Kirjoittaja: valmentaja Jari Saarenpää |
Minä ainakin haluan ja tiedän, miten temppu tehdään. Työstin omakohtaisesti vuosia, ellen vuosikymmeniä ratkaisua ongelmaan, joka vaivasi joka viikonloppuna ja erityisesti lomien alkupuolella. Miten saavuttaa leppoisa ja läsnä oleva olotila vapaa-ajalla, vaikka työssä olisi kuinka paljon kiirettä ja stressiä? Miten nauttia olostaan, tässä ja nyt? Olla läsnä kaikilla aisteillaan ja antaa elimistön palautua stressihormonien hävittyä nopeasti elimistöstä?
Yksi tyypillinen suomalainen tapa perjantaisin työviikon jälkeen on ”ottaa muutama saunaolut”. Taitaa tosin olla, että sama ilmiö on verhoiltu tänä päivänä hienommin – ”maistellaan” viinejä ja ollaan niin asiantuntevia, että voisi harkita uraa viininmaistattajana. Ei siinä tosin enää toisen viinipullon avauksen jälkeen ole kuin yksi tuttu maku tiedossa – alkoholi. En aio asiasta sen enempää paasata, mutta arvaatkin jo fiksuna, että se ei kuulu ratkaisuun mukaan. Alkoholin avulla hetkellisesti saavutettu hyvän olon tunne todellisuudessa pysäyttää elimistön normaalin palautumisen ja siirtää palautumisen alkua eteenpäin aina sinne saakka, kunnes sisäelimet on tehneet vaativan tehtävänsä loppuun saakka. Mikä sitten neuvoksi, jos Irwinin laulun laulaminen ei auta?
Kolme toivetta haltijalle!
Koska viimeksi olet pysähtynyt miettimään, mikä asia eniten estää sinua nauttimasta omasta elämästäsi? Tehdään pieni ajatusleikki – mielikuvitusmatka haltijoiden maailmaan. Kuvittele nyt, että olen hyvä haltija ja sinulla on kolme toivetta, joiden avulla muutat oman elämäsi sellaiseksi, että voisit nauttia elämästäsi valtaosan hereillä oloajastasi. Mieti näitä nyt pari minuuttia ja kirjoita asiat paperille. Oma listani kattaa läsnäolon tässä ja nyt, huolettomuus toimeentulosta ja lämpimät ihmissuhteet. Jos saisin nostaa vielä bonustoiveen, se olisi toive omasta hyvästä terveydestä pitkällä juoksulla. Terveys oli aiemmin tuossa kolmen joukossa, mutta on ilmeisesti nyt pudonnut sijoilla, koska se on jo todella hyvällä mallilla (kohta 47-vuotias ”luomu” suomalaismies, joka ei tarvitse mitään elintasolääkkeitä!). Saitko oman listasi laadittua?
Listaamasi asiat tulivat todennäköisesti intuitiosi kautta ja ne olivat sellaisia asioita, jotka tietoinen mielesi tunnisti ja hyväksyi. Nyt pudotan sinut korkealta ja kovaa, istu siis alas ole hyvä. Nämä TOP3 asiaa, jotka listasit, ovat vasta kolikon toinen puoli. Tiedäthän, kruuna ja klaava, jin ja jang, musta ja valkoinen jne. Kaikki ikiaikaiset viisaustraditiot maailmassa rakentuvat dualismille, hyvän ja pahan vastakkaisasettelulle. Niin on laita tässäkin asiassa. Jotta voit saavuttaa nuo tavoittelemasi asiat ja nauttia onnellisuudesta, jokaiselle asialle löytyy jokin tiedostamaton vastapari, jota et todennäköisesti vielä tunnista. Tämän tajuttuani lähdin omalla kohdalla hakemaan ratkaisua tuolta tiedostamattoman tutkimisesta – tutkimusmatka omaan pimeyteen. Saatko mielikuvan Matrix elokuvasta, jossa siirrytään virtuaalitodellisuudesta toiseen? Oloni oli hieman samanlainen, kun lähdin tälle tutkimusmatkalle.
Cornish Rex
Tein tutkimusmatkaa aika pitkään ennen kuin törmäsin puolihuolimattomasti ratkaisuun, josta kerron seuraavaksi. Itse asiassa tästä onnekkaasta ”sattumasta” pitää kiittää meidän kaksivuotiasta Cornelia kissaamme (kuvassa – Cornish Rex-rotua), joka pureskeli kirjastosta lainassa olleesta kirjasta kulman ja jouduimme lunastamaan kirjan omaksi. Puolisoni luki tuota kirjaa tuolloin ja itselläni oli taas kova kiire työssä, joten en mukamas kerinnyt paneutamaan aiheeseen kirjaa lukien. No, ostimme siis kirjastolle uuden kappaleen ja saimme kissanpureskeleman kirjan omaan hyllyymme. Meni ainakin vuosi aikaa, kunnes eräänä viime talvisena iltana kirja jotenkin hyppäsi silmilleni kirjahyllystä. Kävelin kirjahyllyn ohi useamman kerran ja jostakin syystä katseeni vain kohdistui kirjaan aina ohi kulkiessani. Lopulta otin kirjan lasivitriinin takaa ja nostin sen yöpöydälle monien keskeneräisten kirjojen päällimmäiseksi. Illalla ennen nukkumaanmenoa aloin lukemaan kirjaa.
Tunnetko sinä oman Matrix-maailmasi?
Tiedätkö, mikä on eniten vaikuttanut sinun alitajuntaiseen ajatteluusi? Siis siihen osaan, joka on tietoiselta mieleltäsi piilossa? Vastaus on psykologisesta koulukunnasta riippumatta sama – varhaislapsuuden kokemukset. Puhutaan siis ensimmäisten noin seitsemän elinvuoden ajasta, jolloin lapsen tietoinen ajattelu vasta kehittyy ja alitajunta on ympäristön armoilla. Tätä voisi verrata siihen, että aikuinen ihminen kuuntelisi toisen ihmisen puhetta ja hyväksyisi kritiikittä kaiken, mitä toinen sanoo. Tähän ilmiöön pohjautuu myös erilaiset alitajunnan muistoihin taltioituneet kokemukset siitä, että jokin lapsen tarve jäi tyydyttymättä ja lapsi ei kokenut vanhemmiltaan hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Jos olet kiinnostunut teoriasta syvemmin, kerron kohta mikä kirja antaa siihen seikkaperäisen, mutta kuitenkin helppolukuisen kuvauksen.
Alitajunnan syövereissä, tuolla Matrixin virtuaalitodellisuudessa, on taltioituneena kaikki lapsuudenajan kokemukset, jotka yhä tänä päivänä värittävät käyttäytymistäsi. Siis mikäli et ole lapsuudenajan kokemuksiasi tunnistanut ja ymmärtänyt. Oma ratkaisuni toiveeseeni #1 eli läsnä olemiseen tässä ja nyt – lähti tällaisen alitajuisen, lapsena tyydyttämättä jääneen tarpeen tunnistamisesta. Omalla kohdallani suurin tyydyttymättä jäänyt tarve lapsuudessa liittyi siihen, että en identtisenä kaksosena koskaan kokenut olevani riittävän hyvä sellaisena kuin olin – vain suorittamalla ja tekemällä hyviä tekoja sai ansaitusti huomiota omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Muistan erityisen hyvin ala-asteen ensimmäiset luokat ja isäni äidin – etelä-pohjalaisen Alli-muorin – joka viikonloppuisin tenttasi ensi töikseen, minkälaisia arvosanoja olimme identtisen kaksosveljeni kanssa kokeista saaneet. Se, joka oli saanut paremmat arvosanat, riensi kiljuen niitä julistamaan, koska tiedossa oli karkkipussin lisäksi päänsilitystä ja glooriaa koko viikonlopuksi. Se toinen, joka oli jäänyt karvan verran heikommaksi, jätettiin kirjaimellisesti nuolemaan näppejään – ei tullut karkkia ja sait häpeillen kulkea katse varpaissa koko viikonlopun.
Sait varmasti ideasta hyvin kiinni. Esimerkin kaltaiset tilanteet monistuivat lapsuuden kodissani mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Minulle alkoi kehittyä lapsuudessa riittämättömyyden kautta vaativuuden tunnelukko, joka on värittänyt voimakkaimmin koko tähänastista aikuisuuttani. Tai oikeastaan aina tuonne sapattiaikakauteni loppupuolelle saakka, jonka aikana aloin päästä tähän mekanismiin kiinni. Mutta vasta luettuani kissan pureskeleman kirjan koko kupletin juoni aukesi minulle. Tein vielä lisäksi netissä maksuttoman tunnelukkotestin, joka vahvisti asian – Minulla on vaativuuden tunnelukko, joka värittää yhä tänäkin päivänä elämääni vahvasti. Tai siis väritti, mutta päätin tehdä asialle korjaavia toimenpiteitä, nyt kun tiesin mitä pitää korjata!
Vapaudu tunteiden vallasta!
Siteeraan Kimmo Takasen ”Tunne Lukkosi – Vapaudu tunteiden vallasta” kirjasta vaativuuden tunnolukon kuvausta:
”Olet vaativa ja ankara itseäsi kohtaan. Sinusta tuntuu, että sinun on koko ajan tehtävä jotain, oltava tehokas, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Saatat olla pikkutarkka, perfektionisti tai työnarkomaani, joka hamuaa asemaa, valtaa, rikkautta, materiaa ja kauneutta.”
Eipä tuohon ole juuri mitään lisättävää, aika hyvä kuvaus minusta 10 vuotta sitten! Jatkan siteerausta:
”Asetat suorituksissasi ja elämässäsi riman korkealle. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät, jos et ylitä itsellesi asettamaasi rimaa. Et tyydy vähään. Sinun pitää olla ahkera, reipas, fiksu, vastuullinen ja aikuismainen. Jos et yllä vaatimuksiisi, pidät itseäsi laiskana, tyhmänä ja lapsellisena.”
Tunnistatko ehkä itsessäsi näitä piirteitä? Eipä hätää, jos tämä tunnelukko ei ole sinun juttusi, kirja kuvaa yhteensä 18 erilaista lapsuudessa syntynyttä tunnelukkoa, löydät aivan varmasti omasi!
Miksi mikään ei koskaan riitä?
Sait varmasti hyvin kiinni vaativuuden tunnelukon syntymekanismista lapsuudessa ja miten se heijastuu aikuisuuteen, mikäli asiaa ei ole tunnistanut. Pinnistelet suoritusten kanssa välttääksesi riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita, mikä aiheuttaa sinulle ja lähipiirillesi paineita ja stressiä. Koskaan ei mikään ole riittävän hyvää vaan aina pitää tavoitella hieman enemmän. Terveytesi ja elämänlaatusi kärsii, kun ponnistelet todistaaksesi itsellesi omaa arvoasi hyvien suoritusten kautta. Elämäsi on loputonta päivittäistä suorittamista ja uskot, että se joskus tuo sinulle kaipaamasi palkinnon – vapauden tai täydellisyyden. Valitettavasti ”maali karkaa” kuitenkin kaiken aikaa ja saavutukset tuntuvat tyhjiltä ja alat etsimään seuraavia haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä – osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Näin minäkin elin elämääni pitkälti yli 40 vuotta! Mikä sitten neuvoksi, jos tunnistat tämän mekanismin itsessäsi?
Vaativuuden tunnelukon vapauttamiseksi olet oppinut laskemaan rimaasi. Olet oppinut tekemään asioita vähemmän täydellisesti – olet oppinut ymmärtämään, että välillä vähempikin riittää. Et kanna jatkuvaa syyllisyyttä tekemättömistä asioista, siedät paremmin virheitä niin omassa kuin toistenkin tekemisessä ja olet joustavampi niin itseäsi kuin lähimmäisiäkin kohtaan. Vietät enemmän aikaa läheistesi kanssa, olet enemmän läsnä tässä hetkessä ja sallit asioiden olla niin kuin ne ovat. Eikö olisikin hienoa, jos pääsisi tähän olotilaan? Itse olen menossa tätä kohti nyt kovaa vauhtia ja muutokset ovat todella konkreettisia. Mitä tein onnistuakseni tässä?
Vastaus
Vastaus on lopulta yksinkertainen – päästin irti. Päästin irti siitä tunteesta, että vain tekemällä olen kyllin kelpoinen. Riittää, että olen se kuka olen. Ja tämä kaikki ilman muiden ihmisten subjektiivista käsitystä minusta – kyse on siitä, mitä minä itsestäni ajattelen. Apunani on ollut tunnelukkomekanismin synnyn ymmärtäminen – toki insinöörin ajattelua helpottaa, kun saa piirrettyä pienen vuokaavionpoikasen syy-seuraus-suhteineen! Nyt tiedän, mikä vaativuuden tunnelukon on aiheuttanut, ja miksi se on hallinnut elämääni niin vahvasti. Jo tuo ymmärrys oli 50% ratkaisua, loppumatka on ollut itse asiassa yllättävän helppoa!
Järjestimme toukokuussa kolmena viikonloppuna ensimmäiset LÖYDÄ SISÄINEN MOTIVAATIOSI™ viikonloppuvalmennukset. Valmennuksen perusajatus on tarjota osallistujalle työkaluja omien luontaisten taipumusten parempaan ymmärtämiseen – vahvuuksien varaan kehittymiseen, intohimojen tunnistamiseen sekä sisäisen motivaation löytämiseen, siinä lantin kirkkaampi puoli. Lantin pimeällä puolella on perusajatusten esittely tunnelukoista, jotta pääset alkuun omassa prosessissasi. Palautteen pohjalta tulemme vielä syventämään tätä puolta syksyn valmennuksissa, koska se herätti paljon keskustelua ja lisätiedon jano oli ilmeinen. Paineet viikonlopun pidentämiselle ovat kovat, katsotaan miten tässä onnistutaan… Siispä sukellamme syksyllä entistäkin syvemmälle tuohon maailmaan!
Kesäloma on hyvää aikaa pysähtyä itsetutkiskelun äärelle. Vaikka sinulla ei olisikaan kissaa, suosittelen siitä huolimatta lukemaan Takasen Kimmon kirjan ja ehkäpä siitä rohkaistuneena teet itsellesi myös tunnelukkotestin. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole!