Voiko tuo kaiken aikaa ja kaikkien kanssa ääneen höpöttäjä oikeasti olla tosiystävä kenellekään? Tätä pohdin opiskeluajoista lähtien ja koin samalla tarvetta olla itse jotain muuta kuin se hiljaa syttyvä pohdiskelija, joka selkäytimestä sitkeästi nosti päätään. Kesti aikansa, ennen kuin oivalsin erilaisuudessa piilevän rikkauden ja opin hyväksymään niin itseni kuin ekstovertit tunnetykit – meitä kaikkia tarvitaan!

Luontaisiin taipumuksiin, tai MBTI terminologiseen versioon, törmäsin työelämässä jo 2000 luvun ensimmäisinä vuosina ja se avasi silmäni ja ymmärrykseni erilaisuudelle nimenomaan työyhteisön ja tiimin yhteisenä mahdollisuutena. Kyky nähdä oman toiminnan taustalla olevat taipumukset auttaa näkemään ja ymmärtämään myös toisia ja mahdollistaa erilaisuuden hyväksymisen osana arjen todellisuutta. Hyväksyminen puolestaan mahdollistaa erilaisuuden hyödyntämisen kun sitä ei tarvitse pelätä eikä pyrkiä kitkemään keinolla millä hyvänsä. Voimaannuttavaa on myös ollut havaita se, että samanlaisuuden mukana tuoma yhteistoiminnan helppous ei aina tuokaan parhaita lopputuloksia, vaikka vuorovaikutus tuntuu soljuvalta.

Innostavinta omalla kohdalla on ollut kun on päässyt uusien tiimien kanssa yhteistyön alusta asti tarkastelemaan yhteisen toiminnan mahdollisuuksia luontaisten taipumusten näkökulmista käsin. Se on mahdollistanut paremman tutustumisen heti alusta alkaen ja sen kautta on ollut mahdollista miettiä niitä parhaita tapoja tehdä yhteistyötä niin, että erilaiset lähestymistavat eivät ole konfliktin lähde vaan uusien näkökulmien kautta aito voimavara ja jopa kilpailuetu.

Myös silloin, kun jo pidempään jatkuneessa yhteistyössä ilmenee hankauksia, voi luontaisten taipumusten yhteinen tarkastelu avata näkökulmaa siihen, että toinen ei toimikaan ärsyttävällä tavalla ilkeyttään tai tyhmyyttään, vaan aidosti katselemme asioita vain aika erilaisista näkövinkkeleistä. Tällöin meillä on tilaisuus myös oppia toisiltamme jotain uutta, joka taas avaa uusia mahdollisuuksia tekemisessä, yhteistoiminnassa ja tuloksellisuudessa.

Oma intohimoni erilaisuuteen kytkeytyy etenkin johtoryhmien ja työyhteisöjen yhteistoimintaan mutta sen ohella myös esimiestyöhön, jossa voi omat taipumukset tiedostamalla oppia muokkaamaan omaa toimintaansa voidakseen auttaa tiimiläistään onnistumaan omassa tehtävässään vielä paremmin. Silloin kyse ei ole esimiehen omasta minuudesta luopumisesta vaan tilannejohtamistaidosta parhaimmillaan.