Kirjoittaja: FM Kari Helin |
Tämä juttu paneutuu kysymykseen ”Miten ajatteluun liittyvistä taipumuksista voi kehittyä huippuosaamista, eräänlaisia ajattelun supertaitoja?”
Omakohtainen kokemus
Osallistuin 1970-luvun lopussa koulutukseen, jonka aiheena oli luova ongelmanratkaisu. Teimme siinä ideointiharjoituksen, jossa piti hakea käyttökohteita tyhjille maitopurkeille. Minä löysin 10 minuutissa vain muutaman. Jotkut löysivät yli 30. Kokemus on itselleni hyvin pysähdyttävä.
Näin kokemukseni jälkeen monena yönä painajaisunta, että olin joutunut vankilaan. Eräs psykologi kertoi, että toistuva vankilauneni saattaa johtua siitä, että osa persoonastani oli syystä tai toisesta passivoitunut ja hävinnyt aktiivisesta persoonastani. Psykologi lohdutti, että se saattaa palautua sopivilla harjoituksilla.
Ryhdyinkin harjoittamaan luovaa puoltani eri tavoilla ja havaitsin monen asian suhteen nopeaa kehittymistä. Esimerkiksi ideointikykyni kymmenkertaistui muutamassa kuukaudessa ja voitin erään kirjoituskilpailun, vaikka olin ollut koulussa huono ainekirjoituksessa. Lisäksi aloin tutkia omia uniani. Luin ahkerasti Jungin unikirjaa, jonka avulla pystyi kääntämään unien sisältöjä reaalimaailman kielelle. Tällaisten toimenpiteiden kautta minulle avautui ihan uusi maailma, joka toimi hyvin erilaisella logiikalla kuin reaalimaailma. Vasta paljon myöhemmin kuulin, että tällaista ajattelun osa-aluetta kutsuttiin intuitioksi.
Aloin muokata aktivoituneen mielikuvitukseni tuotoksia innovaatioiksi. Siihen tarvitsin mielikuvituksen lisäksi tervettä järkeilyä. Ensimmäinen huomattavampi keksintöni oli Tuumatalkoot-työmenetelmä, jonka avulla sain ”tavalliset insinöörit” ajattelemaan palavereissa aikaisempaa luovemmin. Tästä menetelmästä kirjoittaminen toi minulle voiton Talouselämä-lehden kirjoituskilpailussa. Seuraavaksi kehitin Tuumatalkoot -työmenetelmän ja siinä tarvittavan työtaulun, jonka myös patentoin. Kesämökillä harjoittelin luovaa ongelmanratkaisua kehittämällä mm. lipsumattoman hiihtosuksen, pyörän jolla voi kulkea portaissa ja automaattisen kasvihuoneen ilmastointijärjestelmän. Patentoin osan näistä keksinnöistä ja myin yrityksille.
Vasta 1990-luvun lopulla, tutustuttuani MBTI-malliin, tajusin että olin harjoittanut aktiivisesti kahta luontaisesti vahvinta ajattelutekijääni, introverttia N-funktiota ja ekstroverttiä T-funktiota. Useamman vuoden tiivis harjoittelu oli synnyttänyt minulle eräänlaisen ajattelun supertaidon, jolla ei omasta mielestäni ollut mitään yhteyttä koulutukseni (matemaatikko) kanssa.
Supertaidon rakenne
Kaikilla supertaidoilla on ajattelutyyliteorian mukaan samanlainen perusrakenne: siinä on kaksi vahvaa funktiota, joita toinen on luonteeltaan informaatiota keräävä ja näköalaa laajentava (divergenssi) ja toinen päätöksiä tekevä ja näköalaa kaventava (konvergenssi). Lisäksi toinen näistä vahvoista ajattelufunktioista suuntautuu ulkoiseen maailmaan ja toinen sisäiseen maailmaan. Supertaidon kehittäminen tapahtuu kumpaakin ajattelufunktiota ja niiden keskinäistä yhteistyötä harjoittelemalla.
Idea kahden toisiaan vahvistavan funktion yhteistyöstä on saatu luovaa ajattelua tutkimalla. Vaikka luovaa ajattelua on hyvin montaa eri tyyppiä, kaikissa tyypeissä on tämä sama perusrakenne, jota luovan ajattelun monet tutkijat kuvaavat alla olevalla salmiakkimallilla.
Kun sovellan mallia omaan ajattelutyyliini, joka merkitään MBTI-teoriassa kirjainyhdistelmällä INTJ, divergentti ajattelufunktioni on introvertti eli sisäiseen maailmaan suuntautunut N. Konvergentti ajattelufunktioni ekstrovertti eli ulkoiseen maailmaan suuntautunut T. Niistä voimakkaampi eli ykkösfunktio on introvertti N.
Onko kaikilla supertaitoja?
Vastaus on kielteinen, koska supertaitoja kehittyy vain niille, jotka harjoittelevat riittävän paljon vahvimpia taipumuksiaan ja niiden välistä yhteistyötä.
Tilanne on aivan sama kuin urheilussa: pelkkä lahjakkuus ei tee kenestäkään huippu-urheilijaa, vaan lahjakkuuden (taipumuksen) lisäksi tarvitaan paljon lajikohtaista harjoittelua. Mikä tahansa harjoitus ei riitä, vaan on tehtävä juuri oikeanlaisia harjoitteita. Hyväksi seiväshyppääjäksi ei kehity esimerkiksi jääkiekkoa tai jalkapalloa pelaamalla vaan pitää harjoittaa seiväshypyssä tarvittavia ominaisuuksia.
Miksi kaikki ihmiset eivät jalosta itselleen supertaitoja? Syitä on monia, esimerkiksi:
- Läheskään kaikki eivät tunnista vahvimpia taipumuksiaan. Esimerkiksi itselläni ei ollut niistä juuri mitään käsitystä 25 vuoden iässä. Nykyisin tämä on huomattavasti helpompaa, kun on kehitetty hyviä työkaluja (MBTI, LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyysi) omien taipumusten tunnistamiseen.
- Toinen syy on se, että ihmiset kiinnittävät helpommin huomion omiin heikkouksiin kuin vahvuuksiin. Erään (Gallupin) tutkimuksen mukaan yli 70 % toimii näin. Omia heikkouksia parantamalla meistä tulee kyllä hyväksyttyjä, mutta ei minkään lajin huippuosaajaa.
- Hakeudumme usein sellaiseen työhön, jossa meidän ei ole mahdollista käyttää ja harjoitella luontaisia vahvuuksiamme. Silloin taipumuksemme eivät muutu taidoiksi.
Itsensä kehittäminen
Taipumusteorian isä Carl Jung antoi Itsensä kehittämiselle seuraavanlaiset suuntaviivat:
”Ihmisen tärkein kehitystehtävä on oman henkisen potentiaalin tunnistaminen ja käyttöön saaminen”.
Abraham Maslow, tarveteorian isä, kiteytti saman asian seuraavalla tavalla:
Kun alemmat tarpeemme (fysiologiset tarpeet, turvallisuus, huomion tarve, arvostuksen tarve) ovat tyydyttyneet, ihminen alkaa etsiä ja toteuttaa itseään.
Jungin luomassa ihmiskuvassa on ainakin kaksi erilaista suuntaa, joihin ihminen voi henkisesti laajentua.
- Ensimmäinen niistä ovat luontaisten taipumusten, omien vahvuuksien, jalostaminen huippuosaamiseksi. Edellä kuvattu Supertaitojen kehittäminen tarkoittaa juuri tätä.
- Toinen hyvin erilainen kehityksen suunta on negatiivisiksi koettujen asioiden ja ominaisuuksien hyväksyminen itsessä tai yhteistyökumppaneissa. Se laajentaa aktiivista persoonaa ja edistää suvaitsevaisuutta.
Jälkimmäisestä haasteesta on oma kuvaus blogissani Erilaisuuden hyväksyminen.
|kuvat Shutterstock|