Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |
Oletko esiintynyt suuren yleisön edessä? Muistatko tunteen, kun vatsanpohjaa väänsi ja nukkumisestakaan ei oikein tullut mitään edellisinä öinä? Muistan itse hyvin nämä tuntemukset. Ensimmäinen muistikuva tulee kouluajoilta, kun piti luokan edessä esittää äidinkielen kirjareferaatti. Polvet tutisi, suuta kuivasi ja halusin tehdä itseni näkymättömäksi. Toinen ikuiseksi ajoiksi mieliini painunut jännityksen ja esiintymispelon sekainen tunne tulee armeija-ajoilta, kun piti puhua koko rykmentin edessä varusmiehen puheenvuoro. En tajua tänä päivänäkään, miten olin tuohon tilanteeseen joutunut.
Kaikilla meillä nousee varmasti mieleen elämän varrelta erilaisia jännittäviä tilanteita. Niille on yksi yhteinen nimittäjä – rakennamme mielessämme tilanteesta jotakin elämää suurempaa ja alamme jännittää tätä tilannetta etukäteen päivien ja viikkojen ajan. Luomme omassa mielessämme jännitystä, vaikka itse tilanne ei välttämättä olisi kovin kummallinen. Muistan 18 vuotta kestäneeltä palkkatyöuraltani monia tilanteita, joissa aloin ahdistua jostakin johtoryhmäesityksestä jo viikkoja ennen kokousta, vaikka lähtökohtaisesti ei olisi pitänyt olla mitään nähtävissä olevaa, järkeen perustuvaa syytä. Vasta aivan työurani loppupuolella aloin löytämään hyvää oloa esiintymistilanteissa ja kaikenlainen ylimääräinen, itse esiintymiseen ja tilanteeseen liittyvä jännitys oli vähäistä tai sitä ei ollut ollenkaan. Mikä muuttui?
Pieni jännitys kuuluu asiaan!
Sanotaan, että kokemus tuo varmuutta. Allekirjoitan väitteen. Mitä tulee esiintymistilanteisiin, kokemus ei kuitenkaan yksin ratkaise peliä. Toinen olennainen seikka on se, että hyväksyt esiintymisjännityksen olevan aivan normaalia – meidän kulttuurissa se vain pyritään peittämään, koska siitä on kasvatuksemme myötä tehty negatiivinen ilmiö. Itse asiassa, pieni jännitys lisää sopivasti adrenaliinin eritystä ja sitä kautta parantaa suoritusta! Esiintymisjännityksestä löydät googlaamalla valtavasti kirjoituksia, joten ilmiö on todellinen ja esiintyy suurimmalla osalla ihmisistä! Ole siis itsellesi armollinen ja suhtaudu asiaan luonnollisesti.
Suurin yksittäinen tekijä, jolla olen omalla kohdallani päässyt käytännössä kokonaan irti esiintymisjännityksestä, on hyvä valmistautuminen asiasisältöön. Oli sitten kyseessä pienen joukon edessä esiintyminen – alkaen yhden hengen kohtaamisista, joissa kuulija pitää vakuuttaa omasta osaamisestani, tai 700 hengen yleisö konserttisalissa, tämä keino toimii. Pääsin tai pikemminkin junailin itseni muutama vuosi sitten tilanteeseen, jossa juonsin ison tapahtuman, 700 henkisen yleisön edessä, vain kokeillakseni, kuinka onnistun siinä. On pakko sanoa, että se on yksi elämäni upeimmista päivistä tähän saakka ja hieman odotan, koska pääsen johonkin vastaavaan uudelleen!
Hyvä valmistautuminen on kaiken a ja o
Siirretäänpä hyvä valmistautuminen otsikon tilanteeseen. Uskallan väittää, että työhaastattelussa käynti on niin harvinaista monelle, että siinä ei kokemuksella ole kovinkaan paljon sijaa. Tottakai kokemus karttuu jokaisen haastattelun myötä, mutta aika usein se työpaikka irtoaa jo kohtuullisen haastattelumäärän jälkeen. Jos ei irtoa, sitten sinun kannattaa miettiä sisältöä vielä uudelleen, koska jokaisesta haastattelusta kannattaa ottaa jotakin opikseen. Kysyn uravalmennukseen osallistuvilta kysymyksen ”kuinka moni on käynyt viimeisen viiden vuoden aikana työhaastattelussa?” Vain muutama käsi nousee. Eli ei se työpaikan vaihtaminen sittenkään ole ihan arkipäiväinen juttu, vaikka mediasta sellaisen käsityksen helposti saakin. Kannattaisiko siis työhaastatteluun oikeasti valmistautua huolella?
Kahvikuppi läikkyy!
Mikä on tyypillisin työhaastattelun kysymys, joka kasvoillesi heitetään, kun jännittävä tilanne on pahimmillaan? Olet juuri saanut eteesi kahvikupin, joka on kaadettu liian täyteen ja et uskalla ottaa sitä käteesi, ettei kahvi läiky yli reunojen. Haastattelija avaa pelin kehoituksella
” kerro vähän itsestäsi!”
Huh, onneksi et ottanut kahvikuppia käteesi, koska nyt se kahvi olisi paidalla. Mitä tuohon pitäisi vastata, jännittää niin vietävästi, ettet saa edes yksinkertaista ajatusta kasaan! Aloitan kertomalla lapsuudestani ja siitä, kuinka kirjoitin ylioppilaaksi Ilmajoen lukiosta 1988. Yritän heittää vitsinkin mukaan – sain yhden laudaturin – itsellenikin lähes yhtä suurena yllätyksenä kuin opettajalleni – Ruotsin kielestä. Kevennykseni ei aiheuta haastattelijassa toivomaani reaktiota. Pääsen tarinassani haparoiden kohti opiskeluaikaani teekkariopinnoissa Tampereella ja etenen kronologisesti diplomityöpaikasta kohti ensimmäistä oikeaa työpaikkaa Nokian kumijalkinetehtaan osastoinsinöörinä. Huomaan haastattelijassa jo pitkästymisen merkkejä, joten alan juosta työhistoriaani poukkoillen lähestyen tätä päivää. Olen käyttänyt jo monta minuuttia, enkä ole vielä ihan maalissa, kun haastattelija katkaisee kerrontani ja kysyy, mitä osaan. Apua, mitä tuohon voisi vastata?
”Kel´ onni on, se onnen kätkeköön”
Äskeinen kuvaus toistuu käsittämättömän usein työhaastatteluissa. Olen palkannut työurani aikana yli 150 asiantuntijaa ja esimiestä omiin tiimeihini. Mikään – toistan mikään – ei voisi olla haastattelijan kannalta tylsempää kuultavaa kysymykseen ”kerro vähän itsestäsi” kuin kronologinen, usein vielä suomalaisittain hyvin monotoninen kertomus ihmisen historiasta kehdosta tähän päivään. Se tarina kun ei vahingossakaan sisällä mitään onnistumisia tai ilon hetkiä, meillä kun niistä ei ole tapana kertoa toisille.
”Kel´ onni on, se onnen kätkeköön”
tai
”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”.
Lista näistä aforismeista on Suomessa loputtoman pitkä. Jos siitä tehtäisiin kansainvälinen vertailututkimus, en epäile hetkeäkään, mikä maa voittaisi!
Mikä olisi sellainen vastaus kehotukseen ”kerro vähän itsestäsi”, joka oikeasti herättäisi kuulijan mielenkiinnon? Mitä muuta kertoisin, kuin sen mitä olen tehnyt? Entä jos kertoisin hieman aikaansaannoksistani ja siitä, millainen tyyppi olen. Ja mikä minua motivoi? Ehkäpä kertoisin jotakin vahvuuksistani ja siitä, miten osaan niitä hyödyntää? Ja saattaisiko siitä olla hyötyä, että kertoisin, miten aion kehittää osaamistani, jota minulta vielä ehkä puuttuu juuri tähän tehtävään liittyen? Polttaa polttaa, sanottiin lapsuuden leikeissä tässä kohtaa!
Tee vaikutus!
Parhaat työhaastattelukokemukset pöydän toiselta puolelta – rekrytoivana esimiehenä – liittyvät tilanteisiin, joissa työnhakija on selvästi tehnyt kotiläksynsä ja miettinyt, miten tarjoaa oman osaamisensa parhaalla tavalla kyseessä olevaan tehtävään. Tällöin hän on jäsennellyt vastauksensa kysymykseen ”kerro vähän itsestäsi” seuraavasti:
- Kerron haastattelijalle niistä henkilökohtaisista vahvuuksistani, jotka liittyvät hakemaani tehtävään. Keskityn pariin kolmeen ydinosaamiseen ja siihen, miten olen hyödyntänyt niitä aikaisemmissa työtehtävissäni. Olen valmistautunut kertomaan muutamista saavutuksistani konkreettisien esimerkkien avulla.
- En jää jumiin osaamiseeni, vahvuuksiini ja saavutuksiini, vaan etenen ripeästi kertomaan, mikä minua työssä innostaa. Olen ottanut selvää hakemastani työtehtävästä ja osaan kertoa siihen liittyvistä henkilökohtaisista motivaatioistani. Osa innostuksestani tulee työn ulkopuolelta – kerron tykkääväni kaikenlaisesta ”ropaamisesta”, missä vaan saan tehdä jotakin teknistä käsilläni! Innostumiseni alkaa tarttua itseenikin niin, että nappaan ajattelematta kahvikupin kouraani ja hörppään kahvia!
- Olen jo miettinyt valmiiksi, että päätän lyhyen esittelyni siihen, miten aion kehittää osaamistani. Tiedän, että match kokemukseni ja haettavan tehtävän välillä ei ole 100%, mutta se harvoin on sitä. Haluan tämän paikan ja olen miettinyt valmiiksi, mitä osaamistani pitää kehittää ja miten sen voisin tehdä. Huomaan ilokseni, että haastattelijan suupielet ovat kääntyneet ylöspäin ja hän on ottanut rennon istuma-asennon tuolissaan!
Edellisen tarinan kertomiseen menee aikaa ainoastaan muutama minuutti. Voit kokeilla kirjoittaa sen tekstinkäsittelyllä, jolloin puhutaan noin 2000 merkistä.
Tiedätkö mitä? Olet juuri herättänyt rekrytoivassa esimiehessä sellaisen mielenkiinnon, että koko loppuhaastattelu sujuu kuin olisit Tanssii Tähtien Kanssa- finaalissa!
Kannattaisiko tähdätä finaaliin?
-Jari
P.S. Muista hengittää! Vedä syvään henkeä juuri minuutteja ennen työhaastattelun alkua. Voit tehdä sen muilta salaa – seisot tai istut aloillasi ja teet tietoisesti kolme niin pitkää sisään- ja uloshengitystä kuin mahdollista. Elimistöösi tulee valtava määrä tuoretta happea ja pulssisi rauhoittuu. Kokeile, takaan että toimii!
Kirjoitus on julkaistu LinkedIn’ssä >>>