Mitä tämä kertoo ajastamme?

Mitä tämä kertoo meistä? Mitä tämä kertoo ajastamme?

 

Olin itse noiden 25% LinkedIn’in käyttäjien joukossa 2007, kun loin oman profiilin. Tehtäväni tuolloin meille niin rakkaassa ja toisaalta haukutussa Nokiassa oli periaatteessa ihan jees, mutta jotenkin oli sellainen olo, että parhaat vuodet Nokialle oli jo annettu. Kesä 2006 oli omalla kohdallani se, joka käynnisti oman muutosprosessin kohti itsetuntemusta ja aitoa sisäistä hyvinvointia. Nokiankin mittakaavassa merkittävän projektin ajettua kiville jäin 9 viikon mittaiselle kesätauolle, jossa minulla ei ollut edes firman läppäriä saatika kännykkänumeroa. Pomolleni ja assistentilleni annoin prepaid DNA:n numeron. Tuo tauko on näin jälkeenpäin katsottuna ehkä yksi merkityksellisimmistä elämässäni, vaikka en sitä silloin tajunnut.

Yhdeksän viikkoa taukoa oravanpyörästä ilman pääsyä yrityksen sähköpostiin ja tietoisena, että kukaan ei saa minua kiinni. Voitko kuvitella tilanteen kohdallasi? Palkka juoksi ja varmuus siitä, että palatessani alkaa jokin uusi projekti. Varmuus uudesta. Mitä, voiko sellaista olla? Tuohon aikaan ainakin, en tiedä onko tilanne enää sama missään yrityksessä. Mutta ajattelen, että juuri tuo varmuus työpaikan olemassa olosta oli se ratkaiseva tekijä, joka antoi tilaa pelon väistymiselle ja aitojen tunteiden nousemiselle pintaan. Pelko työpaikan säilyvyydestä ja pelon olemassa olon myöntäminen, on näin jälkeenpäin ajatellen se ratkaiseva juttu, jonka äärelle haluan Sinut pysäyttää.

Tuossa Harward Business Review’n artikkelissa on pelosta todella laadukasta jäsentelyä pohdittavaksesi. Oma prosessini vuodesta 2006, niin siitä tulee siis aivan pian kuluneeksi jo 10 vuotta, on jo pitkällä. Päätin ryhtyä parisen vuotta sitten rohkeasti yrittäjäksi, jonka päätehtävä on auttaa muita ihmisiä oivaltamaan omaa innostustaan. Teen sitä työtä täydellä sydämellä, auttaen organisaatioissa olevia ihmisiä löytämään oman paikkansa, juuri sen tehtävän, joka sopii itselleen parhaiten. Tiesitkö muuten, että organisaation tehokkuus (joo uskallan sanoa tämän ääneen, koska juuri tämä syy on se, jonka takia yritykset palkkaavat valmentajia!) voi kasvaa nopeasti jopa 30%, kun tiimien sisäisellä töiden uudelleen järjestelyllä työntekijät siirtyvät tekemään itselleen mielenkiintoisempia tehtäviä? Käytän tässä yhteydessä tiimiharjoitteena motivaatio-osaamismatriisin rakentamista tiimissä, jonka avulla jokainen henkilö siirtyy edes hieman itselleen innostavampaan työtehtäväkokonaisuuteen. Kumulatiivinen vaikutus on joka ikisessä casessa ollut positiivinen, useimmissa hämmästyttävin, pitkäkestoisin tuloksin!

Heräsin pari tuntia sitten pakottavaan tarpeeseen kirjoittaa tämä postaus. Omat oivallukset viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana ovat olleet niin suuria, että haluan jakaa näitä oivalluksia mahdollisimman monelle. Ja samalla rohkaista esimerkilläni Sinua voittamaan pelon työpaikan säilymisestä. Teen tällä hetkellä yrittäjänä pitkiä päiviä, innostuneena ja tunteja laskematta, töitä sen äärellä, että mahdollisimman moni ihminen voisi aidosti innostua työssään. Käytämmehän kuitenkin hereilläoloajastamme valtaosan työhön, sitä ei käy kiistäminen.

Miksei työssä saisi innostua ja voida hyvin? Itse olen tilanteessa, jossa jatkuvasti tuntuu siltä, että olisi paljon enemmän innostavia asioita tehtäväksi kuin tunteja vuorokaudessa. Viimeisimmästä innostukseni kohteesta, johon olen nyt tosissaan parin vuoden aikana huikeasti innostunut, voit lukea lisää www.luontaisettaipumukset.fi sivustolta. Ajatuksenani on oivalluttaa iso joukko ihmisiä oivaltamaan oman innostuksensa lähteensä. Mikset se voisi olla sinä?

Kirjoitus on julkaistu myös LinkedIn’ssä >>>

Lukuvinkki!

Onko työmotivaatiosi hukassa? Näin saat sen takaisin

Tilaa verkkokaupastamme  tai lataa maksuttomana e-kirjana.