Intohimon logiikka

Kirjoittaja: FM Kari Helin |

Amerikkalainen innovaatioguru Gary Hamel esittää kirjassaan Johtamisen tulevaisuus analyysin huippuosaajien menestystekijöistä. Listan kärjessä on tunnetekijä, intohimo. Se selittää Hamelin mukaan 35 % menestymisestä. Toiseksi tärkein osatekijä, painoarvolla 25 %, on luovuus. Kolmannelle sijalle analyysissä pääsi aloitekyky, joka selittää menestyksestä 20 %. Perinteisemmät tekijät, kuten älykkyys saa 15 % ja huolellisuus 5 %.

Intohimon synty

Intohimot pohjautuvat onnistumisen kokemuksiin. Kun onnistumme hyvin jossakin asiassa X, siihen kytkeytyy automaattisesti positiivien tunne. Sen jälkeen asian X tekeminen aktivoi siihen kytkeytyneen (positiivisen) tunteen.

Sama pätee epäonnistumisiin. Niihin liittyy vain negatiivinen tunne: esimerkiksi pettymys tai häpeä. Ne alkavat suojella meitä tekemisiltä, joihin negatiivinen tunne liittyy. Samalla aktiivinen toiminta-alueemme kaventuu. Esimerkki tällaisesta on alempana.

Yleisin onnistumisen syy on lahjakkuus jossakin asiassa. Ajattelutyylien teoriassa sitä kutsutaan taipumukseksi. Tämä selittää sen miksi intohimot syntyvät helpoimmin ns. vahvojen ajattelufunktioiden kylkeen.

Esimerkkejä

Kokemus 1

Olin peruskoulun ensimmäisellä luokalla keskitasoa huonompi oppilas. Koulu ei synnyttänyt minussa onnistumisen kokemuksia.

Ollessani toisella luokalla, koulussa järjestettiin urheilukilpailut. Yksi lajeista oli 1000 metrin juoksu. Voitin juoksun ylivoimaisesti, yli 100 metrin erolla seuraavaan.  Löytyi ensimmäinen laji, johon liittyi selvä onnistumisen kokemus. Jäin odottamaan uusia urheilukilpailuja, joissa voisin osoittaa omaa lahjakkuuttani. Talvella järjestettiin hiihtokilpailut. Voitin nekin selvästi.

Näin minulle rakentui pikkuhiljaa yksi onnistumisen ja intohimon alue: urheilu. Olin perinyt isältäni, joka oli huippu-urheilija, geenit joiden varaan lahjakkuuteni pohjautui.

Kokemus 2

Toinen kokemukseni liittyy kirjoittamiseen. Siitä minulla oli koulusta pelkkiä epäonnistumisen kokemuksia. Opettaja luki luokan edessä minun huonosti muotoiltuja ja väärillä välimerkeillä varustettuja lauseita usein varoittavina esimerkkeinä. Tunne, jonka kirjoittaminen minussa näiden kokemusten jälkeen synnytti, oli lähinnä häpeä.

Luin eräästä lehdestä artikkelin, joka käsitteli luovaa kirjoittamista. Siinä oli kuvattu harjoitus, jolla voidaan purkaa kirjoittamiseen liittyvää tunnekipsiä. Keskeinen ohje oli kirjottaa mitä mieleen juolahtaa ja niin paljon kuin puolessa tunnissa ehtii.

Ensimmäisellä kerralla en saanut puolessa tunnissa kuin hieman yli yhden A4-arkin tekstiä. Seuraavalla kerralla join ennen harjoituksen tekemistä pullon olutta. Tekstiä tuli kaksi kertaa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Kymmenennellä kerralla puolessa tunnissa tekstiä syntyi noin 10 täyttä arkkia, ja vielä ilman olutta. En koskaan lukenut mitä olin kirjoittanut.

Muutaman kuukauden treenijakson jälkeen kirjoitin noin 5 sivun mittaisen jutun kehittämästäni menetelmästä, jolla myös hiljaiset ihmiset (ujot ja introvertit) saatiin palavereissa osallistumaan.

Samaan aikaan Talouselämässä oli kirjoituskilpailu. Lähetin juttuni siihen. Se voitti ensimmäisen palkinnon. Kirjoitukseni julkaistiin Talouselämän lisäksi useissa muissakin lehdissä, myös oman yrityksemme henkilöstölehdessä, johon aloin kirjoitella myös omatoimisesti artikkeleita. Onnistumisen kokemusta lisäsi se, että yrityksemme toimitusjohtaja tuli henkilökohtaisesti onnittelemaan saavutuksesta.

Positiivisten kokemusteni myötä aloin innostua kirjoittamisesta ja ensimmäinen kirjani Kehitämme INNOVOIMAA syntyi muutamassa kuukaudessa. Sitä meni kolmessa vuodessa kaupaksi 15.000 kappaletta. Olen sen jälkeen kirjoittanut vielä 7 muutakin kirjaa.

Intohimo työssä

Vain pieni osa ihmisistä kokee intohimoa omassa työssään. Tämä on käynyt ilmi teettämistämme sadoissa MTA (Minä ja Työni Analyysi) -analyyseissä. Suurin syy lienee se, että työ ei tarjoa monellekaan voimakkaita onnistumisen elämyksiä.

Itse kuitenkin kuulun niiden onnekkaiden joukkoon, jolla on myös työssä ollut runsaasti onnistumisen kokemuksia. Alla on kuvattu muutamia.

Ensimmäinen työpaikkani

Pyrin ensimmäiseen ”oikeaan” työpaikkaani jo opiskeluaikana. Samaa paikkaa oli hakemassa yli 60 henkilöä. Ensimmäisen karsintapäivän (jonka järjesti IBM ja joka sisälsi suuren määrän erilaisia kirjallisia tehtäviä) jälkeen jatkoon pääsi vain 5 henkilöä, minä niiden joukossa.

Sitten oli edessä vielä kahden päivän mittaiset psykologiset testit ja joukko haastatteluja. Minä sain työpaikan ja samalla voimakkaan onnistumisen kokemuksen työelämässä pärjäämisestä.

Ensimmäinen valmennukseni

Ensimmäinen kokemukseni työyhteisön valmentajana tapahtui 1980-luvun alussa ennen Innotiimin perustamista. Minun piti tulla vain seuraamaan erään konkarivalmentajan toimintaa.

Sain valmennusta edeltävänä iltana soiton, että tilaisuuden vetäjä oli joutunut sairaalaan. Hän oli ilmoittanut asiakkaalle, että minä vedän valmennuksen.

Ensin ajattelin kieltäytyä tehtävästä, mutta pienen harkinnan jälkeen ajattelin ottaa riskin ja katsoa onnistuisiko se niillä hatarilla taidoilla, joita minulla oli. Kun asiakkaiden yhteyshenkilö keräsi kahden valmennuspäivän jälkeen palautteen, kaikki osallistujat olivat antaneet minulle täydet pisteet. Lisäksi asiakas tilasi minulta heti toisen samanlaisen valmennuksen.

Tämä oli niin hämmentävä onnistumisen kokemus, että olin sen perusteella varma, että olen ainakin hyvä työyhteisöjen valmentaja.

Ensimmäinen työmenetelmäni

Ensimmäinen kehittämäni työmenetelmä syntyi harrastuksena silloisen työnantajani Ovako Steel palveluksessa. Idean menetelmään sain Kone Oy:n silloiselta kehitysjohtajalta, joka oli kiinnostunut itseni tavoin innovatiivisuuden kehittämisestä. Minä muokkasin erään USA:ssa kehitetyn työmenetelmän (Synektiikka) suomalaiseen kulttuuriin sopivaksi ja annoin sille nimen Tuumatalkoot.

Aloin tarjota innovaatiopalveluja oman organisaationi sisällä. Valitsimme pääkohteeksemme kunnossapidon häiriöiden vähentämisen. Saimme jatkuvasti hyviä onnistumisia ja häiriöajat vähenivät nopeaa tahtia. Yrityksen johtokin kiinnostui harrastuksestani, jota tein oman päätyöni (tietosysteemien kehittämisen) ohessa ja alkoi kutsua minua vetäjäksi myös johdon tilaisuuksiin.

Harrastuksestani tuli noin vuoden kuluttua uusi päätyöni kehityspäällikkönä, painopisteenä työskentelymenetelmät. Seuraavaksi kehittämästäni työmenetelmästä, Tuplatiimistä, tuli niin suuri menestys, että siirryin puolipäiväiseen työhön ja perustin oman yrityksen, joka tarjosi kehittämieni työmenetelmien koulutusta ja haastavien palavereiden vetämistä.

Intohimon kaava

Jokaisen intohimon taustalla on kaksi asiaa:

vahva taipumus

onnistumisen kokemuksia.

Pelkkä taipumus ei synnytä intohimoa, vaan pelkän kiinnostuksen. Tarvitaan vielä omakohtainen kokeminen meissä piilossa olevan energian vapautumiseen.

Sama pätee onnistumisiin. Jos ne tapahtuvat heikkojen taipumusten alueilla, intohimolle ei ole riittävästi polttoainetta. Mutta kun onnistumiset tapahtuvat vahvojen ajattelufunktioiden alueella, ne saavat liikkeelle suuremmat motivaatiot.

|kuvat Shutterstock|