Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |
Olen ajattelutyylianalyysin mukaan ENFJ – lempinimeltä Vaikuttaja. Ajatteluni hallitsevin funktio on ulospäin suuntautuva tunne (Fe). Tällaiselle ajattelutyylille ominaista on, että ihminen luontaisesti pyrkii luomaan ympärilleen lämpöä ja harmoniaa – siis hyvän ilmapiirin. Ajattelun toiseksi voimakkain tekijä on sisäänpäin suuntautunut intuitio (Ni), mikä tarkoittaa idearikkautta ja uudistamishalua. Ihmiset, joilla on tällainen taipumusyhdistelmä, viihtyvät parhaiten organisaatioiden ja ihmisten kehittäjinä. Puhujina he saattavat kehittyä aivan huipputasolle johtuen siitä, että heillä on erikoistaito vedota ja vaikuttaa ihmisten arvoihin. Lempinimi Vaikuttaja viittaa juuri tähän asiaan. Tunnetko sinä oman vuorovaikutustyylisi? Entä pääsetkö käyttämään ajattelutyylisi vahvuuksiasi vai joudutko jatkuvasti tekemisiin stressifunktiosi kanssa?
Tämä juttusarja on toinen seitsemästä kirjoituksesta, jotka liittyvät henkilökohtaiseen onnellisuuden etsintään, josta kirjoitin tässä blogissa. Kirjoitan nämä jutut intuitiivisesti, ilman mitään erityistä tärkeysjärjestystä tai aikataulua. Nyt intuitioni herätti hieman ennen kukonlaulua kirjoittamaan ihmissuhteista, koska tällä saralla on tapahtunut paljon oivalluksia viime aikoina. Kirjoitin kaksi vuotta sitten ”Menestyksen ja onnellisen elämän reseptiini” tälle kohtaa seuraavaa:
”Läheiset ihmissuhteet – läheisyys ja hyvä olo Pirittan kanssa, lämmin, kannustava ja läsnäoleva suhde lapsiin sekä aidot ystävyyssuhteet.”
Luontaiset vahvuudet
Ajattelutyylini luontaiset vahvuudet perustuvat ajattelua hallitsevaan funktioon sekä sitä tukevaan kakkosfunktioon. ENFJ:llä vahvin funktio (Fe) ilmenee ennen kaikkea kehittyneenä vuorovaikutustaitona, kykynä vaikuttaa muiden ihmisten tunteisiin ja arvoihin. Henkilöistä, joilla on tällainen taipumusyhdistelmä, voi parhaimmillaan kehittyä henkisiä ja poliittisia johtajia tai erinomaisia valmentajia. Ajattelun kakkosfunktio, intuitio (N), vaikuttaa siihen, että ENFJ:t ovat ajattelutyyliltään luovia ja tulevaisuuteen suuntautuvia. Tästä syystä heidän toimintansa yleensä suuntautuu jonkun heille tärkeän asian uudistamiseen. Omalla kohdallani tuo tärkeä asia alkaa par’aikaa hahmottumaan.
Iso transformaatio
Käytän lainasanaa transformaatio, koska meillä Suomen kielessä ei tähän löydy täsmällistä vastinetta. Muodonmuutos olisi varmasti se lähinnä paras vastine, mutta koska tarkoitan aineettoman asian muuttumista, muodonmuutos vie ainakin omat ajatukseni hieman sivuun siitä. Olin kyllä tietoinen omasta luontaisesta taipumuksestani jo noin kolmekymppisenä, mutta selvästi nimenomaan vain ymmärryksen tasolla. En elänyt kiireisen uraputkielämäni takia luontaisen taipumukseni mukaisesti, vaan pyrin pikemminkin aina hakeutumaan tilanteisiin, joissa oli mahdollisuus edetä urallaan. Tietoisesti tai tiedostamatta, näin joka tapauksessa toimin. Vasta avioeron potkaisemana, noin nelikymppisenä aloin pohtia syvällisesti, kuka olen ja miksi toimin niin kuin toimin.
Transformaationi on jälkeenpäin tarkasteltuna valtava. Se mitä minulle on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana, on jotakin aika järisyttävää – positiivisessa mielessä. Ulkoiset merkit on helppo tunnistaa – kuulen vanhoilta tutuilta, joita en ole useaan vuoteen tavannut, aina samankaltaisen hämmentyneen ilmaisun:
”Oletko se sinä Jari? Mitä sinulle on tapahtunut?”
Ja ilmeet vaihtelevat epäuskoisesta hämmennyksestä iloisiin, myötämielisiin virnistyksiin! Olkoon tämä näkyvä muutos kuin metamorfoosi toukasta perhoseksi, sellaisenkin vertauksen olen erään ihmisen suusta kuullut.
Se paljon suurempi juttu on kuitenkin tapahtunut sisälläni. Avioeron myötä suurin tuska oli läheisen suhteen katkeaminen omiin lapsiin. Voin kuvitella jollakin tasolla etävanhemman tuskan, kun et voi enää elää omien lapsiesi kanssa arjessa. Yhtäkkiä harrastuksiin kuskaaminen ei tuntunutkaan ollenkaan ikävältä rasitteelta vaan päinvastoin odotin aina sitä iltaa viikossa, kun sain viedä poikia break dance harrastukseensa. Huomasin tuolloin, ensimmäistä kertaa elämässäni, mitä aito läsnäolo tarkoittaa. Se, että kiireisesti kuskaa lapset harrastuksiin ja hermostuneesti odotellessa hoitaa sähköposteja mobiilisti, ei enää ollutkaan se juttuni. Tilalle tuli hyvin nopeasti aito läsnäolo Razzmatazzin tanssistudion tiloissa, joissa jäin seuraamaan poikien tanssitreenejä. Tunsin koko sydämelläni olevani läsnä, tässä ja nyt.
Selkä seinää vasten
Suurin tuska, joka kohdalleni tuli läpikäytäväksi, jotta pystyin tekemään transformaationi, oli katkennut suhde tyttäreeni. Hän on esikoinen ja oli avioeron aikaan jo teini-ikäinen. Teini-ikäisten maailma on mustavalkoinen, mikä kuuluu aivan normaalin lapsen kehitykseen. Syystä tai toisesta tyttäreni valitsi äidin tukemisen erotilanteessa, mikä kärjistyi siihen, että hän ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä. Yli kahteen vuoteen, mikä on jättänyt ison reiän sydämeeni. Samalla kuitenkin olen kiitollinen tyttärelleni, koska hänen valintansa pakotti minut tutustumaan itseeni ja sydämeeni. Tiedän, että tuo mustavalkoinen valinta ei ollut hänellekään helppoa ja on varmasti aiheuttanut sellaisia sisäisiä emootioita, joita hän joutuu vielä elämänsä aikana käsittelemään. Ja aion olla hänelle tukena, läsnä olevana isänä, mutta täysin hänen ehdoillaan. Tänä päivänä olemme lähestyneet uudelleen, mutta erilailla kuin hänen ollessaan pikkulapsi. Nyt hän on aikuinen nuori nainen, jolla on oma elämä ja minun tehtävä isänä on olla tukena, hänen ehdoillaan.
Ihminen on monimutkainen luontokappale
On hyvä ymmärtää, että ihminen on monimutkainen luontokappale, jonka erilaisuutta ei voi eikä pidä tulkita pelkästään yhdellä mittarilla tai jäsennystavalla. Oman kokemukseni mukaan ajattelutyylit on erinomainen jäsennysmalli omalla kasvun polulla ja ainakin minulle tämän erilaisuuteni hahmottaminen on antanut paljon oivalluksia ja sen seurauksena hyvinvointini on merkittävästi lisääntynyt. Sveitsiläinen psykiatri Carl Jung julkaisi 1920-luvulla ensimmäisenä teorian ajattelutyyleistä. Se on ollut lähes jokaisen myöhemmin kehitetyn erilaisuusmallin yhtenä kulmakivenä. Tunnetuin ajattelutyylejä jäsentävä työkalu on USA:ssa 1960-luvulla kehitetty MBTI-malli, jonka taustalla on Jungin tyyppiteoria. Oma suosikkini on LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyysi, joka on suomalainen versio MBTI-mallista.
Kolme erilaisuuden jäsentämisen päätyyppiä
Yksi erilaisuuden laji on siis edellä kuvattu ajattelutyylit. Ne voivat poiketa toisistaan hyvinkin paljon: yksi reagoi ulkoiseen ärsykkeeseen nopeasti ja tunteella, toinen tarkastelee samaa asiaa tyynesti ja analyyttisesti. Ajattelutyyli on eräänlainen sisäisen tietokoneemme käyttöjärjestelmä, jonka saamme synnyinlahjana. Sitä, siis omaa ajattelutyyliä, on erittäin vaikea muuttaa.
Toinen erilaisuuden laji on toimintatyylit. Ne ovat sekoitus synnynnäistä ja opittua reagointitapaa. Ihmiset pystyvät muokkaamaan omaa toimintatyyliään paljon helpommin kuin ajattelutyyliään. Tämän hetken tunnetuin toimintatyylejä jäsentävä malli Suomessa on DiSC-analyysi.
Kolmas erilaisuuden tyypitystapa on persoonallisuuden piirteet. Niiden idea on määritellä kuinka voimakkaana jotkut piirteet, esimerkiksi ulospäin suuntautuminen, ihmisessä on. Myös persoonallisuuden piirteet ovat sekoitus perittyä ja opittua reagointitapaa. Joissakin piirremalleissa on kymmeniä erilaisia piirteitä ja joissakin taas muutamia. Tällä hetkellä suurimman suosion maailmalla on saavuttanut BigFive-niminen piirremalli. Ihmisen erilaisuuden jäsennysmallien käyttökohteista hyvä vertailu löytyy täältä.
Mikä on lopulta merkityksellistä?
Isänpäivä on tulevana viikonloppuna. Mietin eilen kohdallani kuluneiden viiden vuoden aikana olleita isänpäiviä, jouluja ja muita merkityksellisiä päiviä. Alan pikku hiljaa huomata, että jokainen kohtaaminen lasteni kanssa on tätä nykyä isänpäivä ja joulu, samassa paketissa. Enää ei ole merkitystä sillä, mitä kalenteri sanoo, vaan merkitystä on itse kohtaamisella. Uskon, että luontainen taipumukseni luoda ympärille lämpöä ja harmoniaa on vihdoinkin pääsemässä täyteen kukoistukseensa. Tärkeä asiat, jotka kaikissa kohtaamisissa haluan toteutuvan, ovat läsnäolo ja aitous. Näiden kahden tekijän kautta syntyy hyvää oloa ja onnellisuutta, jokaisessa kohtaamisessa. Sekä itselle että toiselle. Ja se suuri elämänviisaus, josta kirjoitin aiemmin, tähän vielä kertauksena:
”Menestys ei tuo onnellisuutta, vaan onnellisuus tuo menestystä!”
Mikä on sinulle merkityksellisintä vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa?