Piilevä lahjakkuus

Kirjoittaja: FM Kari Helin |

Lahjakkuus on kykyä oppia jokin asia, yleensä taito, normaalia nopeammin. Lahjakkuuden puhkeaminen taidoksi ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, koska ympäristömme saattaa suhtautua negatiivisesti moniin poikkeaviin lahjakkuuksiin, esimerkiksi ralliautoiluun tai runojen kirjoittamiseen.

Oman kokemukseni mukaan lahjakkuuksia voi olla kolmessa erilaisessa moodissa (=tilassa): aktiivisina, ehdollisesti aktiivisina ja passiivisina. On harvinaista, että ihmisen kaikki synnynnäiset lahjakkuudet olisivat aktiivisia. On suurempi todennäköisyys, että jotkut lahjakkuuksistamme ovat pitkään tai jopa läpi elämämme passiivisessa moodissa.

Aktiivinen lahjakkuus

Tunnusomaista aktiiviselle lahjakkuudelle on, että se on integroitunut (kytkeytynyt) henkilön aktiiviseen persoonaan eli se aina käytössä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat musikaalisuus, analyyttisyys, huumorintaju ja sisukkuus.

Ehdollinen lahjakkuus

Tunnusomaista tämän tason lahjakkuudelle on, että sen käyttöön liittyy joitakin ehtoja. Tällöin lahjakkuus ei ole integroitunut aktiiviseen persoonaan, vaan se otetaan käyttöön vasta, kun tilanne ja ympäristö täyttävät tietyt ehdot. Itselleni erityisen tuttua on se, että ihmiset ideoivat paljon rohkeammin ja lennokkaammin, kun kukaan ei samaan aikaan kritisoi ideoita.

Passiivinen lahjakkuus

Tämän tason lahjakkuutta on tosi vaikea tunnistaa itsessään, koska siihen liittyy niin runsaasti negatiivisia kokemuksia (häpeää, huonoutta, epäonnistumisia, pelkoa), että ihminen on eristänyt ne aktiivisesta persoonastaan. Olen alla kertonut muutamia esimerkkejä siitä miten passiivinen lahjakkuus voidaan tunnistaa ja aktivoida.

Kaksi kilpailevaa pyrkimystä

Lahjakkuuden passivoitumisen voi ymmärtää tarkastelemalla yhtä aikaa kahta mielen peruspyrkimystä:

• arvostuksen saamista jossakin ympäristössä ja
• luontaisten lahjakkuuksien aktivoitumista

Nämä pyrkimykset ovat usein toisilleen vastakkaiset ja ihminen joutuu tekemään valinnan näiden välillä. Otan omakohtaisen esimerkin.

Isäni oli hyvä urheilija, SM-tasoa useassa lajissa. Myös hänen arvomaailmassaan kilpaurheilu oli selvä ykkönen. Isältäni sai positiivista huomiota ja palautetta harjoittelemalla urheilua ja menestymällä kilpailussa. Se ei ollut itselleni kuitenkaan helppoa, koska olin ruumiinrakenteeltani melkoisen hentoinen. Olin jatkuvasti vanhemman, urheilullisesti huomattavasti lahjakkaamman veljeni varjossa.

Äitini arvomaailma oli erilainen: hän halusi kuulua paikkakunnan arvostettujen naisten joukkoon. Yksi keino siihen oli isäni tunnettuus kilpaurheilijana. Toinen keino oli se, että hän valmisti vaatteita paikkakunnan ”kerman” rouville. Äitini arvosti titteleitä.

Minulla ei ollut sellaista lahjakkuutta, jolla olisin saanut isäni tai äitini arvostusta. Kekseliäänä poikana oivalsin kuitenkin erään keinon: matematiikkaan panostaminen. Siihen minulla oli pientä lahjakkuutta. Olin huomannut, että vanhempani puhuivat jatkuvasti arvostavaan sävyyn koulumme matematiikan opettajista. Päätin itsekin opiskella sellaiseksi.

Ensimmäinen kosketus lahjakkuuteeni

Olin koulussa tavattoman huono aineiden kirjoittaja. Mielikuvitukseni oli aivan kipsissä. Ainekirjoitusvihkoni oli täynnä opettajan punakynän virhemerkintöjä. Pilkut ja pisteet menivät aina väärään kohtaan.

Sitten meille tuli sijaisopettaja, joka antoi kirjoittamistani aineesta arvosanan 7, joka oli paras arvosanani ainekirjoituksesta. Hän oli jopa kirjoittanut aineeni loppuun sanat: ”Hyvä, hyvä”. Tämä innosti minua rohkeampaan kirjoittamiseen. Sainkin seuraavasta aineestani 8+.

Sitten vakituinen opettajamme palasi äitiyslomalta, ja ainevihkoni alkoi jälleen täyttyä punakynän merkinnöistä ja arvosanat alkoivat pyöriä taas 5 tienoilla.

Olin kuitenkin saanut kokemuksen siitä, että osaisin kirjoittaa huomattavasti paremmin, jos saisin siihen rohkaisua ja positiivista ohjausta.

Kontrollien löysääminen

Sain luovuusharjoitusten kautta omakohtaisia kokemuksia siitä, että sisällämme on monia ”jäätyneitä” taitoja. Yksi konkreettisempia niistä oli edellä kerrottu kirjoittaminen, jota piti jäässä virheiden pelko. Kirjoitusjään sulattamiseen käytin ”kahden kaljan tekniikkaa”, jonka ensimmäisenä vaiheena oli juoda pullo tai pari olutta. Tiesin että se heikentää sopivasti ajatuskontrolleja. Sitten kirjoitin 15 – 20 minuuttia paperille mitä sattuu. Väliin piirtelin myös kuvia. Kun juttu oli valmis, rutistin kirjoittamani paperit ja heitin ne uuniin. Arvioin ainoastaan miten paljon olin saanut tekstiä aikaan.

Tein noin 10 tällaista harjoitusta. Ensimmäisellä yrittämällä tekstiä syntyi vajaa arkki ja kymmenennellä yrittämällä noin viisi arkkia, ja vielä ilman olutta. Joku sisäinen kontrolli oli hävinnyt – ainakin heikentynyt.

Harjoittelujakson jälkeen kirjoitin kokemuksistani artikkelin, jonka kävin läpi erään ystäväni kanssa. Korjailimme yhdessä huonoimmat tekstit. Se oli juuri sellaista rakentavaa palautetta, jota olisin koulussakin tarvinnut.

Sattui niin hyvä tuuri, että kaverini oli huomannut eräässä liike-elämän lehdessä kirjoituskilpailun suomalaisen työelämän uudistumisesta. Lähetin kirjoittamani jutun siihen. Yllätykseni oli suuri kun voitin kilpailun, jossa pääpalkintona oli 10.000 mk. Juttuni julkaistiin monissa lehdissä. Tämä käänsi työurani aivan uuteen suuntaan. Aloin valmentaa työryhmiä ja yksilöitä luovassa ongelmanratkaisussa.

Koulussa pahasti ontunut kirjoitustaitoni aktivoitui prosessin seurauksena niin paljon, että aloin tykätä kirjoittamisesta. Kahdeksasta kirjoittamastani kirjasta olen julkaissut kuusi. Myytyjä kappaleita on lähes 40.000. Saattaa olla, että julkaisen vielä yhden kirjani.

Palautteen merkitys

Olen hyvin vakuuttunut siitä, että kaikilla meistä on joitakin lahjakkuuksia, mutta ympäristömme palaute hyvin pitkälle ratkaisee sen, millaiset lahjakkuudet meissä aktivoituvat ja mitkä eivät.

Eli jos haluamme saada lahjakkaita lapsia, meidän kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen mistä lapsemme ovat luonnostaan kiinnostuneita – ja tukea heitä mahdollisuuksiemme mukaan. Ja kuten edellä olen kuvannut, myös koulu voi joko passivoida tai aktivoida oppilaiden lahjakkuutta opettajien antamalla palautteella.

Hyvä menetelmä yksilöllisten lahjakkuuksien kartoittamiseen on oman ajattelutyyliin tunnistaminen. LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyysi on kartta, jonka avulla pystymme peilaamaan persoonamme vahvuuksia.

|kuvat Shutterstock|