Kirjoittaja: FM Kari Helin |
Olen joutunut tekemään muutaman kerran ajattelussani täyskäännöksen. Yksi niistä liittyy itsensä kehittämiseen. Olin vuosikymmeniä ajatellut, että itseään kannattaa ja pitääkin kehittää asioissa, joissa on muita huonompi. Oppi-isäni Carl Jung näytti ja perusteli toisenlaisen suunnan: ”Tärkein kehitystehtävämme on oman potentiaalin eli vahvuuksien tunnistaminen ja aktivoiminen.” Aluksi tällainen lause oli itselleni psykiatrin sanahelinää, mutta nyt siitä on muodostunut yksi ajatteluni tärkeimpiä kulmakiviä.
Missä oivallukset syntyvät?
Monet tärkeät oivalluksemme syntyvät erikoisissa tilanteissa. Yksi tällainen liittyy edellä kuvaamaani Jungin lauseeseen. Paikka oli Finlandia talo vuosia sitten Helsingissä, jossa oli jonkun yhdistyksen tilaisuus. Paikalla oli satoja ihmisiä. Yksi ohjelmanumero oli edellisenä vuonna luetuimpien bisneskirjojen esittely, jossa niiden kirjoittavat saivat kertoa 10 minuutin ajan jostakin kirjansa ideasta. Minun kirjani Yhdessä menestymisen taito oli noussut sinä vuonna luetuimpien bisneskirjojen Top10 -listalle.
Olin valinnut kirjastani pari ideaa, joihin olin valmistellut kalvoesityksen. Omaa esiintymisvuoroani odotellessa päähäni tunkeutui kuitenkin toisen valmisteilla olevan kirjani idea, joka koski oman työn innostavuutta. Koska luotan intuitioon kaivoin esille tussin ja tein ideasta nopeasti yhden kalvon.
Kun vuoroni tuli, pyysin että ennakkoon valmistelemiani kalvoja ei näytettäisi ja kerron mieluummin yhden idean tulevasta kirjastani. Olin antanut idealle nimen: Miten johdan itseäni?
Olin piirtänyt kalvolle matriisin, jossa oli neljä saraketta ja neljä riviä. Sarakkeet kuvasivat osaamisen tasoja ja rivit innostavuuden tasoja. Olin antanut innostavuuden tasoille nimet Stressaava, Rutiini, Motivoiva ja Innostava. Kerroin, että olen numeroinut oman työkuvani tehtävät ja laittanut ne valmiiksi matriisin ruutuihin.
Kerroin: ”Tässä kuvassa tiivistyy oma tunnesuhteeni nykyiseen työhöni. Huomaatte, että matriisin ylimmällä rivillä on neljä numeroa. Ne kuvaavat neljää itseäni innostavaa työtehtävää. Niistä saan paljon energiaa. Toiseksi ylimmällä rivillä on kaksi tehtävää. Ne kuvaavat motivoivia työtehtäviä, joita teen mielelläni. Toiseksi alimmalla rivillä, jonka nimi on Rutiinit, on vain yksi tehtävä. Alimmalla rivillä, jossa on otsikko Stressaavat, on kolme tehtävää.”
Kerroin, että tällaisella työkalulla on helppo analysoida omaa työmotivaatiota. Olen huomannut, että osaamiseni on kehittynyt nopeimmin asioissa, josta olen innostunut eli jotka löytyvät matriisin yläriviltä. Vastaavasti huonointa edistymistä on tapahtunut alarivin asioissa. Olenkin yrittänyt päästä näistä tehtävistä eroon, valitsemalla yhteistyökumppanikseni henkilöitä, jotka ovat motivoituneet asioista, jotka stressaavat minua.
Kerroin, että tätä työkalua on testattu vasta muutaman asiakkaan kanssa. Konkreettisin hyöty on todettu sen käytöstä kehityskeskustelussa.
Yleisön aplodeista päätelin, että esitykseni oli uponnut kuulijoihin. Samana iltana ja seuraavani päivänä sain useita sähköposteja, joissa lähettäjät kiittelivät esitystäni.
Oma potentiaalin tunnistaminen
Olen tehnyt itselleni edellä kuvaamani innostavuusanalyysin noin 10 kertaa. Tärkein havaintoni on niiden tuloksia vertaillessa ollut, että osaamiseni on parantunut eniten ylimmän rivin asioissa eli niissä, jotka innostavat minua eniten. Toinen havaintoni liittyy innostavien asioiden sisältöihin: niissä kaikissa tarvitaan luovaa ajattelua, oman ajatteluni ykkösfunktiota.
Osaaminen paranee eniten innostavien asioiden äärellä. Share on X
Toinen havaintoni omista analyyseistäni on ollut se, että mikään työ ei ole noussut parin vuoden aikana innostavuusakselilla. Eli jos joku työtehtävä on alkujaan stressaava, se pysyy jatkossakin stressaavana ja jos joku työ on alkujaan rutiini, siitä on vaikea tehdä innostavaa. Keskusteluista kävi ilmi monien ihmisten kokemus, että Innostavien tehtävien kohdalla tapahtuu osaamisen noustessa huipputasolle jonkinlainen kiinnostuksen heikkeneminen, ensin motivoivien töiden tasolle ja sitten rutiiniksi. Tämä on terve kehitys: mieli tekee näin tilaa uusille innostaville asioille.
Kiinnostavat työt ja velvollisuudet
Erilaiset velvollisuudet ovat yksi ihmisiä liikkeelle paneva ja ristiriitoja synnyttävä voima. Niitä kuvaavat sattuvasti sellaiset tehtävät, joihin liitetään sana ”Pitää” tai ”Kuuluu”. Velvollisuudet kannattaa jakaa kahteen tyyppiin, sisältä nouseviin ja ulkoa tuleviin.
Sisältä nousevat velvollisuudet ovat yleensä perintöä omilta vanhemmilta ja kasvattajilta ja ne ovat tyyppiä: ”Ikkunat kuuluu pestä joka kevät” ja ”Joulukortti pitää lähettää jokaiselle, jolta on joskus saanut joulukortin”. Velvollisuuksiin liittyy kaksijakoinen tunne: Toisaalta asia tuntuu turhalta, mutta toisaalta tuntuu hyvältä kun velvollisuus on hoidettu.
Ulkoa eli muilta henkilöiltä tulevat velvollisuudet näyttelevät keskeistä roolia ennen kaikkea perheiden sisällä. Isä ja äiti yrittävät siirtää omia velvollisuuksiaan toisilleen ja lapsille. Luulen, että suurin osa parisuhteen riidoista johtuukin erilaisten velvollisuuksien välisestä taistelusta.
Itsensä kehittämisen keskeisiä tavoitteita ovat innostavien asioiden lisääminen ja stressaavien vähentäminen. Koska velvollisuudet eivät yleensä nouse innostavuusanalyysissä kakkosporrasta ylemmäksi, niitä kyseenalaistamalla voimme raivata allakassa tilaa innostaville ja motivoiville asioille.
Itsensä kehittämisen tavoitteita ovat innostavien asioiden lisääminen ja stressaavien vähentäminen. Share on X
Työnkuvan innostavuusanalyysi selvittää tunnesuhdetta erilaisiin työtehtäviin. Analyysissä on neljä innostavuuden tasoa, joille nykyisen työnkuvan eri tehtävät sijoittuvat. Olen ollut elämässäni monta kertaa valintatilanteessa: innostava työ vai isompi palkka? Joka kerta olen valinnut innostuksen – siitä ei tarvitse maksaa veroa.
