Kirjoittaja: FM Kari Helin |
Elämä on täynnä vaihtoehtoja
Joudumme jatkuvasti valitsemaan mihin me aikamme ja rahamme käytämme. Onneksi meidän ei tarvitse tehdä läheskään kaikkia valintoja ”puhtaalta pöydältä”, vaan meillä on psyykessä mekanismi, joka tekee valintoja puolestamme. Ajattelutyyliteoriassa (MBTI) tätä mekanismia kutsutaan T/F-taipumukseksi.
MBTI-teorian mukaan me teemme valintoja kahdella tavalla:
- järkeilemällä (T = Thinking) ja
- tunteella (F = Feeling)
Oma valintatyylimme on edellä kerrottujen valintamekanismin yhdistelmä. Tekijöiden voimasuhteet määräytyvät valintamekanismien (T ja F) keskinäisen voimakkuuden perusteella.
Lyhyt versio funktioiden voimakkuusteoriasta on seuraava
Ajatteluun osallistuu neljä tekijää (funktiota), joita merkitään tunnuksilla S, N, T ja F. Nämä tekijät ovat yksilöillä hieman erilaisissa järjestyksissä, joka pysyy samana läpi elämän. Mikä tahansa näistä tekijöistä on ajattelua voimakkaimmin hallitseva osatekijä. Tekijöiden järjestyksellä on alla kuvattu logiikka.
Jos T on ajattelumme ykkösfunktio, niin sen pari tai vastakohta (F) on ajattelumme neljäs eli heikoin funktio. Silloin T eli looginen järkeily hallitsee valintojamme melko suvereenisesti. Tällöin tunteen osuus valintojen tekemisessä on hyvin vähäinen. Tällainen ihminen suuntaa lähes kaiken tarmonsa asioiden hyvään hoitamiseen, ihmisten huomioiminen jää helposti taka-alalle. Tällaisia ”kovia” ajattelutyylejä ovat ESTJ, ENTJ, ISTP ja INTP.
Jos T on ajattelumme kakkosfunktio, niin sen pari (F) on ajattelumme kolmosfunktio. Tällöin T vaikuttaa valintoihin hieman voimakkaammin kuin F. Koska myös F on suhteellisen voimakas, se vaikuttaa valintoihin selvästi enemmän kuin edellisessä tapauksessa. Tällaisia ”puolikovia” ajattelutyylejä ovat ESTP, ENTP, ISTJ ja INTJ.
Jos T on ajattelumme kolmosfunktio, niin sen pari (F) on ajattelumme kakkosfunktio. Tällöin tunne (F) vaikuttaa valintoihimme jonkin verran enemmän kuin looginen järkeily (T). Päätökset tehdään tunteella, mutta perustellaan järjellä. Tällaisia ”puolipehmeitä” ajattelutyylejä ovat ESFP, ENFP, ISFJ ja INFJ.
Jos T on ajattelumme nelosfunktio, niin sen pari (F) on ajattelumme ykkösfunktio. Tällainen henkilö tekee lähes kaikki valintansa tunteiden ja arvojen pohjalta. Tunnevoima toimii tekemisen moottorina. Järkeily otetaan aktiiviseen käyttöön vain tiukoissa tilanteissa. Tällaisia ”pehmeitä” ajattelutyylejä ovat ESFJ, ENFJ, ISFP ja INFP.
Usein kuulee esittävän, että jotkut ihmiset tekevät valintansa puhtaasti järjellä tai puhtaasti tunteella. Itse en usko päätösten tekemisessä tällaiseen joko-tai ajatteluun, koska kaikilla meillä on aivoissa kumpikin valintamekanismi. Ne täydentävät toisiaan. Uskon enemmänkin siihen, että loogisen järkeilyn ja tunteiden käytön keskinäisessä suhteessa on yksilöiden välillä edellä kuvattuja eroja.
Sukupuolieroja
MBTI- ja LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyyseissä on havaittu, että noin 65 % miehistä kuuluu koviin tai puolikoviin T-päättäjiin, mikä tarkoittaa sitä että miehet hoitavat (ja johtavat) paremmin asioita kuin ihmisiä. Melkoinen osuus (noin 35 %) miehistäkin kuuluu pehmeämpiin F-päättäjiin. Naisten kohdalla tilanne on suunnilleen päinvastoin.
Vain joitakin vuosikymmeniä sitten selvällä enemmistöllä esimiehiä oli tyypillisten managereiden (asiajohtajien) taipumusyhdistelmä TJ. Nyt tilanne on selvästi muuttunut: esimiehiksi valitaan yhä enemmän F-taipumuksen omaavia henkilöitä.
Reilut 10 vuotta sitten olin mukana eräässä puujalostusteollisuuden suuressa koulutusohjelmassa, jonka yhteydessä tehtiin myös LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyysit. Suureksi yllätykseksemme havaitsimme että selvästi yli puolella esimiehistä F-taipumus oli voimakkaampi kuin T-taipumus. Kaiken lisäksi yli 80 % esimieskunnasta oli miehiä.
Nopeat ja hitaat päättäjät
Toinen hyvä näkökulma elämässä suunnistamisessa on päätösten tekemisen nopeus. Siihen vaikuttaa ennen kaikkea J/P-taipumusulottuvuus.
- J-tyypeillä on konvergentti eli vaihtoehtoja aktiivisesti karsiva ja priorisoiva ajattelutapa. Se nopeuttaa ja helpottaa päätösten tekemistä.
- P-tyypeillä on sitä vastoin divergentti eli uusia vaihtoehtoja aktiivisesti etsivä ajattelutapa. Se lisää luovuutta, mutta samalla hidastaa päätösten tekemistä.
Divergenssi ja konvergenssi eli P- ja J-taipumus täydentävät tehokkaasti toisiaan. Tämä pätee sekä yksilöiden että ryhmien työskentelyyn.
Yksilöiden tasolla divergenssin ja konvergenssin yhteistyö tapahtuu niin, että jos ihmisen ulkoinen elämäntyyli on J eli järjestelmällinen, niin hänen sisäinen tyylinsä on joustava. Tämä tekee tietojen hankkimisesta spontaania, mutta päätösten tekemisestä nopeaa.
Jos taas ihmisen ulkoinen elämäntyyli on spontaani (merkitään tunnuksella P), hänen sisäinen tyylinsä on sen vastakohta, joustamaton. Esimerkkejä tästä ovat TP-tyyppien normaalia ahtaammat ihmiskuvat ja FP-tyyppien voimakkaat arvot.
Nopeimmat päättäjät
Ulospäin nopeimpia päättäjiä ovat tyypit, joilla on EJ -taipumusyhdistelmä eli ESTJ, ENTJ, ESFJ ja ENFJ. Kaksi ensimmäistä ovat ”kovia” asiapäättäjiä ja kaksi jälkimmäistä ”pehmeitä” tunnepäättäjiä. Koska päätösten tekeminen on heille normaalia helpompaa, heidät työorganisaatioissa helposti valitaan päättäjän rooleihin. Omien havaintojeni mukaan lähes kaikissa johtoryhmissä on suhteettoman suuri EJ-tyyppien edustus.
Hitaimmin (ja samalla huolellisimmin) asioita päättäviä ovat IP-taipumusyhdistelmän omaavat henkilöt, joita ovat ISTP, INTP, ISFP ja INFP. Suurin syy hitauteen on sisäisessä maailmassa oleva vahva rakenne, jonka hallitsee ja ohjaa heidän ajatteluaan. Ensiksi mainituilla (ISTP ja INTP) tuo voimakas rakenne on vahva uskomusjärjestelmä, jonka introvertti T (ajattelun ykkösfunktio) muodostaa. Jälkimmäisillä (ISFP ja INFP) tuo valintoja kontrolloiva vahva rakenne on arvojärjestelmä, jonka introvertti F rakentaa.
Haaste vuorovaikutuksessa
Kun osa ihmistä on ulospäin tiukkoja (konvergentteja, J) ja osa taas joustavia (divergenttejä, P), tapahtuu keskinäisessä vuorovaikutuksessa helposti yhteentörmäyksiä. Lisäksi ihmisten välille syntyy taipumuseroista johtuvia jännitteitä.
Taipumuseroihin pohjautuvaa J/P-jännitettä voidaan hyödyntää luovassa ajattelussa, virittämällä kaikki paikalla olevat ihmiset samaan ajattelumoodiin: ensin divergenttiin P-moodiin, sitten konvergenttiin J-moodiin, ja jälleen taas divergenttiin P-moodiin, jne. Tätä kutsutaan luovan ajattelun ”salmiakkimalliksi”. Sen saa toimimaan aivan helposti, kun tilaisuuden vetäjä vain ymmärtää ilmiön ja hallitsee vaikka OPERA-tekniikan.
Ensimmäisessä P-vaiheessa (jonka kesto on noin 30 min.) synnytetään suuri määrä (suuruusluokkaa 50 kpl) ideoita. Tämä onnistuu helposti, kun ideoita ei samaan aikaan kritisoida. Tuotetuista ideoista valitaan vaiheessa kaksi (konvergentissa, supistavassa) 3-5 parasta. Vaiheessa kolme parhaat ideat jälleen laajennetaan mahdollisiksi ratkaisumalleiksi ja neljännessä valitaan niistä paras. Työskentelyn lopputuloksena on aina ratkaisu, johon on helppo sitoutua. Tätä (OPERA) prosessia on käytetty työelämän todellisissa ongelmissa tuhansia kertoja hyvällä menestyksellä.
Oma urani luovan ajattelun valmentajana käynnistyi edellä kuvatusta oivalluksesta erottaa toisistaan divergentti- ja konvergentti työvaihe. Tämän perusoivalluksen pohjalta syntyi useita työmenetelmiä mm. Tuumatalkoot, Tuplatiimi, Hope-tekniikka, OPERA. Niistä viimeinen on levinnyt jo kymmeniin maihin ja satoihin organisaatioihin.