Kirjoittaja: FM Kari Helin |
Miten opin asioita parhaiten?
Mielenkiintoisimman vastauksen tähän kysymykseen olen löytänyt amerikkalaisen urheiluvalmentajan Jonathan Niednagelin kirjasta, joka käsitteli mentaalisten vahvuuksien tunnistamista ja hyödyntämistä kilpaurheilussa.
Brain Type malli
Niednagel on käyttänyt urheilijoiden oppimistyylien jäsentämisessä Brain Type nimistä mallia. Se on amerikkalaisten aivotutkijoiden 1980-luvun lopulla kehittämä ihmisten erilaisuutta jäsentävä malli. Mallin perusversiossa on vain kaksi ulottuvuusparia:
- Aivojen päällekkäiset kerrokset
- Syväkerrokset ohjaavat lähinnä kehon toimintoja (S)
- Pintakerrokset ohjaavat lähinnä käsitteellistä ajattelua (N)
- Aivojen kaksi puolta
- Vasen puoli on rationaalinen ja lineaarinen (T)
- Oikea puoli on tunnepitoinen ja asioita arvottava (F)
Niednagel otti ulottuvuuksien kirjaintunnisteet (S, N, T, F) ajattelutyylejä erottelevasta MBTI-mallista.
Vaihtoehtojen yhdistelmistä syntyy neljä hallitsevaa oppimistyyliä: ST, SF, NT ja NF. Jokaisen ihmisen aivoissa on nämä neljä tyyliä, mutta joku niistä on kaikkein helpoin ja tietoisin.
Itselläni on hyvin selkeä tunne, että opin asioita helpoiten käsitteellisen (N) ja loogisen ajattelun (T) kautta. Selvimmin tämä on tullut esille kehon rentouttamisessa. Minun on helpointa aloittaa se aivoista ja siirtyä sen jälkeen kasvoihin, ja vasta niiden jälkeen käsiin, jalkoihin ja muuhun kehoon. Kun olen yrittänyt aloittaa rentouttamisen jaloista tai käsistä, se on huomattavasti vaikeampaa kuin päästä aloittaminen.
Oppimistyylejä
Alla on kuvattu neljä oppimisen päätyyliä Brain Type-mallissa.
ST-tyypit oppivat helpoimmin asioita, joissa voi käyttää käsiä ja loogista ajattelua. Teknisten laitteiden sielunelämään he pääsevät kiinni nopeammin kuin muut ihmistyypit. Tämän tyypin edustajat oppivat asioita helpoimmin tekemisen ja käytännön esimerkkien kautta. Niednagelin mukaan kaikki erityisen lahjakkaat mailan käyttäjät, ampujat, kilpa-autoilijat ja käsityölaiset kuuluvat tähän ryhmään.
SF-tyypit oppivat helpoiten asioita, joissa tarvitaan rytmitajua ja kehon suuria lihaksia. Jos ST-ihmiset oppivat helpoimmin käsillä tehtäviä asioita, niin SF-ihmiset oppivat helpoimmin asioita, joihin tarvitaan koko kehoa, kuten tanssi, voimistelu, hiihto jne. Niednagelin mukaan tämän tyypin edustajat tunnistaa parhaiten hyvin kehittyneistä lihaksista, hyvästä ryhdistä ja liikkeiden sulavuudesta.
NT-tyypit oppivat helpoiten asioita, joissa on joku selkeä logiikka tai kaava mm. matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Teorioita ja teknisiä ideoita he luovat ja omaksuvat helpommin kuin muut ihmistyypit. NT-tyypit menestyvät muita tyyppejä paremmin strategista ajattelua vaativissa lajeissa kuten purjehduksessa ja suunnistuksessa sekä johtamistehtävissä kuten valmentajina ja pelinjohtajina.
NF-tyypit oppivat helpoiten asioita, joissa vaikutetaan toisten ihmisten tunteisiin ja tätä kautta myös työryhmien ilmapiiriin. He ovat erityisen taitavia viestittämään asioita eleillä ja ilmeillä ja tulkitsemaan muiden ihmisten asenteita ja tunteita heidän ilmeistään. Huippu-urheilijoiksi NF-tyypit ovat usein ihmisenä liian mukavia ja empaattisia. Huippuvalmentajista monet kuuluvat tähän NF-tyyppiin.
Oma esimerkkini oppimisesta
Ryhdyin ”vanhoilla päivilläni” noin 40 vuoden iässä harrastamaan golfia. Huomasin nopeasti, että se on erittäin tekninen ja suoritusvirheille altis laji, jossa lyönti helposti ”häviää” ja tarvitaan golfvalmentajaa vian tunnistamiseen ja korjaamiseen. Olen ottanut opetusta yli kymmeneltä golfopettajalta ja nähnyt miten eri tavalla he lähestyvät suoritusvirheiden korjaamista.
Yksi opettajatyyppi (usein ST) kiinnittää ensimmäisenä huomiota siihen miten pidät mailasta kiinni. Hän kertoo tyyliin:
”Kaiken perusta on oikea ote. Älä purista mailaa liikaa, muuten ranteet eivät vapaudu oikealla hetkellä, jne.”
Tällaiset ohjeet ovat olleet itseni kaltaiselle NT-tyypille ihan hebreaa, koska minun on lähes mahdoton tunnistaa käsien asentoja ja ranteidensa liikkeitä lyönnin aikana.
Toinen opettajatyyppi (usein SF) katsoo missä asennossa seison kun olen aloittamassa lyöntini. Hän korjaa jotakin kulmia ja kertoo:
”Älä jännitä hartioita ja käsiä ja anna vartalon kiertyä alta pois. Kyllä se maila tulee perästä. Anna mennä lyönti kunnolla läpi.”
Tällainenkin ohje on NT-tyypille vaikea, koska hänen huomionsa ei luontaisesti kiinnity tällaisiin asioihin.
Kolmas opettajatyyppi (usein NF) alkaa kannustaa:
”Perusasiat menevät sinulla ihan oikein. Pikkaisen on liikaa puristusta ja yritystä. Otetaan muutama lyönti ilman palloa. Kannattaa ennen varsinaista lyöntiä kuvitella mielessään haluttu lyönti. Jos haluat lyödä suoran lyönnin, kuvittele se ensin mielessäsi.”
Nyt tuli jo kolmas ohje, josta minä en NT-tyyppinä osaa hyödyntää.
Näiden kolmen valmentajatyypin oppeja minun on ollut todella vaikea hyödyntää, koska neuvot tulevat ”kielellä”, jota en ymmärrä ja ne kohdistuvat asioihin, joita en pysty ohjamaan (käsien liike, kehon liikkeet, lentoradan visualisointi). Minä ymmärrän kunnolla vain yhden tai kaksi ohjetta kerrallaan. Minulle ei ole NT-tyyppinä juurikaan hyötyä siitä että joku kertoo ja näyttää miten palloa lyödään vaan siitä miksi joku lyönti tapahtuu tietyllä tavalla.
Kun aloitin golfin pelaamisen hieman totisemmin, panostin monia muita pelaajia enemmän golfpallon lentolakien opiskeluun eli osasin pallon lentoradasta ja lyönnin pituudesta lähes aina nähdä millaisen virheen olin lyönnissä tehnyt. Tällöin en yleensä toistanut samaa virhettä. Lisäksi opin tekemään harkittuja ”virheitä” eli sain pallon tarvittaessa kiertämään oikealle tai vasemmalle ja lentämään liian matalalla tai korkealla. Kehityin muutamassa vuodessa, omaa oppimistyyliäni (NT) hyödyntäen, tasolle johon vain alle 2-3 % golfin pelaajista pääsee.
Poikani Niko, jonka oppimistyyli on NF, on minua monta pykälää parempi golfin pelaaja (tasoitus alle 0). Hänen vahvuuksiaan ovat itsenäni huomattavasti parempi kehon kontrolli (lyöntiasento, lyönnin rytmi, rentous) ja visualisointitaito. Eli minun harvoin antamistani NT-tyylisistä vinkeistä, ei ole ollut juurikaan apua.
Kari