Mitä päätöksentekotyylisi kertoo sinusta?

Meillä ihmisillä on ainakin yksi yhteinen piirre, joka tuntuu nykypäivän kiireisessä elämänrytmissä korostuvan entisestään. Meillä on tapana oikoa mutkat suoriksi. Vai eikö tämä koske sinua? Itselleni luontainen taipumus on keksiä pyörä uudelleen ja miettiä, miten saisin ihmiset lähtemään uuteen ideaan mukaan. Daniel Goleman kertoo tuoreessa jutussaan Harwardin yliopiston neuvottelutaitojen valmentajan Erica Ariel Foxin kokemuksista tästä mielenkiintoisesta ilmiöstä.

 

Tiesitkö, että meillä kaikilla ihmisillä on oma, luontainen ongelmanratkaisun oikaisumalli, joka on synnynnäinen ja sitä ei ole kovin helppo muuttaa? Vaikka itse perusongelmaa eli taipumusta oikoa mutkat suoriksi ongelmia ratkaistessaan ei voi kovin helposti korjata, oireeseen löytyy kyllä ”oireen mukainen” hoitomenetelmä. Kerron seuraavaksi, miten voit asian paremmalla tiedostamisella saada parempia tuloksia.

Psykologian saralla on tunnettu jo yli sadan vuoden ajan ihmisen käyttäytymiseen kuuluvat kaksi persoonallisuuspiirrettä, jotka liittyvät yksilön luontaisiin taipumuksiin. Taipumusteorian kehittäjä, sveitsiläinen lääkäri ja tutkija Carl Gustav Jung esitti 30-vuotisen tutkimuksensa perusteella teorian, jonka mukaan ihmisen luontainen ajattelutaipumus muodostuu kahdesta pääelementistä, tiedonhankintafunktiosta ja päätöksentekofunktiosta. Molemmissa funktioissa on kaksi ääripäätä. Tiedonhankintafunktion toisessa päässä on luontainen ajattelumalli, jossa yksilö luottaa vahvasti viiteen aistiinsa (näkö, haju, maku, kuulo, tunto). Ajattelutaipumuksen Englanninkielinen nimi onkin kuvaava – Sensing (S). Tiedonhankinnan toisessa ääripäässä on yksilö, joka luottaa vahvasti intuitioonsa – Intuition (N). Tästä luontaisesta taipumuksesta jotkut käyttävät nimitystä kuudes aisti.

Näistä kahdesta ns. Jungilaisesta preferenssistä työelämän kiireessä näkyy useimmiten ulospäin päätöksentekofunktio. Luontaisten taipumusten tyyppiteoria selittää sen siten, että työelämä korostaa suunnitelmallisuutta ja aikataulutusta, mikä on omiaan korostamaan päätöksenteon tarvetta, vaikka se ei olisikaan yksilöllä luontaisesti vahvin ja eniten ulospäin näkyvä ulottuvuus. Päätöksentekofunktion kaksi puolta ovat rationaalista logiikka korostava päätöksenteko – Thinking (T) sekä henkilökohtaisia arvoja – Feeling (F) päätöksenteossa korostava luontainen taipumus. Molemmille pääelementeille, sekä tiedonkeruulle että päätöksenteolle, ominaista on elinikäinen pysyvyys ja joko-tai olomuoto – kuten vasen- tai oikeakätisyys, yksilö on luontaisilta taipumuksiltaan jokin neljästä yhdistelmästä ST/SF/NT/NF.

 

Esimies, pysähdy miettimään ensin omaa oikaisumalliasi!

Mitä enemmän me laitamme johtajina ja esimiehinä omaa persoonaamme peliin, sitä suurempaa roolia alkavat taipumuksemme näytellä ja sitä tärkeämpää on olla tietoinen omista taipumuksista ja niiden hyvistä ja huonoista seurauksista. Vaikka taipumukset eivät sinänsä ole hyviä tai huonoja, niiden seuraukset voivat olla. Tämä näkyy konkreettisesti yksilölle ominaisessa ongelmanratkaisumallissa, jota kiire vielä kärjistää entisestään. Mikä sitten on tuo ongelmanratkaisun oikaisumalli ja miten siihen saisi ”oireenmukaista hoitoa” niin, että pystyisi kiireessäkin tekemään laadukkaampia päätöksiä? Esittelen seuraavaksi esimiesvalmennuksissa käyttämääni Z-mallia, joka on ollut maailmalla käytössä jo vuosikymmeniä, mutta tuntuu jalkautuvan suomalaiseen, insinööripainotteiseen johtamiskulttuuriimme tavattoman työläästi.

 

Ongelmanratkaisun yksilölliset oikaisumallit

Jungilaisen tyyppiteorian mukaan (tästä siis tuossa Daniel Golemaninkin jutussa on kyse, vaikka sitä ei erikseen mainita) yksilöllä on taipumus suosia ajattelussa vain toista tiedonhankintafunktiota (joko S tai N) ja toista päätöksentekofunktiota (joko T tai F). Näistä sisäisistä valinnoista rakentuu yksilöllinen perustyylimme lähestyä ongelmia.

Alla olevassa kuvassa on hahmotettu nelikentän avulla S-N ja T-F preferenssipareja sekä keskeisiä kysymyksiä, joita kyseistä taipumusta painottava yksilö tekee luontaisesti. Esimerkiksi omalla kohdallani ongelmanratkaisun oikaisumalli on NF (olen ENFJ) eli suuntaan katseeni ongelmia ratkoessani tulevaisuuteen ja mietin uusia keinoja lähestyä ongelmaa, vaikka toimivia menetelmiä olisi olemassa kuinka paljon. En luontaisesti pysähdy kovinkaan paljon pohtimaan, mitä tiedämme jo asiasta ja kuinka aiemmin vastaavassa tilanteessa toimittiin. Hyppään myös luontevasti tarpeettoman analysoinnin ja asioiden priorisoinnin yli ja mietin sen sijaan, miltä päätös ihmisistä tuntuu ja miten saan porukan mukaan uuteen ideaan.

 

• ST-tyylissä (tosiasioita ja käytännöllisyyttä korostava) korostuvat hyvä tosiasioiden selvitys (S-funktio) sekä vaihtoehtojen rationaalinen tarkastelu ennen päätöstä (T-funktio). Tyylin luontaiset puutteet liittyvät uudenlaisten ja luovien vaihtoehtojen aktiiviseen hakemiseen (N-funktion vähäinen painotus) ja muiden sitouttamiseen löydettyyn ratkaisuun (F-funktion vähäinen painotus).
• SF-tyylissä (ihmisiä ja palvelua korostava) korostuvat hyvä tosiasioiden huomioiminen (S-funktio) ja ihmisten myönteisen asenteen ja sitoutumisen varmistamiseen (F-funktio). Tyylin luontaiset puutteet liittyvät uudenlaisten vaihtoehtojen aktiiviseen hakemiseen (N-funktion vähäinen painotus) ja vaihtoehtojen rationaaliseen vertailuun (T-funktion vähäinen painotus).
• NT-tyylissä (innovaatioita ja tehokkuutta korostava) korostuvat uudenlaisten, luovien ja aikaisemmasta poikkeavien vaihtoehtojen aktiivinen hakeminen (perustuu N-funktioon) ja vaihtoehtojen rationaalinen arviointi (perustuu T-funktioon). Tyylin luontaiset puutteet liittyvät faktojen ja ihmisten odotusten puutteelliseen selvittämiseen (S-funktion vähäinen painotus) ja ihmisten sitouttamiseen uudenlaisiin ratkaisuihin (joka perustuu F-Funktioon).
• NF-tyylissä (kehittämistä ja ihmisiä korostava) korostuvat uudenlaisten, tuoreiden ja luovien vaihtoehtojen aktiivinen hakeminen (N-funktio) ja ihmisten sitouttamiseen niihin (perustuu F-funktioon). Tämän tyylin luontaiset puutteet liittyvät tosiasioiden puutteelliseen selvittämiseen (S-funktion vähäinen painotus) ja vaihtoehtojen loogiseen analyysiin (joka perustuu T-Funktioon).

Joko alat hahmottamaan, mikä on sinulle tyypillinen luontainen ongelmanratkaisumalli?

 

Ongelmanratkaisun käsittelymallin kehittäminen

Kaikkia yksilöllisiä luontaisten ajattelutaipumusten käsittelymalleja kehitetään samalla tavalla – tiedostamalla niiden olemassa olo ja kiinnittämällä lisää huomiota niihin vaiheisiin ja näkökulmiin, jotka ovat omassa ajattelutyylissä luontaisesti heikkoja.

Laadukkaassa ja monipuolisessa ongelmanratkaisussa hyvänä tavoitteena kannattaa pitää Z-mallia, jossa kaikkien funktioiden näkökulmat käydään läpi järjestyksessä S -> N -> T -> F. Tähän ideaan perustuu mm. hyvin toimiva tiimidynamiikka, jossa tiimien voima ongelmien ratkaisussa perustuu siihen, että tiimissä on lähes aina useiden ajattelutyylien edustajia. Siksi on erittäin tärkeää, että tiimissä kuunnellaan kaikkien henkilöiden näkemyksiä.

Esimies, kehotan sinua nyt pysähtymään tietoisesti oman Z-mallisi äärelle. Kysy itseltäsi nuo esimerkissä olevat kysymykset ja voin luvata, että saat paljon paremman ratkaisun itseksesi pohtimaasi ongelmaan. Ja seuraavana askeleena, pidä huoli, että jokainen tiimiläisesi saa tilaa ongelmanratkaisussa!