja koska tahdonvoima oli loppu ja ajatukset solmussa, en kyennyt näkemään mitä voisin tehdä, miten pääsisin eteenpäin, pois tilanteesta. En osannut kuvitella, mitä voisin saati haluaisin tehdä.
Käännekohta
Sattumien kautta oivallus tuli elämääni. Jostain netin syövereistä löysin “Luontaiset taipumukset”-sivuston. Tutkiskelin sivustoa ja löysin viikonloppuvalmennuksen sisäisen motivaation löytämiseksi ja ilmoittauduin mukaan. Se viikonloppu muutti paljon, ehkä kaiken. Opin itsestäni lisää huikeasti, epämääräiset tuntemukset ja ajatukset omasta olemisesta kiteytyivät häkellyttävän kirkkaina kirjaimiin “INTP”. Sain käytännössä mustaa valkoisella, konkreettisen koonnin noista epämääräisistä, päässä risteilleistä möhkäleistä. Ja sen myötä ymmärsin, että olen täysin väärässä työssä. Ennen kaikkea ymmärsin miksi se työ on niin väärä. Sunnuntaina valmennuksen ollessa lopuillaan minulla oli vahvempi ajatus, että irtisanoudun “sitten kun”. Tarvittiin kävely juna-asemalle ja istahtaminen junaan, kunnes välähti – irtisanoudun huomenna. Elettiin tammikuun loppupuolta vuonna 2017.
Uudenlaisen elämän opettelua
Tämän jälkeen nukuin. Nukuin koko talven. Ja rutiininomaisesti hain jotain työpaikkoja, koska niin kuuluu tehdä. Siinä vaiheessa en vielä ollut sisäistänyt, että jos jonkun noista paikoista olisin saanut, olisin joutunut ojasta allikkoon. Onnekseni mikään hakemistani paikoista ei tärpännyt.
Alkukesästä tajuntaani alkoi nousta asioita, joista olin ollut kiinnostunut tai jotka jotenkin vaikuttivat kiinnostavilta. Jonkinlainen, tässä vaiheessa kuitenkin vielä aika hatara, suunta alkoi muotoutua. Kesän ajattelin näitä omia ajatuksiani. Oli uskomatonta pitkästä aikaa ajatella ajatuksia, jotka olivat minun, eivät olosuhteiden pakosta päässäni olleita piinaavia uhkakuvia ja epätoivoista rimpuilua.
Syksy meni yritellessä uuden suunnan kanssa ja menetyksestä toipuessa. Jouduin elokuussa luopumaan toisesta kissastani, jonka oli tullut aika siirtyä maanpäällisestä matkastaan ja ajasta ikuisuuteen. Toinen tuskallinen menetys tuli joulukuussa, kun toinenkin kissani koki saman kohtalon. Yli 16 vuotta yhteiseloa tuli päätökseen ja tärkeimpäni olivat poissa. Vuoden 2018 uudenvuoden päivä oli erikoisen raskas. Joululomalta tyhjään kotiin – tai asuntoon, joka ei enää tuntunut kodille – palatessani tuntui, että tästä vuodesta ei tule yhtään mitään. Toisin kuitenkin kävi.
Alkukeväästä 2018 olin jo hieman epätoivoinen, paniikki alkoi hiipiä pintaan hallituksen työttömiä kurjistavan politiikan ottaessa vauhdikkaita askeliaan. Olin jo ryhtymässä taas siihen entiseen, hätäisesti silloisesta tilasta pois juoksemiseen. Mutta onneksi tällä matkallani on ollut mukana järjen ääni, joka sanoi, että lopeta.
Oivalluksen onnellinen lopputulos
Kuinka ollakaan, helmikuun alussa löysin LinkedInistä työpaikkailmoituksen, jossa kuvailtua työtä parempaa en osannut kuvitellakaan. Selvittelin asiaa, hain työtä ja sen sain. En saanut pelkästään työtä, vaan myös pitkään haluamani mahdollisuuden muuttaa joksikin aikaa ulkomaille. Kaikki nuo edellisvuoden menetykset mahdollistivat sen, että pystyin tässä kohtaa lähtemään ulkomaille.
Aiemmissa työtehtävissä olen parin kuukauden jälkeen löytänyt itseni ihmettelemästä, että tässäkö tämä nyt oli, eikö ole mitään muuta. Missä ovat haasteet ja suuri kokonaisuus? Huhtikuun alussa tulee täyteen vuosi tässä työssä, enkä ole havainnut minkäänlaista tuskailua tai tylsistymistä siihen liittyen. Enemmänkin tuntuu sille, että mahdollisuuksia on hirveästi ja käsissäni on mahtavan suuri tilaisuus tehdä jotain merkityksellistä ja matka on vasta aivan alussa. Eri ulottuvuuksia ja oppimista on niin paljon.
Yhden herätyksen koin viime vuonna kesäloman jälkeen. Olin viettänyt kaikkien aikojen parhaan kesäloman ja lähtö Suomesta tuntui kurjalta. Maanantaipäivä töissä loman jälkeen meni olotilassa, että olen juuri tullut ulkoavaruudesta. Tiistaiaamuna kuitenkin työpöydän ääressä töiden parissa havahduin ajatukseen, että voi vitsi tämä on jännää!
Vaikka elämä ei olekaan pelkkää työtä, on se minulle kuitenkin mielettömän tärkeä elementti. Sen kautta voin myös toteuttaa halua pelastaa maailma. Olen vihdoin löytänyt suunnan ja olen uskaltanut tehdä valintoja, jotka muodostavat polun, joka on minun elämäni. Seuraavat askeleet tällä polulla liittyvät siihen, että pääsen myös vapaa-ajallani tilaan, jonka koen omakseni. Askel kerrallaan mennään eteenpäin, yhden suuren oivalluksen viisaampana.
LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -VALMENTAJISTA ESITTELYSSÄ
TANJA MERONEN, KETTU valmennus ja viestintä
Tanja valmentajana
KETTU valmennuksen LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -palvelut