Tiedätkö, mistä innostuksen ja työn imun tunnistaa?

Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |

Kuuntelin eilen mielenkiinnolla uutisia yhteiskuntasopimuksen vaikutuksista. Kiinnitin erityistä huomiota keskusliittojen ja ammattijärjestöjen pomojen tapaan tulkita syntymässä olevaa sopimusta.  Oliko tavoitteena kannustaa ja innostaa omia joukkoja? Vaiko kertoa saavutetusta neuvottelutuloksesta ”työvoittona”, jonka eteen on pitänyt valvoa öitä. Päädyin jälkimmäiseen tulkintaan, koska en löytänyt kommenteista mitään kannustavia ja innostavia näkökulmia.

Mikä tässä suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa mättää, kun tulkinta on aina oltava negatiivisen kautta? Vai oletko jossakin vaiheessa kuullut uutisista, että neuvottelutuloksen seurauksena niin ja niin moni työntekijä saa yhä pitää työpaikkansa ja yhteiskunnan pyörät pyörivät entistäkin paremmin? Ainakaan minä en ole kovin paljon tällaisia uutisia kuullut – voihan se olla, että kuuntelen väärää radiokanavaa autoa ajellessani ja missaan kaiken innostavan?

Jäin miettimään eilen työmarkkinajärjestön pomon motivaatiota. Minkälainen persoona mahtaa olla kyseessä? Mitkä ulkoiset ja sisäiset motivaatiot ajaa työmarkkinajärjestön pomoa yrittämään parhaansa? Totesin siinä illansuussa Turusta Tampereelle körötellessäni, että ainakaan sisäisestä motivaatiosta ei ole kovinkaan paljon ulkoisia piirteitä näkyvillä. Ulkoisista motivaatiotekijöistä ainakin keppi on helposti ymmärrettävissä, koska ammattiliiton ja etujärjestön puheenjohtaja ymmärtääkseni valitaan järjestövaaleilla – tehtävään ei head hunterit tulee pyytelemään – tietääkseni. Voin toki olla aivan väärässäkin, eipä näistä asioista julkisuudessa kauheasti keskustella. Porkkana ainakin osalla etujärjestöpomoista lienee oman talouden turvaaminen, siksi kovia nuo ulkoisen motivaation tärkeät tunnusmerkit, palkat heillä ovat, verrattuna edustamiensa työntekijöiden palkkatasoihin. Sinällään ymmärrän kyllä hyvin, täytyyhän yötöistä maksaa tuntuva korvaus!  Mutta missä on sisäisen motivaation tunnusmerkit, jotka näkyisivät selvinä innostuksen ja työn imun merkkeinä? Taitaa olla utopiaa tämä minun ajatteluni!

Tiedätkö, mistä innostuksen ja työn imun tunnistaa?

Innostusta työssä on tutkittu toden teolla, laajassa mittakaavassa, vasta 2000-luvulla. Aiheeseen liittyvä itseohjautuvuusteoria (self-detemination theory, SDT) sai alkunsa 1977, mutta se breikkasi toden teolla vasta kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Kesän 2013 teoriaa käsittelevään konferenssiin Rochesterin yliopistoon Yhdysvalloissa saapui ennätysmäiset 700 tutkijaa 39 eri maasta. Kuluneiden muutaman vuoden aikana on julkaistu tuhansia itseohjautuvuusteoriaa koskevia tieteellisiä tutkimuksia ympäri maailman. Ei siis liene liioiteltua sanoa, että kyseessä on tämän aikakauden johtava tieteellinen teoria ihmisen motivaatiosta! Harmi, että tuota teoriaa ei ole käännetty Suomen kielelle – tarkoitan ammattiliittojen pomojen ymmärtämälle kielelle – jotta sitä olisi voitu alkaa soveltamaan Suomessa!

Kuvaan tässä muutamalla lauseella, mistä on kysymys.

Itseohjautuvuusteorian ytimessä on näkemys ihmisestä toiminnallisena olentona, joka aktiivisesti hakeutuu tekemään itseään kiinnostavia ja itselleen merkittäviä asioita. Pienet lapset ovat prototyyppinen esimerkki tästä ihmisen sisäsyntyisestä aktiivisuudesta. Kun asiat ovat hyvin – maha on täynnä ja ympäristö on turvallinen – lapsi ei passivoidu odottamaan seuraavaa uhkaa, johon reagoida (vrt. työmarkkinapomo). Passiivinen oleminen on tylsää, joten lapsi alkaa etsiä itselleen aktiivisesti tekemistä ja haasteita, joihin vastata erilaisten leikkien muodossa.

Itse olen saanut vanhemmiltani kuulla – valokuvatodisteiden kera – tilannekuvauksia omasta lapsuudestani. Olimme kuulemma identtisen kaksosveljeni kanssa idearikkaimpia lapsia, mitä vanhempien ystäväpiirissä oli. Esimerkiksi mustikkakeiton läträäminen lusikalla seinälle ei ollut vanhempien mieleen, vaikka se valokuvia katsellessa saa oman innostukseni taas syttymään! Ja Vaasan keskussairaalan ensiavussa meidät tunnettiin 70-luvulla etunimillä – hoitajat kysyivät jo ovella, kumpiko?

Tutkijat ovat esittäneet, että edellä mainitussa toimintamallissa on evolutiivisia selittäviä tekijöitä. Myönteiset tunteet, joita innostus saa aikaan, aktivoivat meidät oppimaan uutta. Uuden oppiminen taas on lajihistoriamme kannalta olennainen piirre – opimme elintärkeitä taitoja, joista saattaa tulevaisuudessa olla hyötyä eloonjäämisen kannalta. Esimerkkinä tässä oravanpoikasten leikki, kun ne hyppelevät puun oksalta toiselta – nämä taidot saattavat myöhemmin pelastaa oravan, kun takaa-ajajana onkin saalistaja! Tutkijat (mm. Fredrickson, 2003, Huizinga 1949) ovat esittäneet, että kykymme leikkisyyteen ja mielikuvituksemme on ihmislajin menestyksen ja kehityksen kannalta keskeinen edellytys.

Sisäinen motivaatio sytyttää innostuksen!

Olen aiemmissa kirjoituksissani käsitellyt ulkoisen ja sisäisen motivaation käsitteitä, yksi viimeaikaisista on ”Koetko sinä työn imua?”. Sisäinen motivaatio, joka siis tarvitaan pitempikestoiseen innostukseen ja hyvinvointiin, on proaktiivista, laajentaa näkökulmiasi ja energisoi sinua – tunnusomaista on, että itse tekeminen vetää magneetin tavoin puoleensa. Keppi ja porkkana-asetelman sijaan koet tällöin enemmänkin leikin riemua, kuten edellä kuvasin. Innostus tarkoittaa siis tunnetilaa, jossa korkea aktiivisuustasosi yhdistyy positiiviseen tunnekokemukseen. Työnteon yhteydessä tutkijat käyttävät käsitettä work engagement, joka Suomessa tunnetaan käsitteenä työn imu (professori Jari Hakanen, työterveyslaitos, 2009). Aiheen näkyvin puolestapuhuja jo vuosia on ollut filosofi Esa Saarinen.

Työn imu on käsitteenä varsin tarkasti määritelty, tieteellisen tutkimuksen tulos. Siis mitä innostus on työn viitekehikossa. Työn imu koostuu määritelmän mukaan (Jari Hakanen, 2009) kolmesta osatekijästä:

1. Tarmokkuudesta

2. Omistautumisesta

3. Uppoutumisesta

Tarmokkuus on sitä, että yksilö kokee olevansa täynnä energiaa ja että hänellä on voimaa selättää myös eteen tulevat esteet. Omistautunut yksilö kokee käsillä olevan tehtävän merkittäväksi, inspiroivaksi ja vaivan arvoiseksi. Hän on valmis sitoutumaan tehtävänsä loppuun saattamiseen. Uppoutuminen tarkoittaa sitä, että yksilö kokee syvällistä keskittymistä työtehtäväänsä, jopa siinä määrin, että aika ja ympäröivä maailma unohtavat. Ihminen menee siis flow tilaan, josta kirjoitin aiemmassa jutussani.

Kirjoitappa nyt saman tien nuo kolme tärkeää sanaa paperille ja pidä paperi koko päivän matkassasi. Kysy päivän mittaan muutamia kertoja itseltäsi, koetko juuri nyt olevasi tarmokas, omistautunut ja työhösi uppoutunut? Minulla näyttäisi sellainen päivä olevan edessä!

|kuvat Shutterstock, LUONTAISET TAIPUMUKSET™|