Sisäisiä rajoja

Kirjoittaja: FM Kari Helin |

Kävelimme ulkona noin 15 minuutin lenkin. Ohjeeni oli:

”Lenkin aikana ei saa puhua. Katselkaa vain ympärillenne”.

Kun tulimme sisälle, pyysin jokaista ottamaan esille paperin ja kynän, ja kirjoittamaan mitä kaikkea oli kävelylenkin aikana nähnyt. Kirjasin omalle paperilleni noin 10 yksityiskohtaa reitin varrelta.

Jakaannuimme 2-3 hengen pienryhmiin ja järjestimme eräänlaisen havainto-/muistikilpailun. Esitin kysymyksen kerrallaan, tyyliin

”Kuinka monta lipputankoa oli pihalla?”

ja

”Mitä ulko-oven vieressä olevassa valkoisessa kyltissä lukee?”.

Pienryhmät saivat keskustella asiasta puoli minuuttia ja laittaa vastauksensa paperille. Näin käytiin läpi kaikki 10 kysymystä.

Oikeat vastaukset käytiin läpi yksi kerrallaan. Jokainen merkitsi ensin oliko hän itse huomannut kyseisen asian ja vastannut oikein. Ryhmät laskivat omat tulokset.

Tavanomaiset tulokset (kun oli kolmen hengen pienryhmiä):

• yksilöt saivat normaalisti 2-4 pistettä eli huomasivat keskimäärin kolme vetäjän (kymmenestä) valitsemasta yksityiskohdasta kävelyreitin varrelta
• pienryhmät saivat normaalisti 5-7 pistettä eli huomasivat ja muistivat keskimäärin kuusi yksityiskohtaa eli pienryhmän huomio- ja muistikapasiteetti oli kaksinkertainen yksilöihin verrattuna
• kaikkiin kysymyksiin löytyi yleensä vähintään yksi oikea vastaus eli iso ryhmä sai yleensä täydet 10 pistettä.

Harjoituksen tavoitteena oli näyttää, että…

• yksilöiden huomio- ja muistikapasiteetti on hyvin rajallinen
• ihmiset kiinnittivät huomiota hyvin erilaisiin asioihin
• yksilöiden huomiokyky oli aina selvästi pienempi kuin ryhmien

Olen kiteyttänyt tämän harjoituksen opin seuraavasti:

Ympärillämme on aina satoja erilaisia asioita, joista vain harvat pääsevät/valikoituvat tietoisuuteemme. Mitä enemmän on ihmisiä paikalla, sitä useampi näistä sadoista yksityiskohdista tulee huomatuksi.

Valikoiva kuulo

Olet varmaankin kuullut sanottavan, että jollakin ihmisellä on valikoiva kuulo. Yleensä emme tarkoita tällä itseämme. Tämä sanonta pitääkin paikkansa, koska jokaisen ihmisen kuulo on voimakkaasti valikoiva: eikä tämä rajoitu pelkästään kuuloon vaan pitää paikkansa kaikkien aistiemme suhteen. Näköaistin kohdalla valikoivuus voidaan ”todistaa” edellä kuvatulla harjoituksella.

Kuulon valikoivuus paljastuu hauskalla tavalla niin, että vetäjä kertoo tai lukee noin puolen minuutin mittaisen tarinan yhdelle ryhmän jäsenelle. Tarinassa on hyvä olla muutamia henkilöiden ja paikkojen nimiä ja muutamia vuosilukuja. Sitten tarinan kuullut henkilö kertoo tarinan seuraavalle ryhmän jäsenelle, jne. Kun tarina siirtyy näin henkilöltä toiselle 5-10 kertaa, se on hyvin erilainen kuin alkuperäinen tarina. Tämä tietysti johtuu siitä että ihmiset unohtavat yksityiskohtia ja keksivät tilalle uusia.

Oma pienoismaailmamme

Jokainen ihminen rakentaa itselleen oman pienoismaailman, yleensä työn, harrastusten ja perheen ympärille. Koska aika ja energia ja ovat rajallisia, ne riittävät vain tietyn suuruisen (sisäisen) maailman rakentamiseen ja johtamiseen. Eli jos panostuksemme johonkin elämän osa-alueeseen on hyvin suuri, se on pois jostakin muusta.

Yksi itsensä johtamisen tärkeimpiä tehtäviä on saada oma pienoismaailma oikean kokoiseksi. Jos se on liian suuri, energia ja aika eivät riitä itselle tärkeiden asioiden hoitamiseen. Silloin tärkein tehtävämme on priorisoida asioita eli panna niitä tärkeysjärjestykseen. Ellemme tätä tee, joku muu (aviopuoliso, esimies, lapset,…) tekee sen puolestamme ja elämä ei enää ole itsemme näköistä.

Jokainen ihminen on oman elämänsä ja pienoismaailmansa johtaja – ainakin periaatteessa. Käytännössä tilanne on usein toinen: oman elämän johtajuus – valta ja vastuu – liukuvat helposti itsemme ulkopuolelle. Varmimpia merkkejä tästä on ulkoisten tahojen (aviopuoliso, esimies, hallitus, verottaja, huono tuuri,…) syyttäminen itseämme kohdanneista epäonnistumisista.

Moraaliset rajat

Edellä kuvattujen rajojen lisäksi meillä jokaisella on moraalisia rajoja eli mikä on oikein ja mikä väärin tai mikä on sallittua ja mikä ei.

Ihmisten moraaliset rajat ovat syntyneet hyvin pitkälle uskontojen kautta.  Tärkeimpiä moraalin ”käsikirjoja” ovat Koraani ja Raamattu eli islamin ja kristinuskon pyhät kirjat. Niissä kummassakin on hyvin tarkkoja kuvauksia siitä mitkä asiat ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä ja miten rajojen rikkomisesta rankaistaan.

Uskontojen taustalla on uskomus, että osa ihmisistä pääsee taivaaseen ja osa joutuu helvettiin, tai että jotkut ihmiset vapautuvat uudelleen syntymisen kierteestä ja osa joutuu jatkamaan sitä niin pitkään kuin karma (pahat teot) on sovitettu.

Uskonnot ovat piirtäneet vuosisatojen ajan ihmisten sisäisiä rajoja voimakkaammin kuin mitkään lait tai asetukset. Uskontojen valta ei rajoitu pelkästään maalliseen elämään vaan kuolemankin taakse.

Perinteisten uskontojen ote ihmisistä on tänä päivänä huomattavasti löysempi kuin esimerkiksi 100 vuotta sitten. Onko niiden tilalle noussut tai nousemassa uudenlaisia ”uskontoja”, esimerkiksi talous?

Sisäisten rajojen tehtävä

Ihmisen sisäisillä rajoilla on tärkeitä mielenterveydellisiä tehtäviä.

• Yksi niistä on kaventaa elämämme hallittavaan kokoon. Jos sisäiset rajamme ovat liian laveat, elämämme pirstaloituu ja kykymme tehdä valintoja vaikeutuu.
• Toinen sisäisten rajojen tehtävä on unohtaa aktiivisesti asioita, joihin liittyy negatiivisia tunteita, esimerkiksi huonoutta. On hyvä, että emme märehdi liian pitkään joitakin tekemiämme virhevalintoja tai ajattele vaaroja, jotka ovat meitä uhkaamassa, esimerkiksi liikenteessä.

Ernest Hemingway, maailmankuulu kirjailija, on kiteyttänyt hyvän elämän salaisuuden mainiolla tavalla aforismissa ”Hyvän elämän tärkeimmät osatekijät ovat kohtalainen terveys ja huono muisti”.

|kuvat Shutterstock|