Kirjoittaja: valmentaja Aki Miettinen |
Epätäydellinen maailma
Kohtaan tavallisessa arkipäivässäni tilanteita, joissa mietin omaa rooliani ja käyttäytymistäni. Esimerkiksi normaalit päivittäiset ostokseni, työskentely työyhteisön jäsenenä sekä vapaa-ajan vietto perheen ja harrastusteni kanssa ovat helppoja esimerkkejä näistä.
Ihmiset ovat erilaisia ja priorisoivat eri asioita. Jotkut haluavat juosta maratonin, toiset haluavat mukavan ja rauhallisen kesänviettopaikan, osa meistä omistautuu tinkimättömästi pelkästään työlleen – vieläpä vapaaehtoisesti. Edellä kuvaamani ilmiöt ovat esimerkkejä ihmisen loogiseksi oletettua ajattelua ja toimintaa eri tilanteissa ja siihen liittyvää päätöksentekoa. Erilaiset ihmiset luonnollisesti arvostavat erilaisia asioita ja saavat tyydytystä erityyppisistä aktiviteeteistä. Pidän ilmiötä varsin normaalina.
LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -sivustolla on runsaasti osuvia yksilön ajattelua ja toimintaa kuvaavia blogeja. Jos asiat yksilön näkökulmasta menevätkin joskus pieleen, vielä enemmän ne tuntuvat menevän pieleen, kun pohdiskellaan yhteiskuntaa laajemmin. Tuloerojen kasvu, kilpailun kiristyminen, julkisen sektorin velkaantuminen sekä työttömyys ovat julmilta tuntuvia esimerkkejä maailman menosta, joka ei näytä muuksi muuttuvan.
Millaisia persoonia poliittiset päättäjät ovat ja millaisia heidän pitäisi olla?
Vaikuttaa siltä, että ekstroverttejä on selvä enemmistö, mutta pelkkä energian suunta (E-I) ei saane poliitikkoa aktiiviseksi. Pitää olla aitoa vaikuttamisen halua, jopa vallan himoa. Näitä on saattanut oppia kotona omilta vanhemmiltaan tai muussa elämän koulussa. Suuren osan persoonaa selittää kuitenkin luontainen tapamme ajatella ja toimia. Ulospäin vaikuttamisen halu näkyy selkeimmin henkilöillä, joilla on EJ-kirjainyhdistelmä (Ekstroversio-Järjestelmällisyys). EJ-toimintatyyli – jota tyyppinä kutsumme myös Vaikuttajaksi – voi myös olla päämäärätietoisen toiminnan ja kehittymisen tulos. Tällöin ulospäin näkyvä osa persoonasta on osittain opittua roolimallia.
Isoja päätöksiä ja näkökulmaeroja
Taloutta ja politiikkaa seuratessani joudun toteamaan, että kokonaiskuvien hahmotuskykyä julkisessa debatissa näyttää esiintyvän liian vähän. Esimerkiksi käy vaikkapa SOTE-uudistus, koska se on itsellenikin niin vaikea asia. Uudistuksen ytimessä olevat käytännölliset päättäjät, joilla S-funktio (”Sensing”) esiintyy vahvana, haluavat luontaisesti piirtää ja nähdä tulevaisuuden askelmerkit selvänä ja ”varmana” kyetäkseen asettumaan päätöksen taakse. SOTE-ratkaisun tapauksessa näin ei ole, jolloin ristiriita vahvan N-funktion-omaavien (”Intuition”) päättäjien kanssa on selviö. Intuitiiviset päättäjät näkevät ja visualisoivat kokonaiskuvan ja halutun lopputuloksen sekä luottavat siihen, että yhteinen tahtotila parhaasta mahdollisesta lopputuloksesta toteutuu.
Kokemukseni mukaan sosiaali- ja terveysalalla on yleensä paljon tunnepitoisia, ihmistä yksilönä arvostavia, hyvätahtoisia persoonia, joilla F-funktio (Feeling) esiintyy vahvana. Ulkoiseen maailmaan suuntautuvana hyvätahtoisten ihmisten päätöksentekotapa perustuu yhteistyön, yhteisöllisyyden ja harmonian arvostukseen. Sisäiseen maailmaan suuntautuvana sama funktio korostaa henkilökohtaisten arvojen mukaisia päätöksiä. Näistä ominaisuuksista johtuen SOTE-ratkaisu on monille päättäjille ja asiantuntijoille entistäkin vaikeampi. Todettakoon, että kaikkien kylien terveydenhoitoratkaisuista ei ole lopullista mallia, mikä lopulta voi tarkoittaa joidenkin henkilöiden hoitoon pääsyä ajoissa ja -matkoissa pidennystä, jolloin tämä muutos voi vahvasti olla ristiriidassa omien tunnetilojen kanssa.
Toinen päätöksentekotapa on loogisesti ajattelevien, ns. T-tyyppien (Thinking) tapa päättää. He ovat voimakastahtoisia ja objektiivisia päätöksentekijöitä. Heidän näkökulmastaan SOTE-ratkaisujen tekeminen on paljon helpompaa. He pyrkivät hakemaan ratkaisua, joka turvaa taloudelliset resurssit valtakunnan tasolla ja maakunnallisesti ymmärtäen samalla, että kaikki eivät voi voittaa. Varsinkin ns. rationalistisesti (NT-taipumusyhdistelmä) ajattelevien henkilöiden on helpoin käsitellä SOTE-uudistusta ”asiallisena kokonaisuutena” – jos tässä mitään helppoa on edes olemassa.
Oikeassa olemisen vinouma
Toisten tekemistä päätöksistä on kiva etsiä virheitä. Tämän päivän politiikassa tuo ilmiö on varsin hyvin nähtävillä. Ei ole Suomi koskaan niin huonossa kunnossa, etteikö päättäjien mistä tahansa tekemisistä löydy moitetta. Selventääkseni kantaani, totean vielä, että edellinen kuvaus voidaan liittää minkä tahansa hallituksen tekemisiin. Muita kiistakapuloita politiikan lisäksi ovat esimerkiksi uskonto, kieli- ja kulttuurikysymykset sekä muu arvo- ja uskomusmaailma. Ristiriidat näissä johtuvat ainakin siitä, että yhtä totuutta ei ole olemassa.
Kuopiossa on eräs kolumnisti, joka nostaa tikunnokkaan kerta toisensa jälkeen mm. uskonnon ja uskomushoidot.
Mikä on ”oikea” uskonto? kysymys kuuluu.
Tai, milloin potilas on parantunut?
Silloinko, kun tieteellisesti tutkitulla hoitomenetelmällä haluttu lopputulos on aikaansaatu vai kenties silloin, kun potilas itse kokee parantuneensa? Erilaiset plaseboihin pohjautuvat tutkimukset tukevat sitä ajatusta, että omalla kokemuksella voi olla suurikin merkitys parantumisessa.
Yhteistä kaikille poliittisille päättäjille vaikuttamishalun lisäksi on itsesuojeluvaisto, jolla pyritään turvaamaan edustajan paikka seuraavalle kaudelle. Käytännössä tämä psykologisen taloustieteen alaan kuuluva käyttäytymismalli saa aikaan itselleen epäedullisten päätösten lykkäämistä tai jopa vastustamista. Samoin sulkia hattuun keräävä populistinen toiminta on hyvinkin houkuttelevaa. Poliittisesti riippumattomat poliitikot ovat usein jo menestyneet jossain muualla ja voivat näin ollen hengittää varsin vapaasti myös politiikassa. Käyttäytymistieteellinen haaste onkin, keiden päättäjien toimintatyyli on yhtä tai ainakin hyvin lähellä luontaista ajattelutyyliä ja omaa arvomaailmaa ja keiden tyyli on pintasileä kuin hanhen selkä.
Ymmärrystä yhteistyökumppaneiden ajattelu- ja arvomaailmasta
Mielenkiintoista olisi selvittää, miten erilaiset persoonallisuustyypit jakaantuvat yhtäältä vasemmisto-oikeisto -akselille ja toisaalta arvoliberaali-arvokonservatiiviakselille. Kenties se parantaisi ymmärrystä yhteistyökumppaneiden ajattelu- ja arvomaailmasta ja saisi näin aikaan uudenlaisen poliittisen kulttuurin, jossa oman edun tavoittelu muuttuisikin toisen mielipiteen kunnioitukseksi sekä epäkohtien epärelevantista nyppimisestä laajojen kokonaiskuvien hahmottamiseen pohjautuvaksi päätöksentekomalliksi. Sitä hetkeä minä ENFP-tyyppinä jään rauhallisena odottamaan. Sitä ennen suosittelen kaikille omaan persoonaan tutustumista LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyysillä, koska se avaa portin myös toisten ajatusmaailman parempaan ymmärtämiseen.
|kuvat Shutterstock|