Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |
Elän elämäni onnellisinta aikaa. Se on siinä. Jos olisit kysynyt viisi vuotta sitten, minkälainen viikko minulla oli, olisin vastannut ohimennen ”ihan ok”. Tai ”menihän se”. Mitä sinä vastaat, juuri nyt, otsikon kysymykseen?
Kulunut viikko on ollut monella tapaa hyvin poikkeuksellinen suomalaisessa yhteiskunnassa. En lähde tässä lyhyessä jutussani politikoimaan, totean vain sen, että pienen kansamme polarisoituminen eli kahtiajakautuminen ei ole koskaan ollut näin ilmeistä viimeisen 40 vuoden aikana, kun olen jotakin näistä asioista tolkunnut. Ja pahoin pelkään, että tämä ei ihan vielä ollut tässä.
Henkilökohtaisella tasolla polarisoituminen saavutti kliimaksin aika tarkkaan viisi vuotta sitten. Tuolloin ”hallituksen pakkokeino” oli nykyisen ex-vaimoni ilmoitus, että tämä juttu on nyt sitten tässä. Puoli vuotta kipuilin ja hain keinoja välttää ilmeinen, mutta lopputulos oli, että tulee kaksi sakkia. En ollut lainkaan ymmärtänyt, että tilanne oli ajautunut vuosien saatossa siihen pisteeseen, että vain rajut toimenpiteet tuli kyseeseen.
Ihmisen uudistumiselle, oli se sitten yksilötasolla tai kansanjoukkoja koskettavaa, pahin este on hän itse. Tai tarkemmin ajateltuna omat asenteet. Ymmärryksen kerros on vielä kohtuullisesti rautalangasta vääntämällä muokattavissa, mutta tunteen kerrokset, jossa asenteemme asustavat, onkin sitten toinen juttu. Se vaatii yleensä rajumpia toimenpiteitä. Usein tällainen toimenpide on jokin ulkopuolinen tekijä, joka ihmisen elämään tulee. Pyytämättä ja yllättäen, kuten takavuosina faxit eräälle pääministerille. Kuuntelin eilen valmennusreissulta palatessani autoradiosta haastattelua, jossa tunnettu stand-up koomikko Anitta Ahonen tilitti oman elämänsä käänteitä. Hän kertoi tilanneensa viisikymppisenä isoa muutosta elämään – ja sai sen. Hän sai 50-vuotislahjaksi syövän. Ja se lopulta pysäytti hänet miettimään omaa elämäänsä ja elämän arvojaan. Anittan asenteella oli ainakin toipumisvaiheessa merkittävä rooli.
Pysähtyminen
Oletko sinä pysähtynyt miettimään, mitä todella haluat elämässäsi? Mikä tekee elämäsi elämisen arvoiseksi? Mistä innostut ja mikä tekee sinut onnelliseksi? Mikä saa kaikki tulitikut syttymään? Minä olen.
Olen tätä nykyä kiitollinen ex-vaimolleni kaikesta tapahtuneesta. Kaikki perheenjäsenet, lapset mukaan lukien, voivat erittäin hyvin ja pääsevät toteuttamaan elämässään asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Tämä lause ei ole ylistyspuhe avioerolle, joita on yksinkertaisesti liikaa, vaan toteamus siitä, että omalla kohdalla tämä oli erittäin hyvä ratkaisu.
Avioeron jälkeinen myllerrys, joka oli todellisuudessa alkanut jo useita vuosia aiemmin, vaikka en sitä siinä hetkessä ymmärtänytkään, saatikka hyväksynyt, laittoi minut nöyrtymään. Nöyrtymään sen äärelle, että en oikeastaan tunne itseäni. Tunsin vain egoni, joka oli aikaisemman sosiaalisen ympäristön muokkaama. Olen identtinen kaksonen, syntyjään eteläpohjalainen ja paine menestyä – vertailtiinhan kokeiden tuloksia joka ikinen kerta, kun tultiin koulusta kotiin – on ollut kova. Mutta onko se tehnyt minut onnelliseksi? No ei ole ei.
Pysähdyin 2011-2012 sapatille, joka venähti kahteen vuoteen. Päätin miettiä, kuka olen ja mitä haluan elämässäni. Olen äärimmäisen tyytyväinen ratkaisuuni pysähtyä. Itse pysähtyminen kesti yli puoli vuotta, niin lujaa sitä oli tullut juostua siihenastisessa elämässä, että vauhti ei vain hidastunut kuin riittävän ajan kanssa. ”African time”, vastasin jos minulta kysyttiin kelloa ja näytin tyhjää rannettani. Vasta pysähdyttyäni aloin esittää laajoja kysymyksiä itselleni. Laajensin perinteisen ”mitä työtä haluan tehdä seuraavaksi?”-kysymyksen ”Miten haluan elämääni elää?”-kysymykseksi. Sepä sitten olikin niin laaja kysymys, että alun perin, taloudellisessa mielessä alle vuoden mittaiseksi mitoitettu sapatti venähtikin yli kahteen vuoteen. Taloudellisen paineen seurauksena pääsin myös tarpeettomasta materiasta eroon, mikä mahdollisti uuden lisäpotkun henkilökohtaiselle kasvulle, suosittelen kokeilemaan!
Yksi suurista löydöistä sapatillani oli englantilais-amerikkalaisen John P Morgan Jr:n youtube video. Olen katsonut tämän videon kymmeniä ja kymmeniä kertoja ja palaan siihen aina silloin tällöin, koska se innostaa minua. Omasta mielestäni John on kyennyt kiteyttämään ihmisen innostuksen rakennuspalikat niin upealla tavalla, että haluan suositella videon katsomista myös sinulle. Mutta vain mikäli haluat innostua elämässäsi. Jos haluat nostaa kaulukset pystyyn ja jatkaa silmät ummessa kohti pimenevää syksyä, suosittelen että et katso tuota videota. Polarisoitumisesi voi nimittäin lisääntyä ja sen seurauksena saatat ruveta voimaan entistäkin huonommin, ennen kuin tajuat, että käännekohta elämässäsi lähestyy.
Tiedän omasta aikaisemmasta kokemuksesta, että ajatus puolen tunnin videon katselusta ei kuulosta hyvältä, koska on niin paljon asioita, joita juuri tänään pitäisi saada tehtyä. Onhan puolituntia merkittävä satsaus omaan hyvinvointiin. Suomalaisen elinajan odotteen mukaisesti laskettuna, miehillä 77,5 vuotta ja naisilla 83,5 vuotta, sinulla on yli 4 miljoona minuuttia elämäsi aikana, joten kyllähän 30 minuutin satsaus on merkittävä. No valinta on sinun.
Innostuksen lähteet ovat sisälläsi!
Koska saatat olla lukija, jolla ei nyt juuri ole tuota puolta tuntia aikaa katsoa tätä upeaa ja innostavaa videota, kerron lyhyesti pääkohdat, jolle tarina rakentuu. Tiesitkö muuten, että jos sinulla ei nyt ole tuota puolta tuntia, sitä ei tule olemaan myöskään myöhemmin? John P Morgan Jr kiteyttää loistavasti eri tutkimustulokset, joihin olen sittemmin törmännyt monessa paikassa. Jotta ihminen voisi löytää innostuksensa, hänen elämässään täytyy toteutua kolme motivaatiotekijää (motivaatiotekijät jaetaan yleisesti ulkoisiin ja sisäisiin, nämä ovat niistä jälkimmäisiä):
-
Riittävä vapaus tekemiseen (Freedom)
-
Mahdollisuus toteuttaa itseäsi jatkuvan oppimisen kautta (Growth)
-
Tekemisen on oltava merkityksellistä (Contribution)
Nämä asiat kolahtivat minuun kertakatsomalla nelisen vuotta sitten. Olin aivan ensimmäisten katselijoiden joukossa aikanaan, kun tuo video ilmestyi Youtubeen. Nyt sillä näyttää olevan 148 435 katselukertaa. Tuosta luvusta meikäläisen katseluja on useita kymmeniä, mutta varovaisestikin arvioiden videon on nähnyt varmasti yli satatuhatta ihmistä.
Miksi nostin tämän jutun juuri nyt esille? Oma viikkoni oli huikea, kaikki kolme tekijää pääsivät upealla tavalla yhdistymään elämässäni. Olen lopettanut elämäni lokeroimisen työhön ja vapaa-aikaan – tietääkseni meillä ihmisillä on tässä inkarnaatiossa vain yksi elämä, ei erillistä työelämää ja vapaa-aikaelämää! Sain yrittäjä-valmentajana auttaa kuluneella viikolla asiakkaitani tavoilla, joissa kaikki kolme elementtiä olivat läsnä.
Ja tiedätkö mikä parasta? Ensi viikosta näyttäisi tulevan samanlainen!
Tsemppiä tulevaan viikkoosi!
Jari
P.S. Otsikon kuvassa on nuorin lapseni, jonka innostus on tarttuvaa. Vietämme tänään päivän kahdestaan ”äijäporukalla”, mahtavaa!
Artikkeli löytyy myös LinkedIn’ssä >>>