Kirjoittaja: FM Kari Helin |
Ensimmäisen kosketuksen luovan ajattelun maailmaan sain eräässä harjoituksessa, jossa piti keksiä vaihtoehtoisia käyttökohteita tutulle esineelle, tässä tapauksessa tyhjille maitopurkeille. Minä löysin 10 minuutissa 6 käyttökohdetta – ja olin tyytyväinen siihen asti kunnes kuulin että yhdellä henkilöllä, jonka olen nimennyt Lasseksi, oli lähes 40 erilaista käyttökohdetta. Tajusin, että hän liikkui aivan erilaisessa maailmassa ja erilaisilla säännöillä kuin minä.
Vasta vuosien päästä sain jonkinlaisen selityksen tälle ilmiölle: minun ajattelutyylini (INTJ) aktiivisesti supistaa (konvergoi) ratkaisujen aluetta. Sen merkkinä on tunnus J (Judging, päättäminen). Lassen ajattelutyyli (INFP) sitä vastoin laajentaa (divergoi) mahdollista ratkaisujen aluetta. Sen merkkinä on tunnus P (Perceiving, vastaan ottamien). Luova ajattelu syntyy laajentamisen (P) ja supistamisen (J) vuorottelusta (ns. salmiakkimalli). Sitä ei tapahdu automaattisesti missään ajattelutyylissä, koska jokainen ajattelutyyli on luonteeltaan joko laajentava (P) tai supistava (J).
Ideoinnin harjoittelu
Jokainen ihminen voi kehittää omaa luovuuttaan, harjoittelemalla taipumukselleen vastakkaista toimintaa. Koska itse olin ajattelutyyliltäni supistaja (J), aloin harjoitella ajatteluni laajentamisen (P) taitoa, jota kutsutaan ideoinniksi. Lähtötasoni olin saanut selville edellä kuvaamassani harjoituksessa: 6 ideaa 10 minuutissa. Ei siis mitenkään korkea. Harjoittelin pääasiassa 5 minuutin jaksoja. Vaihdoin kohdetta jokaisessa harjoituksessa.
Saavutin Lassen ideointitason noin kuukaudessa tekemällä yhden harjoituksen päivässä. Noin parin kuukauden kuluttua pystyin tuottamaan 70 – 80 ideaa 10 minuutissa lähes mistä tahansa aiheesta. Hyvien ideoiden tunnistaminen muille myyminen oli minulle luonnostaan helpompaa.
P-tyyppien haaste luovuuden kehittämisessä ei yleensä ole ideointi, vaan parhaiden ideoiden valinta ja toimivaksi työstäminen. Se vaatii J-taitoja.
Jokainen ihminen voi kehittää omaa luovuuttaan, harjoittelemalla taipumukselleen vastakkaista toimintaa. Share on X
Ideoinnin lamauttaja
Osallistuin 1980-luvun lopussa erääseen luovan ajattelun koulutukseen. Siitä jäi mieleeni yksi harjoitus, jossa piti keksiä ideoita auton kehittämiseksi. Jokainen sai eteensä lapun, jossa oli tehtävä ja tilaa ideoille. Aikaa ideoiden tuottamiselle annettiin vain 5 minuuttia. Kun aika oli täysi, tehtävälaput kerättiin ja jokaiselta penkkiriviltä laskettiin ideoiden määrien keskiarvot. Yllätyksemme kolmella ensimmäisellä rivillä keskiarvo oli noin 15, ja siitä eteenpäin vain noin 5.
Luennoija pyysi meitä pienryhmissä pohtimaan, mistä tällainen outo tulos voisi johtua. Hän antoi kerätyt ideapaperit myös osallistujien nähtäväksi. Noin 10 minuutin kuluttua, joku huomasi, että kolmen ensimmäisen penkkirivin tehtävästä puuttui yksi sana. Papereissa luki
”Keksi ideoita…”.
Neljännestä rivistä eteenpäin luki:
”Keksi hyviä ideoita …
Tuo pieni sana ”hyviä” leikkasi valtaosan ideoista ja varsinkin kaikki tuoreet ideat.
Luennoija selitti, että kolmella ensimmäisellä rivillä osallistujat saivat vain ajattelua laajentavan (P) tehtävän, mutta muille penkkiriveille annettiin kaksi keskenään ristiriitaista tehtävää: ideoiden tuottaminen (P) ja niiden laatutason arviointi (J). Luennoija sanoi, että hyvät ideat syntyvät vain huonojen ideoiden mukana. Kun huonot ideat yritetään poistaa omasta tai muiden ajattelusta, hyvätkin häviävät.
Kun ideapapereiden sisältöjä käytiin läpi, havaittiin, että kaikki poikkeavan hyvät ideat löytyivät kolmelta ensimmäiseltä riviltä, siis niiden ihmisten papereista, joilta ei pyydetty hyviä ideoita. Luovan ajattelun salaisuus alkoi avautua!
J-tyyppinen palaveri
J-tyyppien vetämille palavereille on tunnusomaista, että asialista on pitkä ja vaihtoehtoja pohditaan vähän. Palavereiden laatua voitaisiin selvästi parantaa, jos käsiteltävät asiat jaetaan vaikka kolmeen ryhmään: informoitavat asiat, päätettävät asiat ja asiat joihin tarvittaisiin uudenlaisia ratkaisuja. Viimeisen ryhmän kohdalla kannattaa käyttää ajattelun laajennusta tuottamalla ennen ratkaisua vähintään 20 vaihtoehtoa. Tässä P-tyypit ovat luonnostaan parempia kuin J-tyypit.
Laajentamisen idea voidaan kiteyttää aforismiini: ”Mitä enemmän meillä on vaihtoehtoja, sitä suurempi on todennäköisyys, että joukossa on myös hyviä vaihtoehtoja.” Niitä on vaikea löytää perinteisillä kokousmalleilla, jotka suosivat vain yhden tai muutaman vaihtoehdon esille nostamista.
Kun vedin aikoinani satoja luovan ongelman ratkaisun palavereita, huomasin että parhaat ideat nousivat hyvin harvoin 10 ensimmäisen vaihtoehdon joukossa. Tästä syystä en siirtynyt arvioimaan ideoita ennen kuin vähintään 20 vaihtoehtoa on nostettu esille. Se kesti yleensä 10-15 minuuttia.
Mikäli haluat saada käyttöösi yksinkertaisen luovuutta lisäävän palaverimallin, josta on olemassa myös web-versio, se on OPERA, jonka käyttö on levinnyt Suomesta kymmeniin maihin. Siinä on viisi pientä vaihetta, joista kolme ensimmäistä (OPE) on luonteeltaan näköalaa ja uusia vaihtoetoja avaava (P) ja kaksi jälkimmäistä (RA) parasta ratkaisua hakevaa (J).
P-taidot
P-taipumus on luonteeltaan synnynnäinen ja että ulkoiseen maailmaan suuntautuva ajattelufunktio on luonteeltaan joustava ja näköalaa laajentava (joko S tai N). Tästä syystä P-tyypit ovat luontaisesti luovempia kuin J-tyypit, joilla ulkoiseen maailmaan suuntautuu näköalaa supistava ajattelufunktio (T tai F).
Emme kuitenkaan ole pelkästään synnyinlahjana saamiemme taipumusten armoilla, vaan voimme kehittää itsellemme taitoja, jotka kompensoivat heikkoja taipumuksiamme. Kerroin edellä oman kokemukseni ideointitaidon kehittämisestä.
Kun toimin 1980-luovulla luovan ajattelun valmentajana minulla oli yksi vakioharjoitus joka kehitti spontaania ajattelua, joka on J-tyypeille luontaisesti vaikeaa.
Istuimme harjoituksessa ympyrässä ja minä aloitin jonkun tarinan, tyyliin ”Tiellä kulki mies, jolla oli punainen pusero.” Minulla oli kädessä tussikynä, jonka annoin vieressäni istuvalle, ja pyysin häntä jatkamaan tarinaa muutamalla lauseella. Sen jälkeen hän antoi tussikynän seuraavalle. Näin jatkoimme noin puoli tuntia, joskus jopa tunti
Alussa tarinan jatkot olivat tavanomaisia ja turvallisia, mutta pikkuhiljaa yhteinen tarina sai yllättäviä käänteitä. Harjoituksen yksi keskeinen idea on siinä, että tarinan jatkoa oli vaikea ennakolta suunnitella, koska edellinen henkilö saattoi kääntää juonen aivan yllättävään suuntaan. Annoinkin osallistujille aina yhden neuvon: ”luokaa jatkuvasti mielikuvaa siitä mitä kuulette”. Osallistujat sekä ahdistuivat että tykkäsivät tästä harjoituksesta. Se kehitti ajattelun P-taitoa, spontaanisuutta ja joustavuutta.
|kuvat Shutterstock|