Kirjoittaja ”Kummisetä” |
Arvoilla on useita tehtäviä jokapäiväisessä elämässämme
Ne mm. ohjaavat meidän ajan ja rahan käyttöä sekä sitä miten me toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Arvoja on tyypitetty useammalla eri tavalla. Puhutaan yksilöiden ja yhteisöjen arvoista sekä asia-arvoista ja toimintatapa-arvoista. Olen valinnut tämän tarkastelun näkökulmaksi yksilöiden toimintatapa-arvot.
Arvoille on tunnusomaista polaarisuus eli kaksinapaisuus. Ne jakavat asioita, tässä tapauksessa ihmisten toimintatapoja, hyviin ja huonoihin tai oikeisiin ja vääriin. Arvot nimetään aina niiden positiivisen navan mukaan, tyyliin Rehellisyys, Vastuullisuus, Positiivisuus, Ahkeruus.
Arvojen kaksinapaisuuden seurauksena sisäinen maailmamme jakautuu kahteen alamaailmaan, joista toinen eristetään aktiivisesta persoonasta. Yleensä psyyke eristää arvojen negatiivisen puolen. Näin eristettyä maailmaa Jung kutsui nimellä Varjo. Jossakin kulttuureissa tätä maailmaa kutsutaan Aliseksi. Arvojen positiivisista puolista koostuvaa maailma kutsutaan Persoonaksi, Ihannekuvaksi tai Yliseksi. Eri uskonnoinnoissa näitä maailmoita kutsutaan omilla nimillään.
Jungin mukaan ihmisten tärkein kehityshaaste on itsensä toteuttaminen eli oman henkisen potentiaalin käyttöön saaminen. Suuri osa tästä potentiaalista on vankina Varjon alueella. Vartioina toimivat omat ja yhteisön arvot. Onnistuaksemme tässä haasteessa meidän pitää oppia käymään rakentavaa vuoropuhelua omien arvojemme ja oman Varjomme kanssa.
Arvojen rakenne
Jokaisessa arvossa on kolme osatekijää: hyve, pahe ja eristys.
Hyve on luonteeltaan ihannekuva. Se edustaa arvon positiivista puolta. Arvo saa nimensä sen mukaan, tyyliin Rehellisyys tai Ahkeruus. Hyveiden tunnusomaisin piirre on, että niissä on vaikea nähdä huonoja puolia. Lisäksi monet hyveet ovat kollektiivisia, osa kokonaista kulttuuria.
Pahe kuvaa hyveelle vastakkaista puolta – sitä miten ei saa toimia, vaikka se olisi joissakin tilanteissa järkevää. Jokaisella paheella on oma Hyve vartijana. Rehellisyys vartioi Epärehellisyyttä ja Ahkeruus Laiskuutta. Myös monet paheet ovat kollektiivisia, osa yhteisöjen pelisääntöjä.
Eristys on mekanismi, jolla mieli jakaa hyveet ja paheet kahteen eri leiriin ja pitää ne toisistaan erossa. Toimivaan eristykseen liittyy aina joku pelko, tyyliin hylkääminen tai helvettiin joutuminen. Näin ympäristö pääsee kontrolloimaan ja ohjaamaan yksilöitä ja yksiöiden ihanneminät alempaa minää.
Eristämisen ohella psyykellä on toinenkin tehokas työkalu, jolla se saa pidettyä omat paheet poissa tietoisuudesta. Tämä työkalu on nimeltään projektio, jonka avulla mieli pystyy siirtämään negatiivisesti leimautuneita asioita (ominaisuuksia ja toimintamalleja) itsensä ulkopuolelle, esimerkiksi muihin ihmisiin. Tämä ”taikatemppu” onnistuu vain eristämisen ja projektion taitavana yhteistyönä. Esimerkkinä tästä on se, että oma epärehellisyys (jota jokainen meistä jossakin määrin harrastaa) näkyy epärehellisyytenä joissakin muissa ihmisissä.
Teknisesti omien paheiden näkeminen muissa ihmisissä tapahtuu ns. peilisolujen avulla. Ne löydettiin aivoista vasta 1990-luvulla.
Arvojen kyseenalaistaminen
Osa arvoistamme on hyödyllisiä ja osa taas selvästi haitallisia. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat sellaiset arvot, jotka vaikeuttavat yhteistyötä meille tärkeiden henkilöiden (puoliso, lapset, esimies, työtoverit) kanssa.
Hyvin yksinkertainen keino omien arvojen kyseenalaistamiseen on seuraava:
- Valitse joku ominaisuus, joka ärsyttää sinua joissakin ihmisissä. Olkoon se vaikka hitaus.
- Mieti seuraavaksi millaisia synonyymejä ominaisuudella on. Sellaisia voisivat olla vaikka rauhallisuus ja harkintakyky.
- Mitä hyviä puolia hitaudessa on? Miksi jotkut ihmiset ovat hitaampia kuin toiset?
- Oletko itse hidas, vai sen vastakohta? Yleensä vastakohta.
- Mitä huonoja puolia nopeudessa on?
Tämän menetelmän idea on hakea hyviä puolia huonoksi koetusta ominaisuudesta ja huonoja puolia hyväksi koetusta. Tällaisien ajattelun avulla voidaan purkaa sisäisiä vastakkainasetteluja eli turhia arvoja. Ajattelutavasta käytetään nimitystä Yhdistävä ajattelu.
Ajattelun päätyypit
Ajattelu voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: reagoivaan, arvottavaan ja yhdistävään.
Suurin osa ajattelustamme on reagoivaa eli vanhojen ajattelu- ja toimintamalliemme suoraa toistamista. Se on nopeaa ja tehokasta. Sen heikkoutena on menneisyydestä (vanhoista uskomuksista, arvoista ja asenteista) ohjautuminen.
Silloin tällöin meille tulee vastaan tilanteita, joissa meidän pitää valita useiden vaihtoehtojen välillä. Teemme valinnat lähinnä arvottamalla. Myös kannanotot erilaisiin asioihin tehdään tällä tyylillä. Arvottavan ajattelun vahvuudet ovat samanlaisia kuin reagoivan, siis nopeus ja tehokkuus. Suurin arvottavan ajattelu heikkous on konfliktiherkkyys, taistelu jonkin asian puolesta jotakin vastaan.
Yhdistävää ajattelua teemme usein vain arvokriiseissä kun alamme kyseenalaistaa jotakin aikaisemmin oikeana tai arvokkaana pitämäämme asiaa. Yhdistävän ajattelun avulla pääsemme kiinni myös arvojemme kielteisin (huonoihin ja negatiivisiin) puoliin, sekä kielteisiksi kokemiemme asioiden hyviin puoliin. Kolmas yhdistävän ajattelun vahvuus on siinä, että sen avulla voimme edistää ulkoista ja sisäistä rauhaa.
– Kummisetä-