Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |
Olen jo voiton puolella oman keski-iän kriisini kanssa. Näen maailman nyt muuttunein silmin, jotenkin eri tavalla kuin aiemmin. Aikanaan, muutama vuosi sitten, kriisin silmässä ollessani en ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtumassa. Nyt auringon taas paistaessa näen kaiken kirkkain silmin. Mitä itse opin näistä kriisin vuosista? Ainakin sen, että keski-iän kriisi on mahtava juttu! Miten sinä olet kokenut oman keski-iän kriisisi? Vai oletko vielä myrskyn silmässä, vailla uskoa paremmasta? Ehkä tämän jutun lukeminen helpottaa.
Isoja oivalluksia
Yksi itseäni ja omaa ajatusmaailmaani keski-iän kriisissä eniten jäsentänyt malli on ajattelutyyliteorian todellinen oivaltaminen. Olin ajatellut tuolla 30-40 ikävuosien aikakaudella, että minähän osaan hienosti erilaisia johtamisen malleja, joita ainakin kuvittelin ansiokkaasti omassa työssäni kansainvälisten tiimien johtamisessa soveltavani. Näin varmasti ainakin joissakin tapauksissa tapahtuikin, mutta uskallan nyt sanoa ääneen jotakin, jota en olisi tuolloin uskaltanut sanoa – enpä tainnut todellisuudessa ymmärtää vielä paljoakaan näistä asioita. Nyt ymmärrän paljon enemmän ja myös sen, että vielä on paljon lisää opittavaa!
Vaikka ihmisen ajattelutyyli pysyy suhteellisen samanlaisena läpi elämän, siihen tulee iän myötä lisää joustavuutta ja uudenlaisia puolia. Tätä ilmiötä on kuvattu mm. Jungilaisen MBTI-teorian näkökulmasta. Teorian mukaan meillä on neljä ajatteluun osallistuvaa funktiota: aistit, intuitio, logiikka ja arvot. Ne ovat järjestyneet persoonassamme johonkin keskinäiseen hierarkiaan. Yksi funktioista on ajattelua voimakkaimmin hallitseva, ns. ykkösfunktio. Se kehittyy ja tulee tietoiseksi ensimmäisenä. Sen vanavedessä kehittyy kakkosfunktio. Teorian mukaan nämä kaksi funktiota hallitsevat tietoista ajatteluamme ensimmäiset noin 30 vuotta. Persoonamme 3. ja 4. funktio eivät ole alussa kovinkaan tietoisia, vaan toimivat tietoisen ajattelumme taustalla.
Kun käytämme runsaasti jotakin ajattelufunktiota, ennen kaikkea ykkösfunktiota, siihen liittyvät taidot parantuvat ja alamme samalla luottaa siihen enemmän kuin muihin funktioihin.
Ykkösfunktiosta muodostuu meille työkalu, jonka kaivamme esille lähes joka tilanteessa, riippumatta siitä onko se kyseiseen tilanteeseen sopiva. Esimerkiksi ESTJ:n ykkösfunktio on ekstrovertti T eli hänestä kehittyy helposti hyvä asioiden junailija, ja kun junailee jo pienestä pitäen asioita, organisointitaito kehittyy entistä paremmaksi. ESTJ:n kakkosfunktio on introvertti S, mikä tarkoittaa sitä, että hän muistaa hyvin kokemansa asiat ja osaa hyödyntää niitä. ESTJ:n vähemmän tietoiset ja huonommin kehittyneet ajattelun osa-alueet ovat uusien mahdollisuuksien näkeminen (N) ja empaattisuus (F). Ne alkavat tulla tietoisiksi ja voimakkaammiksi yleensä vasta 30 ikävuoden jälkeen. Ensiksi ESTJ:llä alkaa kehittyä uusien mahdollisuuksia näkevä N-funktio ja vasta viimeiseksi muiden ihmisten tunteita ja asenteita tiedostava F-funktio.
Kriisi- ja stressitilanteet
Ajattelutyyliteorian mukaan ajattelumme heikoimmat funktiot – kolmas ja neljäs – ottavat meissä vallan kun olemme hyvin väsyneitä. Silloin saatamme alkaa ajatella ja käyttäytyä tavalla, joka on meille vierasta. Heikoimmat funktiomme eivät ole läheskään yhtä fiksuja ja kehittyneitä kuin ne, joita olemme paljon käyttäneet. Tästä syystä saattaa tuntua kuin toimisimme jonkun aikaa järjettömästi tai lapsellisesti. Esimerkiksi kun tunnollinen ISTJ rasittaa itseään liikaa, hänen kehittyneimmät funktionsa S ja T saattavat pettää ja hän voi menettää normaalisti hyvän todellisuustajunsa – ja alkaa kuvitella kaikenlaista. Ajattelutyyliteorian valossa tämä tarkoittaa sitä, että kolmas ja neljäs funktio, tässä tapauksessa F ja N, kaappaavatkin ajattelussa vallan. On ihan tavallista, että ISTJ alkaa kuvitella kaikenlaisia uhkaavia ja synkkiä asioita. Luova ajattelu (N), joka on ISTJ:llä saanut todella vähän harjoitusta, alkaakin tuottaa negatiivisia ideoita. Kun voimat palaavat, ISTJ:n ajattelu ja toiminta palaavat aivan normaaleiksi ja tietoisuutta jonkun aikaa hallinneet ”villit” funktiot palaavat omaan ruotuunsa. LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -valmennuksissa lähdemme usein stressifunktioiden kuvauksilla, koska niiden kautta ihmisen on usein helpoin aloittaa tutustumismatka omaan luontaiseen ajattelutyylinsä.
Elämän kriisit
Ajattelutyyliteorian mukaan ihminen kehittyy kyvykkäämmäksi omien ajattelufunktioiden käyttäjäksi sisäisten kriisien kautta. Ne voidaan pelkistää kahteen peruskriisiin, joista ensimmäisessä iskevät yhteen kakkos- ja kolmosfunktio ja toisessa ensimmäinen ja neljäs funktio. Kriiseistä ensimmäinen ajoittuu noin 30-vuoden tienoille ja toinen noin 50-vuoden tienoille. Kriisien kesto saattaa olla useita vuosia. Vaikka kriisit ovat monta kertaa vaikeita, ne ovat ajattelun avartumisen kannalta arvokkaita.
Ajattelun laajentumiseen liittyvät kriisit on helpompi ymmärtää kun hahmotamme ajattelufunktiot itsenäisiksi olennoiksi, joilla on oma tahto ja arvomaailma. Kun funktio alkaa tulla tietoiseksi, se haluaa myös enemmän vaikutusvaltaa. Syntyy sisäisiä arvoristiriitoja. Yksi osa meistä sanoo, että asia on näin ja toinen muistuttaa, että on asiassa toisenkinlainen puoli. Näissä kriiseissä kova tyyppi pehmenee ja pehmeä kovenee.
Kolmenkympin kriisi
Ajattelumme on selkeimmillään ensimmäisen 20-25 vuoden aikana. Silloin tiedämme miten asioista pitää ajatella ja tajuamme ketkä ovat oikeassa ja ketkä väärässä. Selkeys perustuu vain kahden funktion mustavalkoiseen ajatteluun. Se on tässä iässä mahdollista siitä syystä, että kolmas ja neljäs funktio, jotka synnyttävät vaihtoehtoja ensimmäisellä ja toisella funktiolle ovat heikkoja ja poissa tietoisuudesta. Noin 30-vuoden iässä meissä alkaa esiintyä uudenlaisia epäilyjä ja ristiriitoja. Se johtuu kolmannen funktion voimistumisesta ja tietoisuuteen pyrkimisestä. Sen ”ajattelutapa” on selvästi toisenlainen kuin kakkosfunktion. Ajattelumme on tämän teorian mukaan rakentunut niin, että kakkos- ja kolmosfunktio ovat keskenään samasta asiasta ”kilpailevia” funktioita. Jos esimerkiksi kakkosfunktio on T, kolmosfunktio on aina sen kanssa kilpaileva päätöksentekofunktio eli F. Vastaavasti, jos kakkosfunktio on S, kolmosfunktio on aina N. Nämä pätevät luonnollisesti myös toisen suuntaan.
Keski-iän kriisi
Toisessa kriisissä, mikäli sellaisen kohtaamme, iskevät yhteen persoonamme hallitseva ja luontaisesti heikoin eli neljäs funktio. Se ajoittuu usein noin 50-vuoden tienoille. Joudumme kyseenalaistamaan tässä kriisissä osan vanhasta ajattelu- ja arvomaailmastamme. Kannattaa korostaa, että tämäkään kriisi ei ole eri henkilöillä samanlainen, vaan riippuu ennen kaikkea hallitsevan funktiomme luonteesta. Ajattelutyyliteorian mukaan edellä kuvatut kaksi kriisiä muokkaavat ajatteluamme niin, että pystymme käyttämään tietoisesti kaikkia ajattelufunktioita.
Omalla kohdalla, nyt jo auringon paistaessa keski-iän kriisin jälkimainingeissa, voin todeta ymmärrykseni omista ajattelun rakenteista lisääntyneen aivan huimasti. Suurin ongelma, minkä joudun omissa valmennuksissani jatkuvasti toteavan, on ihmisten luontainen halu muuttaa toista ihmistä. Unohdetaan se kaikkein tärkein, itse asiassa se ainoa todellinen edellytys omassa elämässä hyvän olon saavuttamiseen, että vain itseään voi muuttaa. Korostankin jokaisen valmennuksen alussa, keskellä ja vielä lopuksi, että aloita muutos katsomalla peiliin.
Omalla kohdalla tämä muutos on tarkoittanut kolmannen ja neljännen ajattelufunktioni kriittistä tarkastelua. Kolmas funktio (olen ENFJ) on ulospäinsuuntautunut S ja neljäs – stressifunktioni – on sisäänpäin suuntautunut T. Ulospäin suuntautuneena käytännöllisyys (S) tarkoittaa sitä, että olen saanut kaikki viisi aistiani tehokäyttöön viime vuosien aikana. Mindfulness – eläminen tässä ja nyt kaikkien aistien kautta – on tullut lähes kuin itsestään osaksi omaa ajatteluani. Ei ole tarvinnut käydä kalliita kursseja, vaan olen vain antanut tilaa omalle ulospäinsuuntautuneelle S-funktiolleni tulla sellaiseksi, kuin se on tarkoituskin kohdallani keski-iässä kehittyä. Toistaiseksi heikoiten kehittynyt funktioni – sisäänpäin suuntautunut T eli rationaalisen logiikan käyttö – on sekin alkanut nostaa päätään. Upeinta tässä on se, että stressifunktio ei ole enää täysin hallitsematon, kuten se oli vielä muutama vuosi sitten. Hallitsemattomana se teki minusta esimerkiksi riitatilanteessa täysin mustavalkoisen periaatteen miehen, jolle musta oli mustaa ja valkoinen valkoista – ei ainuttakaan harmaan sävyä näköpiirissä! Puolisoni mukaan olin noissa tilanteissa ”maailman v-maisin ihminen”… Nykyisellään tunnistan stressin oireet jo ennalta ja sisäänpäin suuntautunut T ei tule enää hallitsemattomasti ulos – olen tätä nykyä varsin tietoinen, jos käytän rationaalista logiikkaa mustavalkoisesti – teen sen tietoisena siitä, että se ärsyttää toista. Mutta sekin lienee inhimillistä, vai mitä?
Mitä sinä olet oppinut keski-iän kriisissäsi? Oletko tunnistanut oman ajattelusi kehittymisen? Joko sinun ajattelusi on saanut lisää ”työkaluja”, joiden avulla voit yhä tietoisemmin olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa?
|kuvat Shutterstock|