Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |
Tiedätkö, mitkä kaksi tekijää korostuvat yli muiden ensivaikutelman luomisessa? Harwardin yliopiston sosiaalipsykologi Amy Cuddy on kollegoineen tutkinut asiaa jo yli 15 vuotta ja tullut kiistattomiin johtopäätöksiin. Näiden kahden asian marssijärjestys myös määrää, onnistutko lopputuloksessa vai jääkö ensivaikutelma valjuksi. Kyseessä ei ole mikään kikkailu, vaan ihmisluonteen ja ihmisen kehityshistorian looginen ilmeneminen. Kumpaakin näistä tekijöistä voit opetella, mutta pohja täytyy rakentaa ensin kuntoon. Mitä nämä asiat ovat?
Kautta ihmisen kehityshistorian elonjäämisen kannalta on ollut olennaista, onko uusi lajitoveri ystävä vai vihollinen. Tämä sinällään yksinkertainen jako toimii tänäkin päivänä ja on tärkeässä roolissa ensivaikutelman tekemisessä. Harwardin yliopistossa on tutkittu, että kaikista olennaisin asia ensivaikutelman luomisessa on se, voiko luottaa toiseen henkilöön. Henkilö, jolle esittäydyt, arvioi siis, oletko ystävä vai vihollinen. Jako tapahtuu jossakin aivojemme alkukantaisissa osissa, mikä on pitkän lajihistoriamme kehityksen tulosta – ystävien kanssa kun tuppasi jäämään eloon ja vihollisten kanssa kävi vähän köpelömmin!
Ikiaikainen lajittelusysteemi
Kun tapaat uuden ihmisen, hän tekee sinusta kaksi arviota silmänräpäyksessä
-
Voinko luottaa tuohon ihmiseen?
-
Voinko arvostaa tuota ihmistä?
Työelämässä, ammattilaisten keskuudessa, painoarvo on usein jälkimmäisellä, mutta ilman luottamusta ei ole olemassa arvostusta. Työelämässä nämä kaksi kriteeriä tulkitaan usein konkreettisen kokemuksen kautta – oletko lämminhenkinen ja onko sinulla ammattitaitoa? Työelämässä harhaudutaan liian usein luulemaan, että ammattitaito – kompetenssi – on tärkein. Ihmisen ajatteluprosessissa on kuitenkin ikiaikainen lajittelusysteemi, jonka ensimmäisenä porttina on luottamus – mikäli tätä porttia ei läpäistä, ei hyväkään ammattitaito riitä myönteisen ensivaikutelman luomiseen. Loogista ja yksinkertaista, kun pysähtyy miettimään lajikehityksemme historiaa. Mitäpä sillä on väliä, jos uusi lajitoverisi osaa tehdä nuotioon tulen, jos hän ensin surmaa sinut ja varastaa kaiken omaisuutesi!
Ylisuorittajat varokoon!
Samaisissa Harwardin yliopiston sosiaalipsykologian tutkimuksissa on havaittu, että nykyisessä työelämässä suorittajatyypit eivät olekaan niitä, jotka luovat hyviä ensivaikutelmia. Tämä johtuu siitä, että ensimmäistä tärkeää askelta, luottamusta, ei pääse syntymään. Ylisuorittajat ovat usein etäisiä ja antavat itsestään kuvan, että asiatavoitteet ovat ihmisiä tärkeämpiä. Lämpö jää vuorovaikutuksessa puuttumaan ja sitä myötä hyväkään ammatillinen osaaminen tai kova track record ei luo hyvää ensivaikutelmaa.
Käytän tässä yhteydessä ilmiöstä sanaa ”umpirehellinen”, kun ohjaan uravalmennuksissa ihmisiä työhaastatteluissa onnistumiseen. Fyysinen ja henkinen läsnäolo, presenssi, on elintärkeää hyvän ensivaikutelman luomisessa. Ei ole todellakaan klisee, että ensivaikutelman voi luoda vain kerran. Aitous, tilanteessa läsnäolo, luo jo itsessään presenssiä ja edesauttaa luottamuksen syntyä. Ylisuorittajilla ongelma on siinä, että mieli kuvittelee, että vain ansioluettelon saavutukset ja omat henkilökohtaiset tavoitteet ratkaisevat pelin. Tosin tämä sama ongelma on juurisyy itse ylisuorittamiseen, mutta siitä toisella kertaa.
Mistä apu?
En ole suorittanut sosiaalipsykologiasta aproa ja Harwardin yliopistoa olen käynyt sen verran, että olen viettänyt kesäsunnuntaista iltapäivää Harwardin yliopiston kampuksen pihamaalla. Mutta elämästä ja ihmisen kasvusta tiedän paljon, sekä oman keski-iän metamorfoosini että suuren intohimoni takia. Uravalmennuksissa pyrin pysäyttämään jokaisen työelämän murroksessa olevan tarkastelemaan omaa itseään. Sitä, kuka on ja mitä elämässään haluaa. Sekä miten hyvin oma elämän on itsensä hallinnassa. Perusedellytys hyvinvointiin, onnellisuuteen ja sen seurauksena huippusuorituksiin ja menestykseen lähtee siitä, että edellä mainitut asiat on kunnossa. Kirjoitin aiheesta aiemmin tässä blogissa.
Uskon vahvasti, ja tätä uskomusta tukee empiirinen kokemusmaailmani, että hyvä itsetuntemus tekee ihmisestä läsnäolevan, lämpimän ja lähestyttävän. Toisin sanoen perusedellytykset luottamuksen syntymiselle ovat olemassa. Vasta sen jälkeen kompetenssilla, siis erilaisella ammattiosaamisella, on työelämässä merkitystä. Tämä järjestys ei ole kaikille työelämässä oleville suinkaan itsestään selvä, kuten Harwardin yliopiston tutkimuksetkin osoittavat. Mikäli haluat saavuttaa menestystä työelämässä ja elämässä laajemminkin, tämän asian äärelle kannattaa todella pysähtyä!
Vuorovaikutustaitoja voi opetella
Tiedätkö, mikä on sinun luontainen vuorovaikutustyylisi? Minua viisaammat on vuosikymmeniä tutkineet ihmisen vuorovaikutustyylejä. Itse olen mieltynyt Keirseyn temperamenttimalliin, jossa luontaista vuorovaikutustyyliä kuvataan väreillä. Vuorovaikutuksen perustyylit ovat sidoksissa ajatteluun liittyviin taipumuksiimme, joita Keirseyn mallissa kuvataan ulottuvuuksilla Ekstrovertit/ Introvertit sekä T-taipumus/ F-taipumus (T= Thinking, F= Feeling). Näistä taipumuspareista muodostuu neljä kombinaatiota, joille kullekin on annettu tietty väri. Itse olen keltainen eli luontaisina taipumuksina vuorovaikutuksissa on EF. Tämän tyypin edustajana minulle luontaista vuorovaikutuksessa on olla aktiivinen, mutta pehmeällä tavalla. Pyrin myös korostamaan asioiden positiivisia puolia. Sanotaan, että keltaiset ovat vuorovaikutustilanteiden hengenluojia.
On suurta viisautta tutustua omaan itseensä. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä aidompi ja luontevampi olet vuorovaikutustilanteissa. Sanotaan, että jokainen taaplaa tyylillään. Etymologian mukaan kyseessä on ollut lautojen pinoaminen tapuliksi, torniksi. Nykyisellään kielikuvalla tarkoitetaan sitä, että kukin toimi kykyjensä ja tapojensa mukaisesti. Uskon siihen, että mitä paremmin tunnet oman itsesi, sitä mukavampaa tuota taaplaamista on sivullisen katsella. Siitä voi parhaimmillaan syntyä myös erittäin positiivinen ensivaikutelma!
|kuvat Shutterstock|