Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |

 

Väitän, että useimmat meistä haluavat olla mieluummin oikeassa, eivätkä onnellisia. Perustelen väitteeni sillä, että meillä ihmisillä on tapana samaistua omaan egoomme. Egon ajattelumalli johtaa kaikkeen muuhun kuin onnellisuuteen. Yksi egon ajattelumallin erittäin hyvä ominaisuus on sen loogisuus ja johdonmukaisuus. Kun oivallat egon logiikan, saat selityksen niin omaasi kuin ympärilläsi olevien ihmisten käyttäytymiseen.

 

Esinäytös- syyllisyyden ja pelon tunteet

Mikäli haluat syvällisen psykologisen näkemyksen ihmisen mielestä ja egon ajattelumallista, suosittelen perehtymään Freudin ja Jungin ajatuksiin. Jos kuitenkin haluat nopean yleiskatsauksen egon ajattelumallin logiikasta, jatkat nyt lukemista. Käytän tässä yhteydessä ego-sanaa laajemmassa merkityksessä kuin mitä Freud ja Jung, mutta se ei mielestäni tee tälle asialle vääryyttä. Rinnastan ego-sanan laajemmin ihmisen psyykeeseen, kuten meillä maallikoilla on tapana, enkä usko sen mitenkään heikentävän ihmismielen ajattelun logiikan oivaltamista. Myös itämaisissa viisausperinteissä egolla on varsin laaja merkitys.

Meihin kaikkiin ihmisiin on lapsuutemme aikana istutettu syyllisyyden tunne. Toisiin voimakkaampana ja toisiin vähemmän voimakkaana. Mutta kaikissa meissä se on. Voit käyttää tässä yhteydessä syyllisyys-sanan sijasta myös sanaa turvattomuus, mikäli se istuu ajatteluusi paremmin. Meistä jokainen tuntee syyllisyyttä siitä, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Usein mielemme yhdistää asian johonkin menneisyytemme tapahtumaan. Nämä tiedostetut kokemuksemme on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Todellisuudessa pinnan alla olevat kokemuksemme ohjaavat mielemme toimintaa jatkuvasti. Syyllisyys on kaikkien niiden negatiivisten tunteiden, uskomusten ja kokemusten summa, jotka meitä koskaan ovat kohdanneet. Siis koko jäävuori. Syyllisyyden tyypilliset ilmenemismuodot ovat erilaiset itseen kohdistuvat riittämättömyyden, epäonnistumisen tai arvottomuuden tunteet. Koemme, että meistä puuttuu jotain tai olemme jollakin tavoin epätäydellisiä.

Psykologisesti ajateltuna syyllisyydestä seuraa aina pelko. Logiikka on sinällään yksinkertainen. Rangaistiinhan minua lapsenakin epäonnistumisista tai parhaimmillaankin ei sanottu yhtään mitään. Jos onnistuin jossakin yli vanhempien odotuksen, saatoin saada kiitosta, mutta normisuorituksesta en yleensä saanut kiitosta. Mitäpä pienen lapsen psyyke silloin miettii – en saanut kiitosta, joten taisin epäonnistua. Ja epäonnistumisesta seuraa useimmiten jokin rangaistus, mikä tekee ihmisen pelokkaaksi. Kaikki pelko, olipa sen näennäinen syy mikä tahansa, syntyy uskomuksesta, että minua pitää rangaista siitä, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tällöin alan pelätä sitä, mikä rangaistus tulee olemaan.

 

Ego astuu näyttämölle

Kukaan meistä ei pystyisi elämään tässä maailmassa jatkuvan syyllisyyden ja pelon tunteen alaisena. Tässä kohtaa näyttämölle astelee, ylväänä kiiltävässä haarniskassaan, ego. Ego saapuu paikalle suurena auttajana, pyyteettömänä ja suurieleisenä. Egomme saapuu näyttämölle aina kahden aseenkantajan kanssa – toinen on nimeltään torjunta ja toinen projisointi. Nämä aseenkantajat ovat egon kanssa aina matkassa, 24/7. Egon aseenkantajat ovat kuitenkin egon kiiltävään haarniskaan verrattuna vaatimattomasti pukeutuneet, peräti huomaamattomasti. Ego tarvitsee molempien aseenkantajien jatkuvaa tukea, joten ego on tehnyt pysyvän sopimuksen aseenkantajien majoittamisesta Alitajunta-nimiseen majataloon.

ego-astuu-näyttämölle

 

Egon aseenkantajat – Torjunta ja Projisointi

Egon aseenkantajat on koulutettu tuhansien vuosien ajan täsmälleen samoilla menetelmillä. Torjujaksi erikoistuvalle aseenkantajalle opetetaan, kuinka ihmisen mieli saadaan uskottelemaan itselleen, että syyllisyyttä ei ole todellisuudessa olemassa. Torjunnan seurauksena syyllisyyden tunne tungetaan pois tietoisuudestamme, alas alitajuntaan. Kiellämme siis syyllisyyden olemassaolon itsessämme.

Toisinaan Torjunta-aseenkantaja ei onnistu tehtävässään, vaan koemme jollakin mielemme tasolla yhä syyllisyyttä. Tällöin avuksi otetaan projisointi-koulutuksen saanut aseenkantaja. Projisoija on koulutettu viemään huomio pois itsestä. Otan siis jotakin pois sisimmästäni ja sanon itselleni, että se ei ole siellä, vaan ulkopuolellani jossakussa muussa. Otamme sisällämme olevan syyllisyyden, jonka uskomme siellä asustavan ja sanomme:

“Vika ei ole minussa, vaan se on sinussa.”
“Minä en ole se, jossa syy piilee, se olet sinä!”
“Minä en ole vastuussa siitä, miten surkea ja onneton olen, sinä olet siitä vastuussa.”

Egon kannalta katsoen ei ole väliä, kuka “sinä” on, koska pääasia on löytää syyllinen, jonka niskoille voi syyllisyyden kaataa!

 

Ego mikromanageeraa meitä!

Ego on siitä juoni kaveri, että se tykkää pitää ihmisen mieltä otteessaan. Se on kuin mikromanageeraava esimies, joka ei halua kertoa isoa kuvaa tiimiläisille, ettei oma asema vaarannu. Ego jättää kertomatta sen, että projisoitu syyllisyys edustaa hyökkäystä, joka on tehokkain tapa pitää kiinni omasta syyllisyyden tunteesta. Ego ei ole tyhmä, se vaan haluaa pitää meidän syyllisyyden tunnetta yllä, kuten mikromanageri, joka pönkittää omanarvontunnettaan. Egon ja mikromanagerin eksistenssiongelma on samankaltainen – ne eivät kumpikaan olisi mitään, elleivät saisi pitää valta-asemaansa muihin nähden!

Ego on siitä juoni kaveri, että se tykkää pitää ihmisen mieltä otteessaan. Klikkaa ja Twiittaa

 

Verta pakkiin!

Psykopaatit pois lukien meidän ihmisten mieli toimii siten, että aina kun hyökkäät jotakuta toista vastaan, tulet tuntemaan itsesi jossakin vaiheessa syylliseksi tekoosi – omatuntosi kalvaa. Et kenties koe ymmärryksen tasolla välitöntä syyllisyyttä, mutta se ei tarkoita sitä, ettetkö syvimmillä mielen tasoilla tuntisi syyllisyyttä. Mitä enemmän hyökkäät toista vastaan, sitä suuremmaksi syyllisyytesi kasvaa siitä, mitä olet tehnyt. Jollakin mielemme tasolla tunnistamme, että olemme hyökänneet toista vastaan väärin perustein. Juuri tämä syyllisyyden ja hyökkäyksen kierre on maailman käyttövoima. Tämä ihmismielen dynamiikka hallitsee elämiämme niin yksilö- kuin yhteisötasoilla.

 

Jumissa hyökkäys-puolustus kierteessä?

Syyllisyyden tunteesta kumpuava, projisoinnin kautta lähtevä hyökkäys synnyttää kaikkien kierteiden äidin – ihmismielen hyökkäys-puolustus kierteen. Ja ego taputtaa käsiään, onhan se onnistunut tavoitteessaan. Uskottuani, että olen syyllinen ja projisoituani syyllisyyteni sinuun ja hyökättyäni sinua vastaan, uskon että syyllisyyteni vaatii rangaistuksen. Koska olen hyökännyt sinua vastaan, tulen saamaan vastahyökkäyksen taholtasi. Itse asiassa se, hyökkäätkö vai et, on merkityksetöntä – oman syyllisyyteni vuoksi uskon, että tulet tekemään niin. Siispä minun täytyy puolustautua tulevaa hyökkäystäsi vastaan. Ja koska puolustan itseäni, tunnen vahvasti, että hyökkäyksesi ei ole oikeutettu! Kierre on valmis!

Mitä suurempi tarve minulla on puolustaa itseäni, sitä enemmän vahvistan omaa syyllisyyttäni. Vahvistuva syyllisyyden tunne lisää pelkoa, joten mitä enemmän lisään puolustusta, sitä enemmän pelkoani vahvistan. Kollektiivisena esimerkkinä tästä ihmismielen prosessista käy asevarustelu.

 

Loppunäytös – ego vastaan onnellisuus

Egon ajattelumallin hallitessa tulemme aina tuntemaan, että tarvitsemme suojelua, jolloin tulemme aina puolustamaan itseämme. Edellä kuvatut kaksi egon sykliä, syyllisyys-hyökkäys ja hyökkäys-puolustus, pitävät egon haarniskan kiiltävänä. Mitä enemmän hyökkään, sitä syyllisemmäksi tunnen itseni. Mitä enemmän hyökkään, sitä enemmän minulla on tunne siitä, että täytyy puolustautua olettamaani vastahyökkäystä vastaan. Tästä kierteestä seuraa tunne siitä, että on oikeus puolustaa itseään.

Tarvitsemme siis hyökkäyksen kohteeksi vihollisen – erottelemalla ihmiset hyviin ja huonoihin, vihollinen on helppo löytää tilanteessa kuin tilanteessa. Huonoihin ihmisiin voimme projisoida syyllisyyden tunteemme. Tarvitsemme vähintään yhden henkilön, ajatusmallin tai ryhmän ihmisiä, josta voimme tehdä “pahan”, syntipukin*). Tässä piilee myös kaikenlaisten ennakkoluulojen ja syrjinnän perusta. Se ilmenee jatkuvana – usein alitajuisena tarpeena, löytää itsellemme syntipukki, jolloin voimme paeta omaa syyllisyyden taakkaa. Näin on ollut asianlaita koko kirjoitetun historiamme ajan.

Palataan otsikon kysymykseen. Oletko mieluummin oikeassa vai onnellinen? Valitessasi oikeassa olemisen valitset egon ajattelumallin. Onnellisuuteen johtava ajattelumalli sen sijaan edellyttää rohkeutta pysähtyä omien ajattelurakenteiden tutkiskelun äärelle – pysähtymistä oman lapsuudenajan ohjelmoinnin tutkiskeluun. Käytän tästä omalla kohdallani nimitystä “kottaraisenpöntön piirustukset”. Kun olin riittävän pitkään seurannut oman lapsuudenajan ohjelmointini vajavuutta ja aloin myöntämään itselleni sen puutteita, aloin samalla luomaan tilaa uudelle ohjelmoinnille. Tämä kaikki on siis tapahtunut vasta viime vuosina, ikävuosina 40-45.

Omalla kohdalla kottaraisenpöntön piirustukset on nyt korvattu uusilla piirustuksilla. Nimitän uusia piirustuksia “menestyksen ja onnellisen elämän reseptiksi”. Reseptissä on seitsemän eri raaka-ainetta, jotka on vuosien itsetutkimisen tulos. Olen nyt parisen vuotta elänyt tällä reseptillä ja haluan jakaa kokemukseni kaikille niille, joita asia kiinnostaa.

Miksi kirjoitin egon ajattelumallista? Olen viime aikoina saanut melko paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka miettivät, mitä tekisivät elämässään seuraavaksi. Miten voida hyvin ja edetä kohti omia päämääriään?

Empiirisen kokemukseni mukaan ensin pitää olla onnellinen, jotta voisi saavuttaa menestystä. Menestystä, joka on jokaiselle yksilölle omansa näköinen. Maailmalla on paljon itsensäkehittämiskirjallisuutta, joka tukee tätä omakohtaista havaintoa.  Ja jotta ihminen voisi olla onnellinen, on ensin ymmärryksen tasolla oivallettava egon ajattelumalli, joka meitä ihmisiä hallitsee. Vasta tuon oivalluksen jälkeen kannattaa lähteä miettimään, mitä tekisin seuraavaksi elämässäni!

 

Toivotan sinulle oivalluksia egosi parissa!

 

 

*) syntipukki sanan alkuperä

syntipukki

Yksi parhaista tuntemistani selostuksista projisointiin liittyy tarinaan syntipukista. Kuulin tarinan ensimmäisen kerran yli 20 vuotta sitten YK-rauhanturvatehtävissä Etelä-Libanonissa. Tarina on kerrottu Mooseksen kolmannessa kirjassa. Tarinan mukaan Israelin kansalle kerrottiin, mitä heidän pitäisi tehdä Yom Kippurina, sovituspäivä. Kansaa käsketään kokoontumaan yhteen. Leirin keskellä seisoo ylimmäinen pappi Aaron, joka toimii välimiehenä ihmisten ja jumalan välillä. Aaronin vieressä seisoo vuohipukki. Aaron asettaa kätensä pukin päälle ja siirtää vuoden aikana kertyneet ihmisten synnit symbolisesti pukkiparan päälle. Sen jälkeen pukki potkaistaan ulos leiristä. Tässä tarinassa esiintyy havainnollinen kuvaus siitä, mitä projisointi on. Käsite syntipukki on säilynyt näihin päiviin saakka.

 

Kirjoitus on julkaistu LinkedIn’ssä >>>

 

Kirjoittaja:luontaisettaipumukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

0

Ostoskorisi