KariHelin_140x193

Kirjoittaja: FM Kari Helin |

 

Meillä on kolme tapaa reagoida villipedon hyökkäykseen: tehdä vastahyökkäys, juosta karkuun ja jähmettyä paikalleen (tekeytyä kuolleeksi).

Entä kun villipedon paikalle vaihtuu ankara isä, syyllistävä äiti tai koulukiusaaja? Miten me selviydymme tällaisesta uhasta, jota voi kestää vuosikausia? Tällaisiakin selviytymiskeinoja on mallinnettu. Yksi näistä on Enneagrammi (EG) niminen malli, joka erottelee yhdeksän erilaista lapsuuden ja nuoruuden selviytymismallia, joita voi kutsua myös rooleiksi.

Esimerkki

Itse synnyin syksyllä 1945 jatkosodan loppumisen jälkeen perheemme kolmantena lapsena. Isäni oli muutama kuukausi aikaisemmin palannut rintamalta ja joutunut huomaamaan, että vanhemmat sisareni olivat vieneet äidin huomion. Isäni oli mustasukkainen ja rankaisi heitä pienistäkin asioista. Itse en halunnut samaa kohtaloa, vaan yritin muuttua näkymättömäksi. Tulinkin siinä taitavaksi. Kun tutustuin Enneagrammi-malliin, huomasin että omaksumallani selviytymismallilla on nimi ja numero: Tarkkailija, numero 5.

tarkkailija

Miksi olen valinnut juuri tällaisen selviytymismallin? Luulen, että tärkein syy oli se, että minulla oli persoonassani valmiiksi taipumuksia reagoida tietyllä tavalla. Yksi niistä oli Introverttius, johon liittyy taipumus tarkkailla sivusta ja harkita huolella mitä tekee. Toinen roolinvalintaani vaikuttava taipumukseni oli hyvä mielikuvitus. Sen avulla oli helppo kuvitella mihin erilaiset reagointitavat johtaisivat. Lisäksi olin jo lapsena melko analyyttinen eli hyvä näkemään asioiden välisiä yhteyksiä. Päätelin että näkymättämänä ja puolueettomana pysyminen on minun tilanteessani viisain ratkaisu.

Löysin netistä USA:ssa tehdyn tutkimuksen, joissa oli vertailtu ajattelutyylimallin (MBTI) ja sopeutumisroolien (EG) välisiä yhteyksiä. Itseäni eniten kiinnostava tulos oli, että INTJ-ajattelutyylin ja Tarkkailijan roolin välillä on voimakas positiivinen korrelaatio. Kumpi on kana ja kumpi muna, siihen tutkimus ei ottanut kantaa. Itse olen taipuvainen uskomaan, että ajattelutyyli on synnynnäinen, mutta selviytymisrooli ajattelutyylin ja vallitsevan tilanteen yhteisvaikutusta.

Yhdeksän selviytymisroolia

Olen alla kuvannut lyhyesti EG-teorian yhdeksän roolia, antaen jokaiselle kuvaavan nimen.

  1. Perfektionisti

Tämän roolin valitsevat ihmiset, jotka pelkäävät virheitä. Taustalla on yleensä samankaltainen isä tai äiti, joka arvostaa täydellisyyttä, ja antaa myönteistä palautetta vain virheettömistä suorituksista. Koska täydellisten suoritusten jatkuva tekeminen on mahdotonta, perfektionistit pitävät rooliaan yllä salaamalla virheitään ja epäonnistumisiaan.

  1. Hoitaja

Tämän roolin perusidea on vapaaehtoisesti auttaa niitä, joiden hyväksyntää ja arvostusta ihminen tavoittelee. Roolin suosio perustuu siihen, että vapaaehtoista auttajaa ja muista huolehtijaa yleensä arvostetaan ja kehutaan, ei ainakaan moitita ja rankaista. Tämä ”epäitsekkään huolehtijan malli” on aikaisemmin ollut naisten ehdoton suosikki.

  1. Kilpailija

Tämän roolin idea on olla jossakin asiassa paras. Se tuo arvostusta sekä henkilölle itselleen että hänen omaisilleen ja kannattajilleen. Koulu, kilpaurheilu ja työelämä ovat paikkoja, joissa tämän roolin valinneet saavat mainion tilaisuuden päteä. Tämän roolin yksi huono puoli on se, että ihmisten itsetunto on siinä voimakkaasti sidoksissa voittamiseen ja menestymiseen. Eli häviöt kirpaisevat normaalia enemmän.

  1. Taiteilija

Tämän roolin valitsevat henkilöt, joita tavanomaisuus ei tyydytä. He haluavat olla yksilöllisiä ”taiteilijoita”. Erottautuminen voi tapahtua monilla eri tavoilla, esimerkiksi jyrkillä ja poikkeavilla mielipiteillä, omaperäisellä pukeutumisella, raflaavalla kampauksella (tyyliin punkkarit), erikoisella autolla. Suuri osa taiteilijoista kuuluu tähän ryhmään.

  1. Tarkkailija

Tämän mallin valitsevat henkilöt, jotka haluavat karttaa konflikteja, jossa he todennäköisesti jäisivät tappiolle.  ”Viisaampaa on väistää kuin vahingoittua” on tämän roolin ideologinen kiteytys. Edellä olen jo kertonut, että tämä on se rooli, jonka olen tunnistanut parhaiten itsessäni.

  1. Huolestuja

Tässä roolimallissa on paljon samankaltaisuutta edellisen (Tarkkailija) kanssa. Ideana on tunnistaa mahdollisimman aikaisin edessä olevat ongelmat ja hakea niihin ratkaisuja. Muutostilanteissa tällaisen roolin edustajat leimataan helposti muutoksen vastustajiksi.

  1. Innostaja

Tässä mallissa on ideana saada muut ihmiset kiinnostumaan ja innostumaan joistakin uusista asioista. Toinen rooliin liittyvä motivaatio on saada muut hyvälle tuulelle. Olen jäljempänä kuvannut omakohtaisen kokemuksen tähän rooliin ajautumisesta.

  1. Vaikuttaja

Vaikuttajat ovat voimakastahtoisia ja rohkeita ihmisiä, jotka keräävät mielellään vastuuta ja valtaa. He päätyvät helposti erilaisten organisaatioiden johtopaikoille. Vaikuttajan rooli valitaan usein jo hyvin nuorena, tilanteessa jossa lapsi on tyytymätön perheen päämiehen toimintaan, esimerkiksi alkoholin käyttöön tai väkivaltaisuuteen.

  1. Sovittelija

Tämän roolin ottavat ihmiset, jotka pyrkivät estämään avoimet konfliktit ihmisten välillä. Itse tuntemani sovittelijat ovat hiljaisia, positiivisia ja hyviä kuuntelijoita.

innostaja

Innostajan roolin tiedostaminen

En tiedostanut itsessäni tällaista roolia ennen kuin tuleva vaimoni kertoi, että aina kun tulimme vanhempieni luokse kylään, minä aloin hetken päästä esittää äidilleni jonkinlaista ”näytöstä”, jonka tarkoituksena oli saada äitini hyvälle tuulelle.

Ryhdyin jossakin vaiheessa tutkimaan tätä pakkomiellettä psykodraaman avulla. Siinä nousi tietoisuuteeni asia, että äitini sairastui nivelreumaan ollessani alle 10 vuotias ja hän joutui pitkäksi aikaa reumasairaalaan. Koska olin herkkä syyllistymään, vedin johtopäätöksen että olin syyllinen tai ainakin osasyyllinen äitini sairastumiseen. Minä ryhdyinkin hyvittämään ja ”hoitamaan” häntä esittämällä hänelle erilaisia taika- ja voimistelutemppuja. Koin onnistuneeni, koska sain hänet usein nauramaan ja unohtamaan kipunsa.

Toisen kerran tiedostin tämän roolini naapurini lasten kautta. Eräänä sunnuntaiaamuna ovikellomme soi. Kun avasin oven, pihamme oli täynnä lapsia, joista yksi pyysi: ”Voisitko esittää meille taikatemppuja, koska jotkut lapset eivät usko, että sinä olet oikea taikuri.” Minä vastasin, että en olekaan oikea taikuri, mutta olen opetellut muutamia temppuja. ”Näytös on puolen tunnin kuluttua tässä pihalla.”

Se oli viimeinen julkinen esiintymiseni taikurina. Sukumme nuoremman polven parissa minut edelleenkin tunnetaan nimellä Taikurisetä.

|kuvat Shutterstock|

 

 

Kirjoittaja:luontaisettaipumukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *