Uupuminen

Kirjoittaja: FM Kari Helin |

Yhä suurempi joukko ihmisiä kärsii pitkäkestoisesta energian puutteesta. Se on eräänlainen nykyajan kansantauti. Kuvaan alla oman näkemykseni siitä mistä uupuminen johtuu ja miten sitä voidaan ehkäistä.

Energiaa saamme lähinnä kahdella tavalla.

• Ensimmäinen niistä on ravinto, joka muuttuu ruuansulatuksen kautta energiaksi. Jos ravintoa on liian vähän tai se on laadultaan huonoa, syntyy jonkinlainen energian vajaus.
• Toinen tärkeä energian lähteemme on uni. Senkin tulisi olla laadultaan hyvää ja sitä pitäisi olla riittävästi, 7-8 tuntia yössä.

Energiaa tarvitaan seuraaviin asioihin:

• Ensimmäinen on ruuan sulattaminen. Mitä suurempia ja raskaampia aterioita syömme, sitä enemmän energiaa kuluu sen sulattamiseen.
• Toinen kohde, joka vaatii jatkuvasti energiaa, on immuunijärjestelmä, joka vartioi että vaarallisia aineita ja pieneliöitä ei pääse elimistöömme.
• Kolmas kohde, johon energiaa tarvitsemme, on liikkuminen ja muu fyysinen työ: mitä raskaampaa työtä teemme, sitä enemmän energiaa kuluu.
• Neljäs kohde on ajattelutyö, siihenkin tarvitsemme energiaa: toiset enemmän, toiset vähemmän, riippuen työn luonteesta.
• Viides kohde on stressireaktiot, jossa energiaa kuluu noin 5 kertaa enemmän kuin stressittömässä tilassa. Stressitila vastaa sitä, että ajamme autolla kovilla kierroksilla, turbo päällä.

Ihminen tuottaa energiaa (syömällä ja nukkumalla) suunnilleen sen verran kun seuraavana päivänä tarvitsee. Vain sellaisina päivinä, jolloin toimimme ylikierroksilla, eli stressireaktio päällä, alkaa syntyä ongelmia energiataloudessa.

Ensimmäinen vakavampi hälytysmerkki pitkittyneestä stressireaktiosta on vaikeus saada iltasella unen päästä kiinni, kun keho ja aivot toimivat ylikierroksilla. Huonon nukkumisen seurauksena energia-akkumme on aamulla vain osittain latautunut. Jos stressitila jatkuu useampia päiviä tai viikkoja peräkkäin, energiavarantomme laskee sisäisen hälytysrajan alapuolelle. Silloin elimistömme alkaa suojautua katastrofia vastaan panemalla osan energiahanoista kokonaan kiinni. Tästä käytetään nimitystä loppuun palaminen (burn out). Siitä toipuminen saattaa kestää kuukausia.

Selvästi yleisin uupumisen aiheuttaja on pitkittynyt stressitila. Se sekä syö nopeasti energiaamme että vaikeuttaa akkujen latautumista (kun unta on liian vähän ja se on laadultaan heikkoa). Mikä pitää stressiä yllä? Vastaus voidaan kiteyttää kahteen tekijään: KIIRE ja HUOLI tulevaisuudesta.

Mikä synnyttää kiireen tunteen ja huolen tulevaisuudesta? Niiden taustalla on aina joku PELKO mitä voi tapahtua. Alun perin stressireaktio käynnistyi vain todellisissa hengenvaaratilanteessa, esimerkiksi villipedon ilmestyessä. Tilanne kesti yleensä vain joitakin minuutteja ja energiaa kului stressireaktioon vain rajallinen määrä. Kun elinympäristömme muuttui, ja villipedot vähenivät, stressireaktio alkoi palvella muita tarpeita. Villieläinten tilalle ovat tulleet uudet ”pedot”: kireät aikataulut, yt-neuvottelut, pankkilainat, avioerot, jne.. Stressitekijät eivät olekaan enää yllättäviä ja hetkellisiä, vaan selvästi pidempikestoisia. Mekanismi stressireaktion taustalla oli kuitenkin sama.

Omia keinojani

Omat keinoni estää stressiä ja uupumista voidaan tiivistää kolmeen: kiireen katkaisu, kuivien oksien karsiminen elämänpuusta ja vahvimpien ajattelufunktioiden hyödyntämien.

Kiireen katkaisu

Jo melko nuorena tunnistin itsessäni pakonomaisen kiirehtijän. Ajoin autolla liian kovaa, yritin juosta ja hiihtää kovempaa kuin muut, yritin valmistua yliopistosta nopeammin kuin muut, yritin saada asioita aikaan enemmän ja nopeammin kuin muut. Sisälläni asui jonkinlainen piiskuri, joka piti ylikerroksia yllä.

Muistan kun ensimmäisen kerran nousin kapinaan tätä sisäistä piiskuria vastaan. Se tapahtui hikisenä hiihtoladulla. Pysähdyin ja löin sauvat hankeen ja uhosin: ”Minä määrään tästä lähtien vauhdin, ja sinä lopetat hoputtamisen.” Onnistuinkin pitämään rauhallisempaa hiihtovauhtia yllä noin puolen tunnin ajan, sitten piiskuri sai taas vallan ja vauhti kiihtyi entiselle tasolle. Olin kuitenkin saanut ensimmäisen pienen erävoiton sisäisestä piiskuristani. Vei kuitenkin ainakin 10 vuotta saada jonkinlainen sisäinen sovinto aikaan. Viimeisen 10 – 15 vuoden ajan kiire on ollut minulle todella vieras tunne.

”Kuivien oksien” karsiminen

Toinen keinoni stressin ehkäisyyn on ollut tietoinen ”kuivien oksien” karsiminen elämästäni. Se tekee enemmän tilaa itseäni aidosti kiinnostaville asioille. Yksi esimerkki kuivasta oksasta on kouluttajan ja konsultin työ, jota tein hyvällä menestyksellä ja suurella innostuksella yli 30 vuoden ajan. Sitten motivaatio vain loppui ja pelkkä osaaminen jäi. Se ei riittänyt jatkamaan sitä työtä.

Eräs suuri innostuksen aiheeni oli nuoruudessani suunnistus. Harrastin sitä läpi kesän ja niin paljon kuin muilta töiltäni ehdin. Se oli mielestäni maailman innostavin harrastus. En ollut siinä lajissa erityisen lahjakas, mutta se jaksoi motivoida minua kovasti noin 15 vuotta. Sitten innostukseni suunnistukseen alkoi vain heiketä ja tilalle tui muita harrastuksia, esimerkiksi golf.

Luontaisten vahvuuksien hyödyntäminen

MBTI-teorian mukaan stressin voimistuessa ajattelumme laatutaso heikkenee, mikä tarkoittaa sitä että ns. heikot (huonosti kehittyneet ja sivistymättömät) ajattelufunktiot (kolmas ja neljäs) alkavat ohjata meitä. Tätä tietoa voi hyödyntää niin, että stressin lisääntyessä ”viheltää pelin poikki” ja ryhtyy tekemään vähäksi aikaa sellaista, jossa on luontaisesti hyvä ja josta nauttii. Se sammuttaa stressireaktion.

Oman ajattelutyylini (INTJ) vahvimmat osatekijät ovat sisäinen Intuitio (Ni) ja organisointikyky (Te). Kun stressi alkaa nostaa päätään, saan sen melko helposti katkeamaan hakeutumalla rauhalliseen paikkaan ja kehittelemällä jotakin uutta juttua tai tuotetta. Pääni aivan kuin puhdistuu. Kolme asiaa, joita yleisimmin suositellaan stressiajattelun katkaisuun, ovat syvään hengittäminen, kävely- tai juoksulenkki ja rentoutuminen. Olen tehnyt näistä kaikkia, mutta minulla ne eivät kuitenkaan toimi yhtä hyvin kuin edellä kertomani yksin tapahtuva kehittelysessio.

Juttelin jokunen päivä sitten erään ENFP-tyylisen henkilön kanssa työssä jaksamisesta. Kun kerroin hänelle omasta tavastani purkaa stressiä omia vahvimpia ajattelufunktioitani (Ni ja Te) käyttämällä, hän totesi välittömästi, että minulle toimiva tapa ei ole hänelle laisinkaan sopiva, koska yksin asioita miettimällä stressi vain lisääntyy. Kiinnostavien asioiden (Fi) yhdessä ideointi (Ne) on hänelle sitä aivoja stressistä puhdistavaa toimintaa.

Tarkoitukseni on tehdä lähiaikoina pienoistutkimus asiasta eli selvittää millaisilla keinoilla eri ajattelutyylin omaavat ihmiset ovat onnistuneet hallitsemaan ja purkamaan omaa stressiään. *Voit mielellään kertoa omista havainnoistasi myös kommenttikenttään. (*toim.huom.)

Kari Helin

|kuvat Shutterstock|