Sisäisen Naiseuteni herääminen

Kirjoittaja:
Tunnekeskeinen terapeutti
Tunnekeskeinen hyvinvointivalmentaja
Voimavarakeskeinen työnohjaaja
Tarja Repo |

Tarja Revon uusin blogikirjoitus kertoo hänen omasta matkastaan sisäisen voiman ja naiseuden äärelle. Tämän kokemuksen avulla hän auttaa esim. kursseilla ja terapiassa muita löytämään omia jo olemassaolevia hyveitä ja naiseutta.

Olen tiennyt intuitiivisesti jo muutaman päivän, että blogikirjoitus on tulossa, mutta nyt sain sen auki vihdoin. Herättelin tätä kirjoitustani pukeutumalla naiselliseen uuteen mekkooni, laittamalla huulipunaa ja hiukset kauniisti ylös, ottamalla kuvia itsestäni ja tanssimalla. Kun katsoin kuvaani, olin tyytyväinen. Kuvassa näkyy 54 -vuotias nainen, kolmen aikuisen lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen mummi ja näytän mielestäni hyvältä ja tunnen itseni Naiselliseksi. Vihdoin olen lähes tyytyväinen itseeni ja voin hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Kun itse luen tätä kirjoitustani, niin ymmärrän myös sen, että tässä on ikään kuin mennyt elämäni lyhyesti. Olen käsitellyt loppuun tässä menneen, jotta voin alkaa uuden aivan erilaisen elämän.

Tiedostamattomat sukupolvien solmut

Nuorena en tiedostanut, kuinka solmussa olin. En tiennyt, että voisinkaan olla muuta kuin silloin olin. Kuvittelin, että olen oikeasti arka, epävarma ja pelokas nuori nainen, jota saa kohdella myös huonosti. Nuori, jonka on kuljettava muiden mukana, eikä omaa polkua pitkin. En uskaltanut! Oli turvallisempaa seurata muita. Sisäinen voimani ja myös naiseuteni oli syvällä piilossa. En syytä siitä vanhempiani enkä isovanhempiani, vaikka nyt tiedostan suuren osan johtuneen heidän elämästään ja kokemuksistaan, sodasta ja kaikesta pärjäämisestä vaikeuksista huolimatta. Myös syvistä käyttäytymismalleista, uskomuksista ja patoutuneista sukupolvien tunteista, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Kunnes jonkun tehtävä on lopulta katkaista sukupolvien kierre.

Koen että kierteen katkaiseminen on ollut minun elämäntehtäväni ja siksi synnyinkin juuri tähän perheeseen, jossa tunteista ei puhuttu mitään. Äitini kuoli syöpään 51 -vuotiaana ja tiedän, että suurin syy hänen varhaiseen kuolemaansa oli patoutuneet tunteet. Hän ei juuri puhunut elämästään, mutta ennen kuolemaansa ehti kertoa minulle jotain perheestään, jossa oli alkoholismia ja ilmeisimmin myös väkivaltaa ja myös isäni äidistä, joka oli hyvin mustasukkainen pojastaan. Näin ja kuulin paljon lapsena, mutta varsinkin aistin vielä enemmän. Oli paljon sellaista, joka ei olisi kuulunut lapselle ja taas paljon sellaista, mikä olisi pitänyt perin pohjin selittää lapselle, jotta en olisi tuntenut niin paljon syyllisyyttä, yksinäisyyttä, pelkoa, vihaa ja epävarmuutta. Nämä kaikki patoutuivat minuun ja alkoivat aiheuttaa fyysisiä oireita jo heti kun menin kouluun. Koulu pahensi tilannetta. Silloisessa koulumaailmassa ei ymmärretty erilaisuutta ja herkkyyttä eikä puututtu kiusaamiseen. Viikonloppuisin ja joskus viikolla oli migreenikohtauksia kaikesta viikon jännittämisestä. Tämä diagnosoitiin virheellisesti ensin epilepsiaksi, johon söin lääkkeitä viisi vuotta. Kunpa joku olisi jo silloin ymmärtänyt, mitä sisälläni tapahtui, mitä oli jäänyt käsittelemättä ja miten minua pitää käsitellä. Kunpa joku olisi ymmärtänyt mitä oli päänsärky ja oksentelukohtauksien taustalla. Tunsin tunneihmisenä paljon, mutta patoutin tunteet sisälleni, koska niistä ei voinut puhua eikä käsitellä niitä mitenkään. Ne olivat täysin selittämättömiä minulle ja myös vanhemmilleni. Vanhemmiltani puuttuivat myös vähäisimmätkin vuorovaikutustaidot. Olin veljeni kanssa vanhempieni välillä viestin välittäjänä usean kerran.

Suhteeni miehiin

Koska isäni on ollut minulle etäinen, kun olin lapsi, hain jo hyvin nuorena hyväksyntää miehiltä. Halusin miehen lähelleni, koska minulla oli ikuinen miehen ja turvallisuuden kaipuu ja tiedostin sen myöhemmin myös sukupolvien perimänä. Annoin tehdä jopa jotain sellaista itselleni, jota en olisi halunnut, koska kuvittelin, että muuten en kelpaa. Seksuaalisuudesta en ymmärtänyt mitään, koska siitä ei puhuttu tietenkään kotona, mutta myös hyvin vähän koulussa. Koin olevani hyvinkin seksuaalinen, mutta mustasukkainen poikaystäväni ei sallinut, että näytän sitä millään tavalla ulospäin. Myös ystävien keskuudessa seksuaalisuus oli tabu, siitä ei puhuttu. Luin rakkaudesta ja seksistä kirjoista ja lehdistä, koska rakkauden jano oli suuri. Toivoin sisimmässäni saavani aitoa rakkautta. Mutta enhän osannut itsekään rakastaa, koska sydämeni oli lukossa. Enkä edes tiennyt silloin, mitä rakkaus oikeastaan on.

Mustasukkaisesta poikaystävästä en päässyt eroon läheisriippuvuuteni takia. Kuvittelin myös, että kukaan ei huoli enää minua ja 23 -vuotiaana koin olevani jo ikäloppu. Perheenperustamisvietti oli kuitenkin suuri. Seitsemän vuoden seurustelun jälkeen ihastuin toiseen mieheen ja sen avulla pääsin irti suhteesta, mutta uusi suhde ei jatkunut. Samoin kävi ensimmäisen avioliiton erotilanteessa, oli oltava hetkellisesti toinen, jotta uskalsin irrottautua. Vasta kun erosin kolmannen kerran pitkästä suhteesta 51 -vuotiaana, uskalsin lähteä yksin.

Miksi piti aina lähteä? Sisälläni oleva vapauden kaipuu ja mustasukkaisuus ei sopinut yhteen ensimmäisessä suhteessa. Koin jossakin sisimmässäni tarvitsevani parempaa, vaikka olin itsekin aivan raakile. Parisuhde jo sanana oli vieras käsite. Toisessa ja kolmannessa suhteessa olen tarvinnut kasvun mahdollisuuden, joka on ollut nuorempana tiedostamattomissa ja myöhemmin hyvinkin tiedostettua. Henkinen kasvuni vaati elintilaa, uuden kasvualustan ja uuden peilin. Toivoin jo todellista parisuhdetta, suhdetta jossa voisin olla myös Nainen. Oma kasvu tyrehtyy myös helposti, kun turhautuu siihen, että toinen pysyy vain paikallaan, eikä halua kehittyä yhdessä.

Masennuksen syövereissä

Vasta ensimmäisen avioeroni, toisen pitkän suhteeni jälkeinen masennus, noin 40 -vuotiaana, auttoi minua ymmärtämään menneisyyttäni ja tunnelukkojani syvemmin. Halusin selvittää, miksi minulla on niin paha olo ja pääsinkin vihdoin sisälläni olevien tukahdutettujen tunteiden äärelle. Nyt halusin kohdata itseni, vaikka se oli pelottavaa. Löysin paljon turvattomuutta, yksinäisyyttä, vihaa, pelkoa, epävarmuutta ja jännittämistä. Maskuliininen puoleni, suorittaja, pärjääjä, peitti silloin alleen feminiinisyyden. Oli selvittävä eron jälkeen masennuksesta huolimatta yrittäjyydestä ja lapsista huolehtimisesta. Lapset olivat silloin etusijalla. Toivoin, että he kärsivät mahdollisimman vähän, vaikka en osannutkaan hoitaa asioita tunnetiloissani, peloissani ja masennuksessani aina kunniallisesti. Tämä on vaatinut myöhemmin paljon hyväksymistä ja anteeksiantoa itselle.

Olin ymmällä, miten näitä nyt käsitellään? Tiedostin tunnelukkoni, mutta niiden käsitteleminen kaiken arjen keskellä ei ollut silloin helppoa. Minulla ei ollut silloin kanavaa, johon olisin purkanut tunteitani päivittäin. Olin opiskellut kiinalaista lääketiedettä jo silloin vuosia ja tiedostin mekanismin, miten tunteet patoutuvat sisäelimiin ja miten ne puretaan myös niiden kautta. Mutta miten nousseita tunteita todella käsitellään, oli ihmetyksen aihe. Luin paljon kirjoja, mutta en löytänyt vastausta käsittelyyn. Kirjoitin luontaisesti ja se helpotti paljon. Kävin purkamassa myös mielenterveyshoitajalle tunteitani. Minulta löytyi jokin suuri sisäinen kyky analysoida ja käsitellä asioita ja siksi selvisin ilman mielialalääkkeitä, vaikka niitä minulle koitettiin tuputtaa. Intuitiivisesti otin käyttöön työkalun, jonka olin jo koulutuksissani oppinut, luonnonmukaiset kukkaterapiatipat . Niistä sain huomattavan avun tunteiden puhdistamiseen, aukaisemiseen ja myös olemassa olevien vahvuuksieni vahvistamiseen. Rakkaan harrastukseni, tanssin avulla jaksoin aina muutaman päivän eteenpäin, ilman sitä en olisi jaksanut. Ystävät olivat tukena, mutta en voinut kuormittaa heitäkään liikaa.

Välineitä tunnetyöskentelyyn

Vasta kun tieni johti toisen avioliittoni aikana logoart -koulutukseen, sain välineen tunteiden purkamiseen. Suuri mahdollisuus itseni kehittämisessä aukeni minulle värien ja logoterapeuttisen ajattelun kautta. Väreistä kehitin tapani mukaan uusia tunteiden käsittelymenetelmiä. Todellakin tein töitä itseni kanssa. Maalasin itsestäni möykyt ulos ja samalla loin uutta ajatusta elämästä. Tunnemaalauksen jälkeen syntyi aina jokin värikäs voimakukka tai muu symboli, joka loi minulle tulevaa voimaa, seksuaalisuutta ja energiaa. Tiesin, että vihan, pelon ja muidenkin tunteiden alla ovat piilossa myös luovuus ja seksuaalisuus ja halusin innolla etsiä itsestäni niitä puolia. Aloin toteuttaa myös kehittämiäni menetelmiä ryhmissäni, yksilöterapioissani ja koulutuksissani. Niitä menetelmiä olen käyttänyt myös nuorten mielenterveyskuntoutujien työpajassa ja työnohjauksessa. Tämä loi valtavan merkityksen elämääni. Oman kokemukseni kautta kykenin nyt auttamaan muita, jotka haluavat etsiä itseään monien tunnekuorien alta. Kukkatipat ja maalaaminen ovat osoittautuneet merkittäväksi yhdistelmäksi tunnetyöskentelyssä.

Matka omaan itseen ja itsetuntemukseen

Minulle ihmisenä kehittyminen, henkinen kasvuni, niin kuin minä sitä kutsun, on ollut oman elämäni tiedostamista, tunteiden tunnistamista ja hyväksymistä, tunteiden käsittelemistä, tunteista irtipäästämistä ja anteeksiantamista. Mahtava matka omaan itseeni, joka jatkuu edelleen mutta paljon kevyempänä. Tällä matkalla olen ymmärtänyt myös parisuhteen merkityksen. En ole pelkästään äiti ja taloudenhoitaja vaan myös naisellinen Nainen. Itsenä kehittyminen on tuonut minusta esille herkkyyteni, luovuuteni ja naiseuteni. Olen hyväksynyt itseni myös vajavaisena ja heikkona ja päässyt suorittamisesta lähes kokonaan eroon. Selkeyttä ja pikkutarkkuutta olen opetellut, koska ne helpottavat elämää. Kukkatipat ja tulevaisuuden unelmat auttavat minua tarttumaan pakollisiin töihin ja tekemään suuriakin päätöksiä. Ilman niitä en olisi selvinnyt näin hyvin kaikesta. Luovuuteni kutsuu minua toteuttamaan suuria tiedostamattomiakin unelmia, mutta ensin on saatava perusrakenteet kuntoon.

Olen kiitollinen kaikesta siitäkin huolimatta, että elämänkoulu on ollut suhteellisen kova ja raskas. Jokin voima sisälläni on kuitenkin aina sanonut minulle, että selviän ja parempaa on tulossa. Maalasin pahimpana hetkenä itselleni puolen vuoden päähän valoa ja se valo alkoi todella pilkistää silloin. Nyt tiedän, että se valo todella on ollut totta ja jo minussa itsessäni olemassa. Minussa ovat aina olleet olemassa kaikki hyveet; voima, rakkaus, rohkeus, rehellisyys, empatiakyky jne, vaikka ne ovatkin olleet piilossa lukuisten tunnelukkojen alla. Tunnelukot ovat näkyneet mielikuvituksessani, jota jotkut kutsuvat myös egoksi. Kuvittelin hyvin usein negatiivisia ja pahoja ajatuksia. Nyt tiedän, että tunnelukot, eli käsittelemättömät tunnemöykyt ruokkivat mieltäni. Aito naiseuteni, luovuuteni, rohkeuteni olla minä, oman itseni hyväksyminen ja sielun polkuni olivat kaikkien tunnelukkojen alla piilossa. Toimin aikaisemmin rajoittuneen mielen vallassa, etsin jatkuvasti turvaa ja hyväksyntää.

Nyt koen olevani rauhassa oman itseni kanssa. Kuuntelen mitä minun kuuluu tehdä ja toteutan vain sen. Käytän vahvaa intuitiotani joka hetki ja huolehdin fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnistani. Minua on jo yli vuoden tukenut hyvä, turvallinen ja vapaa parisuhde, joka on avannut myös Naiseuden syvimpiäkin portteja.

Hyvä parisuhde ja omat tunteiden käsittely menetelmät ovat aukaisseet minut Naisena, tuntevana herkkänä olentona, joka voi myös hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Hyväksyä itsensä ihmisenä, joka ei tunne häpeää jatkuvasti ja uskaltaa olla Minä sellaisena kuin on, myös seksuaalisena Naisena. Uskaltaa tehdä rohkeita ratkaisuja, ottaa riskejä, kuunnella sisintään ja toteuttaa unelmansa.

Tämä kaikki on aukaissut minut ymmärtämään myös ihmisten erilaisuuden, hyväksymään muut ihmiset sellaisena kuin he ovat. On monenlaisia itsensä ja myös toisten tunnistamismenetelmiä, jotka ovat auttaneet minua sekä itseni ymmärtämisessä, hyväksymisessä ja kehittämisessä. Näiden menetelmien avulla olen oppinut hyväksymään toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan ja erilaisuutta voidaan hyödyntää esim. työpaikoilla eri tehtävissä. Myös parisuhteessa erilaisuus täydentää toinen toistaan. Minulle tärkeimmät erilaisuuden tunnistamismenetelmät ovat olleet temperamentit, joista mm. Tony Dunderfelt on kirjoittanut upean teoksen sekä enneagrammityylit, joista esim. Olli ja Leila Valtonen ovat kirjoittaneet useita kirjoja. Aivan uutena olen tutustunut myös LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -konseptiin Jari Saarenpään opissa.

Jos haluat lähteä tutustumaan itseesi, omaan Naiseuteesi, on sinulla siihen mahtava tilaisuus 10.-12.7  Frantsilan Hyvän Olen keskuksessa Hämeenkyrössä Tule Naiseksi – joka Olet kurssilla. Jos sinua kiinnostavat Naiseutesi herättäminen, luovat menetelmät kuten maalaus, tanssi ja kirjoittaminen, kurssi on juuri Sinua varten. Olen itse kurssin päävetäjänä. Psykologi, parisuhdeterapeutti Tony Dunderfelt luennoi kurssilla eroottisesta ja seksuaalisesta vuorovaikutuksesta ja joogaohjaaja Kipa Mikkola ohjaa Yin-joogaa. Kurssilla on myös mahdollisuus täysihoitoon.

Tule Naiseksi – joka Olet illat jatkuvat Tunnekeskus Lumpeenkukassa tiistaina 1.8 klo 18-20.

Tunnekeskus Lumpeenkukka
Tammelan puistokatu 26-28
33100 Tampere
040-7036453
tarja@lumpeenkukka.fi
www.lumpeenkukka.fi

Ks. Frantsilan kurssista lisää ja ilmoittaudu pikaisesti, jos kurssi kutsuu Sinua! Kurssilla saattaa olla tilaa vielä  ilmoittautumisajan päätyttyä:

Tilaa tästä