Kirjoittaja: FM Kari Helin |
Innostuin noin 30 vuoden iässä tutkimaan itseäni hieman syvemmältä. Aloitin sen pitämällä päiväkirjaa omista tunnereaktioistani, etenkin negatiivisista. Tunnistin muutaman kuukauden aikana suuruusluokkaa 10 tyypillistä reaktiota. Yleisempiä olivat erilaiset ärsytykset, pelot, jännitykset, ahdistukset ja syyllisyydet. Viikoittain päiväkirjaan tuli 10 – 20 merkintää. Huomasin melko nopeasti, että tietynlaiset tunnereaktiot toistuivat.
Alla on aforismi, joka tiivistää vuosikausia kestäneen tutkiskeluni tulokset.
Ei kannata olla huolissaan, jos joku näkee sinut sikana.
Huolestua kannattaa vasta sitten kun itse alat nähdä samoin.
Olen kuvannut tässä jutussa muutaman periaatteen ja tekniikan, joilla olen onnistunut pääsemään itseni tutkimuksessa pintaa syvemmälle ja samalla eroon joihinkin ihmisiin liittyvistä negatiivisista tuntemuksista. Se on helpottanut yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa.
Hitaanpuoleinen vaimo
Yksi usein toistuva tunnereaktioni liittyi vaimoni hitauteen. Se korostui päätöksiä tehtäessä ja jonnekin lähtiessä. Tunne, joka minussa heräsi, oli ärtymys. Jos yritin hoputtaa, hän suuttui ja alkoi syyllistää minua jostakin muusta asiasta. Yritin monia muitakin keinoa saada häneen lisää vauhtia – onnistumatta. Olin pitkän aikaa vakuuttunut, että syy ärtymykseeni oli hänen hitaudessaan.
Osallistuin erääseen Ryhmätyö ry:n järjestämään kurssiin, jossa kouluttajana toimi henkilö, jota monet olivat kehuneet. Minulle hän tuotti kuitenkin pettymyksen, koska hän eteni asioissa niin hitaasti. Se herätti minussa samanlaista ärtymystä kuin vaimoni toiminta. Aloin nähdä kouluttajan laiskana ja itseään täynnä olevana tyyppinä. Ärtymykseni oli niin voimakas, että harkitsin vakavasti kotiin lähtemistä jo ensimmäisen tunnin jälkeen.
Kouluttaja pyysi yllättäen palautetta omasta toiminnastaan. Kun kukaan ei vastannut, hän kohdisti huomionsa minuun. Hämmennyin ja menin ihan jumiin. Minun teki mieli sanoa suorat sanat hänen tyylistään, mutta en uskaltanut.
Hän sanoikin: ”Näytät kummalliselta. Oletko sinä vihainen tai stressaantunut?”
”En ole. Sinä olet vain ärsyttävän hidas”, vastasin.
Kouluttaja jatkoi kiihtymättä: ”Minulla on sellainen tunne, että sinun sisälläsi asustaa jonkinlainen hoputtaja, joka ei anna sinun levätä. Oletko huomannut että vatkaat koko ajan toista jalkaasi? Olet tehnyt sitä tunnin ajan. Minne sinulla on kiire?”.
Nyt ymmärsin miksi hän oli kiinnittänyt huomionsa juuri minuun.
”Haluatko että yritämme selvittää mikä sinua ajaa takaa?”, hän kysyi.
Kun olin vastannut myöntävästi, hän pyysi minut menemään lattialle.
”Älä nouse ylös ennen kuin annan sinulle luvan”.
Tästä alkoi yksi elämäni opettavaisin ja ahdistavin matka itsetuntemukseen. Muutaman tunnin lattialla pyörimisen jälkeen aloin olla kypsä myöntämään, että minun oli lähes mahdoton levätä, vaikka siihen olisi ollut nytkin mahdollisuus. Mieleeni nousi yksi tunnemuisto.
Olin noin 10 vuotias ja meille oli hankittu (ensimmäinen) radio. Siitä tulevat äänet tuntuivat suorastaan maagiselta. Makasin olohuoneen matolla, kuuntelin ja nautin. Isäni tuli huoneeseen vihaisena ja alkoi moittia minua: ”Sinäkin vain makailet täällä laiskana ja kuuntelet radiota, vaikka läksyt ovat tekemättä ja pihassa olisi monenlaista tehtävää.” Hieno tunnelmani särkyi muutamassa sekunnissa. Minä sammutin radion ja luikin nopeasti pihalle ja aloin tehdä jotakin, jonka voisi luokitella työksi. En sen jälkeen uskaltanut maata lattialla ja kuunnella radiota.
Kouluttaja sanoi, että muistoja voi korjata jälkikäteen. Teimme sellaisen päivityksen edellä kertomaani kokemukseen, että menin kysymään isältäni saanko kuunnella radiota, kun olin tehnyt läksyni ja muut tarpeelliset työt. Isä, jota kouluttaja hetkellisesti tuurasi, tietenkin suostui. Se tuntui tosi hienolta. Sen jälkeen makasin useita minuutteja lattialla ilman ahdistusta ja pelkoa.
Tällainen menneisyyden muistikuvan pieni korjaaminen vaikutti minuun monella tavalla. Ensimmäinen oli suhteeni kouluttajaan. Se muuttui positiiviseksi, suorastaan ihailevaksi. Toiseksi: vaimoni hitaus alkoi tuntua ihan normaalilta vauhdilta. Kolmanneksi: löysin itsestäni aikaisempaa leppoisemman vaihteen, jota en ollut uskaltanut aikaisemmin käyttää.
Kouluttautuminen
Edellä kuvaamani kokemus innosti minua niin paljon, että otin selvää mistä voisi saada koulutusta tämän kaltaisiin tekniikoihin. Otinkin yhteyttä edellä kertomaani kouluttajaan. Hän antoi itsensä lisäksi kahden muun henkilön nimen. Tästä alkoi noin 10 vuotta kestänyt kouluttautumisputki, joka kautta avautuivat portit myös ihmismielen syviin kerroksiin.
Yksi menetelmäsuosikkini oli USA:ssa 1950-luvulla kehitetty Psykodraama-tekniikka. Sen perusidea oli vaihtaa roolia sellaisten ihmisten (tai asioiden) kanssa, joihin liittyi joitakin negatiivisia tunteita, esimerkiksi pelkoa, ahdistusta tai ärtymystä.
Roolinvaihdoilla voidaan ohittaa mielen älylliset kerrokset ja päästä suoraan pelottavien, inhottavien, ja ärsyttävien asioiden ytimeen, jotka ovat luonteeltaan aivan erilaisia kuin ulkoa katsottuna.
Jutun alussa kertomani kokemus, jossa kouluttaja pyysi minut lattialle lepäämään, oli eräänlainen roolinvaihto asiaan, jonka tekeminen (lepääminen) tuotti minulle ongelmia. Kouluttaja tiesi, että ärsytyksen takana on jonkinlainen trauma, johon tulee saada yhteys, jotta sen sisältö voitaisiin korjata eli uudelleenohjelmoida.
Psykodraamaa kutsutaan psykologiseksi kirurgiaksi, jossa ongelma otetaan esille, sitä operoidaan ja sen jälkeen ”leikkaushaavojen” annetaan parantua. Itse olen ollut noin 10 kertaa potilaana ja useita kymmeniä kertoja kirurgin tai avustajien roolissa. Jokainen ”leikkaus” on hieman erilainen.
Uudelleen arvottaminen
Kahta edellistä huomattavasti pinnallisempi tekniikka negatiivisten tunteiden heikentämiseen on ärsyttävien asioiden uudelleen arvottaminen. Tekniikassa on joukko kysymyksiä, joihin vastataan yksin tai pienessä ryhmissä. Kuvaan sen esimerkin avulla.
- Mikä asia sinua ihmisissä ärsyttää? Esimerkkivastaus: HITAUS
- Mikä on hitauden vastakohta? Nopeus
- Mitä positiivisia synonyymejä hitaudelle löytyy: ainakin Harkinta ja Rauhallisuus
- Mitä negatiivisia synonyymejä nopeudelle löytyy: ainakin Hätäily ja Turha kiire
- Missä tilanteissa hitaus on parempi kuin nopeus: ainakin tärkeissä päätöksissä
Menetelmän tehokkuus perustuu siihen että ärsytystilanteissa psyykessä on vastakkain asetelma, tyyliin nopeus on hyvä ja hitaus huono.
Menetelmän idea on purkaa vastakkain asetelma hakemalla huonoksi koetusta asiasta hyviä puolia ja hyväksi koetusta asiasta huonoja puolia.
Toinen idea on tehdä hyvyys ja huonous tilannekohtaiseksi, tyyliin Nopeus on hyvä tieteissä tilanteissa ja huono joissakin toisissa. Hitauden suhteen tilanne on sama.
Erilaisuuden hyväksyminen
Kun aloitin itsetuntemusta lisäävän projektini noin 30 vuoden iässä, tunnepäiväkirjassa oli noin 10 ärsyttävää asiaa eli asioita ja ominaisuuksia, jossa vallitsi mielessäni enemmän tai vähemmän jyrkkä hyvä/huono -asetelma.
Ärsyttävien asioiden lista lyheni vuosi vuodelta ja noin 50 vuoden iässä oli vaikea löytää kanssaihmisistä ärsyttäviä asioita. Se on helpottanut yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa.
Kari Helin