Koko ihmiskunnan historian aikana ei parisuhde ole ollut samassa tilanteessa kuin nyt. Kaksi ihmisyksilöä eivät aikaisemmin ole voineet kohdata näin avoimesti. Nykyisin parit voivat omasta vapaasta tahdostaan päättää olla yhdessä – ja sitten jonkun ajan kuluttua taas päättää olla olematta. Rakkaus, parisuhde ja avioliitto (ja avioero) ovat nyt todellakin tulleet pääosin kahden itsenäisen yksilön väliseksi yksityiseksi asiaksi.
Entisaikoina parisuhde ja varsinkin avioliitto on ollut sidottu tiettyihin fyysisiin, sosiaalisiin ja uskonnollisiin vaatimuksiin. Yksinomaan syvänä rakkaussuhteena, kahden itsenäisen yksilön välillä koettava parisuhde on suhteellisen uusi keksintö. Rakkauden ja parisuhteen historialliset kehityssuunnat tulee ymmärtää jotta päästäisiin parisuhde- ja avioliittokeskustelussa eteenpäin.
Suomalaisten parisuhdetta ja seksuaalisuutta yli 30 vuotta tutkinut Osmo Kontula kirjoittaa:
”Aikaisemmin parisuhteet olivat lähes väistämättömiä ihmisten toimeentulonkin kannalta. Nykyisissä parisuhteissa entistä suurempi merkitys annetaan sen sijaan tunteille ja hellyydelle, emotionaaliselle tuelle ja seksuaaliselle nautinnolle.
Molemmat sukupuolet vaativat enemmän vapautta päättää intiimistä elämästään ja pyrkimyksestään onneen. Tämä vaatimus kohoaa eittämättä suhteellisen uusista ja tunteisiin perustuvista avioliitto- ja perhe -käsitteistä. Ihmiset haluavat kokea tunne-elämältään laadukkaita suhteita.” (Osmo Kontula: Halu ja intohimo. Otava 2008)
Ennen kyse oli siis henkilökohtaisen turvallisuuden, sosiaalisen statuksen ja heimon jälkeläisten syntymisen varmistamisesta. Avioliitosta sovittiin, jotta kaikki osapuolet, nimenomaan tulevan pariskunnan suvut ja lähiyhteisö, saisivat mahdollisimman hyvän hyödyn järjestelystä. ”Ensin avioliitto, sitten rakkaus”, kuten eräs intialainen avioliittoja järjestävä välittäjä sanoi kerran.
Naisen aseman muutos
Erityisesti naisen asema on ollut radikaalisti erilainen kuin nykyään. Nainen oli lapsuudessaan ja nuoruudessaan alistettu miehisen (patriarkaalisen) tahdon alle. Hierarkkisen yhteisön, isän ja veljien tahdon alaisuudesta siirryttiin avioliitossa aviomiehen tahdon piiriin. Lähes koko aikuisen elämänsä ajan nainen oli sidottu taloon, jossa hän asui; oli kodinhoitoa, lasten hoitoa, raskaana olemista, miehen palvelemiseen liittyviä velvoitteita sekä suvun, yhteisön ja uskonnon vaatimuksia.
Naisella oli arvoa ja häntä kunnioitettiin aina sen roolin kautta mitä hänellä oli. Jos nainen ei kuuliaisesti suorittanut tehtäviään, kunnioitus häntä kohtaan hävisi välittömästi ja häntä rankaistiin kovalla kädellä. Mitään arvokasta ihmisyyttä, ainutlaatuista yksilöllistä ydinminää, ei naisella oletettu olevan. Hänellä oli vain sosiaalinen roolinsa ja naiseuden tuomat käytännön toiminnat.
Monet naiset pitivät ja pitävät edelleen tällaisen yhteiskunta- ja perhejärjestelmän tuomasta turvasta. Miehen kautta naiset kokevat saavansa statusta ja arki on suunnitelmallista ja vakaata. Varsinkin entisaikaan talon piirin sisällä syntyi syvää naisten välistä solidaarisuutta. Yhä enemmän naiset kuitenkin kokevat, että yksilölliset ulottuvuudet heidän persoonallisuudestaan eivät tässä järjestelyssä saa vapaasti toteutua.
Loistava tasa-arvo
Nykyään naisella on itsenäistä statusta ja arvoa, joka on periaatteessa riippumatonta hänen roolistaan äitinä, vaimona, imettäjänä tai rakastajattarena. Tämä on ihmiskunnan historiankin näkökulmasta katsottuna huikea kehitys. Naisen ydinminää, hänen ainutlaatuista yksilöllisyyttään, kunnioitetaan.
Nykyajan nainen ei välttämättä tarvitse miestä oman arvonsa saamiseksi eikä varsinkaan oman turvallisuutensa takaamiseksi. Muutos on ollut valtava, mutta sen synnyttämää tilannetta parisuhteen intiimielämään ei ole kunnolla tiedostettu. Väitän, että sekä miehille että naisille tämä koko elämän nyt läpitunkema tasa-arvo on tullut hiukan yllättäen. Tasa-arvon ”hyödyntämiseen” ei ole vielä kehittynyt tarpeellisia psykologisia ja sosiaalisia kykyjä.
Samaan aikaan naisen vapautuksen kanssa on tapahtunut tietynlainen miehen vapautus. Tekninen edistys on tehnyt sen, että kaikkien miesten ei tarvitse enää raataa pelloilla tai tehdä pitkiä ja vaarallisia metsästysmatkoja ruuan turvaamiseksi. Tehdastyökin on viime aikoina automatisoitunut ja tullut turvallisemmaksi. Koko elämä on muuttunut fyysisesti vähemmän vaativaksi.
Sekä miestä että naista auttaa se, että elämme yhteiskunnassa, jossa vallitsee suhteellisen turvallinen olo, verrattuna menneiden aikojen turvattomuuteen ja yleiseen epätasa-arvoon. Meidän ei tarvitse koko ajan pelätä villieläimiä tai naapuriheimojen hyökkäyksiä. Saamme tehdä työtämme melko rauhassa ja kulkea kaduilla omana itsenämme. Terveydenhoito on parantunut huimasti, ja elämme pidempään kuin koskaan ennen. Ehkäisyvälineiden kehitys on suunnitelmallistanut lasten saamista.
Nykyään itselle ja parisuhteelle jää, ainakin periaatteessa, enemmän aikaa. Nyt jos koskaan olisi siis aikaa ja mahdollisuus nauttia yhdessäolosta. Miksi rakkaus ei kuitenkaan kukoista kun monet sen edessä olleet esteet on vihdoinkin raivattu pois tieltä?
Parisuhteen kehitys historiallisesti
Selvyyden vuoksi olen jakanut parisuhteen kehityksen yksinkertaistaen kolmeen vaiheeseen. Kaikki kolme vaihetta ovat sinänsä hyviä ja tarpeellisia, mutta jokaisessa vaiheessa on myös omat haasteensa.
* I vaiheella tarkoitan perinteistä parisuhdetta, missä mies tekee hankkii elannon ja nainen hoitaa kotia ja lapsia.
* II vaihe edustaa modernia tasa-arvoista parisuhdetta, missä oletetaan, että varsinaisia eroja ei sukupuolten välillä tulisi ilmetä.
* III vaihe on vasta kehitteillä, missä naisena ja miehenä olemisen ulottuvuuksia syvennetään yhdessä ja pariskunta luo oman intohimoisen tapansa elää yhdessä.
Useimmat modernit länsimaiset suhteet (ainakin Suomessa) alkavat, tasa-arvoa kunnioittavasta II vaiheesta. Miehet vakuuttavat, että he ovat perhettään rakastavia huolenpitäjiä. Naiset sanovat tahtovansa olla itsenäisesti pärjääviä yksilöitä, joille mies ei ole samalla tavalla välttämätön kuin I vaiheen suhteissa. Molemmat ottavat parhaimmillaan toisen kokemuksia huomioon ja yhdessä suunnitellaan perheen toimintoja. Työt jaetaan ”fifty-fifty” niin, että molemmille jää myös aikaa omille asioille. (Lue lisää: “Naisen ja miehen tasa-arvo.”)
Sukupuolten väliset erot kapenevat, ja maskuliinisuuden räikeä ylivalta vähenee. Voidaan jopa sanoa, että mies löytää itsestään feminiinisiä puolia ja nainen löytää itsestään maskuliinisia puolia.
Kuitenkaan II vaiheen tasa-arvoinen parisuhde ei näytä riittävän. Pariskunnat ymmärtävät nykyään tasa-arvon päälle ja osaavat keskustella paremmin kuin ikinä ennen, mutta avioerotilastot vain pahenevat. Syitä löytyy paitsi modernin elämän stressistä myös miehen ja naisen roolien vääristymistä. Sekä naiset, että miehet ovat tyytymättömiä nykytilanteeseen. Monet ovat jo valmiita siirtymään yhdessäolon II vaiheesta parisuhteen III vaiheeseen.
Parisuhteen uudet haasteet
III vaiheessa itsenäiselle naiselle ei enää riitä mukava perhe-elämä ja keskusteleva vuorovaikutus. Mies on hämillään, sillä mukava moderni mies on toiminut juuri, kuten julkisuudessa on kehotettu toimimaan; ottamaan huomioon naisensa tarpeita, tukemaan hänen valintojaan ja huolehtimaan yhteisestä hyvästä.
Nuoret nykymiehet syntyvät usein suoraan II vaiheen miehiksi, tai he saavat tasa-arvoisesta suhteesta paljon kasvatuksellista ja koulutuksellista tietoa. Kirjoissa, elokuvissa ja televisiosarjoissa (Sankariromaanit, Rambo, Frendit, Kaikki rakastavat Raymondia) on vain I ja II miesten malleja. Yleensä niissä kuvataan kovettunutta machomiestä tai elämänintonsa hukannutta ressukkamiestä. Hyvin harvoissa miehissä syntyy III vaihe kuin itsestään. Yleensä sitä pitää harjoitella ja kehittyä sitä kohti tietoisesti.
Naisille taas löytyy paljon esikuvia kulttuurissamme itsenäisesti pärjäävistä, fiksuista ja aktiivisista naisista. Naisia arvostetaan ja heidän viisauttaan ja taitojaan jopa ylistetään miesten kustannuksella. Näyttää siltä, että naiset toimivat nykyään parisuhteen kehityksen alullepanijana. He suorastaan vaativat miehiltä kehittymistä. Naiset ovat itsekin väsyneitä olemaan aina suhteen vetureina ja kaipaavat aktiivista ja maskuliinista, ei passivoitunutta ja velttoa, miestä.
Parisuhteen III vaihetta on todella vaikeata kuvata, sillä sitä luodaan parasta aikaa länsimaisissa kodeissa. Kyse ei nimittäin ole mistään psykologien keksinnöstä, vaan luonnollisesta inhimillisten tarpeiden kehityksestä.
I vaiheen parisuhteessa toimitaan biologisten tosiasioiden ehdoilla. Lapsia syntyy, ja heille pitää luoda turvaa. Koska mies on fyysisesti vahvempi, hän varjelkoon perhettä vihollisilta. Naiselle synnyttäjänä lankeaa luonnollisesti lasten ja kodinhoito.
II vaiheessa toimitaan yhteiskunnan odotusten mukaan. Naiselle on suotu täysi itsenäisyys ja täydet inhimilliset oikeudet. Nainen on nyt sosiaalisella tasolla tasa-arvoinen miehen kanssa. Perheessä tulisi keskustella, vuorovaikuttaa ja kunnioittaa kaikkia.
III vaihe sisältää edelliset vaiheet, mutta lisää niihin myös todella yksilöllisiä piirteitä. Mitä on parisuhde ja avioliitto kahden täysin itseohjautuvan ihmisen välillä? Miten ottaa molempien tarpeita huomioon? Miten ei vain ylläpitää rakkautta, vaan myös kehittää vetovoimaa ja seksuaalisuutta, etteivät ne pääse väljähtämään.
Jokainen liitto on luultavasti erilainen ja ainutlaatuinen ”sekoitus” kahden ihmisen luovan tahtomisen välillä.
Myös nainen ja mies siis käyvät omassa kehityksessään läpi näitä kolmea vaihetta, kukin omalla tavallaan ja ajan myötä. Siten voidaan myös puhua I, II ja III miehestä ja naisesta. Tähän ei kuitenkaan tulisi liittää mitään moraalisia arvioita ihmisten paremmuudesta tai huonoudesta. Ne ovat vain kuvauksia siitä, miten ihminen vaihe vaiheelta käy läpi itsessään olevia historiallisia malleja sukupuolirooleista ja –olemuksesta. Sen jälkeen yksilö on vapaampi luomaan omaan kokemukseensa perustuvia miehenä tai naisena olemisen malleja.
Uusia parisuhdevinkkejä
Perinteiset parisuhdeneuvot keskittyvät viemään suhdetta I vaiheesta II vaiheeseen. Miesten pitää oppia puhumaan tunteistaan, ja naiset saavat oppia ilmaisemaan rohkeasti yksilöllisiä tarpeitaan. Tämä on erittäin hienoa ja parisuhdeneuvonta ja –terapia on saanut valtavasti hyvää aikaan.
Useimmiten unohdetaan kuitenkin miehen ja naisen välisen parisuhteen keskeisin asia.
Mies haluaa, että nainen säilyttää Naisellisuutensa. Nainen haluaa miehekkään Miehen. Tämä on tasa-arvon aikana lähes tabu aihe. Ilmeinen tosiasia kuitenkin on, että nykyajan nainen ei esimerkiksi halua ainoastaan tasa-arvoista ystävää, eikä hän pitkässä juoksussa suostu omaa vapauttaan rajoittavan I vaiheen machon miehen kotihengettäreksi. Myös nykyajan tasa-arvoa koko sydämestään kannattavat miehet haluavat vierelleen älykkään ja kauniin naisen, eikä vain kotiapulaista.
Mies haluaa, että nainen säilyttää Naisellisuutensa. Nainen haluaa miehekkään Miehen. Share on X
Tasa-arvo ymmärrettynä sukupuolten samanlaisuutena vähentää intohimoa, joka syntyy maskuliinisen ja feminiinisen erilaisuuden kohtaavasta jännitteestä. Jos nainen ja mies ovat luonteeltaan tai rooleiltaan samanlaisia, niin suhteen alussa koettu vetovoima hälvenee vähitellen. Siitä seuraa ajan myötä seksuaalisen kiinnostuksen loppuminen tai seksi muuttuu rutiinisuorituksiksi. Tämä on ns. rakkauden paradoksin hämmentävä vaikutus ja selittää osaltaan miksi intohimo ja rakkaudellinen seksi vähenevät niin usein pitkässä parisuhteessa.
ILOISEKSI.FI sivusto sisältää paljon hyviä vinkkejä pariskunnan kommunikaation parantamiseksi ja molemminpuolisen rakkaudellisen ymmärryksen ja huolenpidon kehittämiseksi. Kursseillamme saat paljon oivalluksia ja käytännön harjoituksia, jotka auttavat ymmärtämään parisuhteen I ja II vaiheita. ILOISEKSI.FI opastaa myös (ainoana valmennusjärjestelmänä Suomessa) ihmisiä siirtymään II vaiheesta III vaiheeseen.
Kirjan ILOISEKSI, nykyajan parisuhteen huikeat mahdollisuudet -julkistamistilaisuus on ke 7.6.2016 klo 18-20 Tampereella, Tunnekeskus Lumpeenkukassa. Katso lisätiedot ja ilmoittaudu täällä.