Kirjoittaja: FM Kari Helin
Ajattelutyylejä kuvaavat mallit (MBTI, LUONTAISET TAIPUMUKSET™) poikkeavat monessa suhteessa toimintatyylejä, temperamentteja ja persoonallisuuden piirteitä kuvaavista malleista. Tässä blogijutussa on tehty muutamia kurkistuksia ajattelutyyleihin.
Ajattelutyyliteorian keskeinen käsite on taipumus
Taipumus on eräänlainen pakkovalinta, joka on jossakin vaiheessa ohjelmoitunut meidän aivoihin tai elimistöön. Hyviä esimerkkejä taipumuksesta ovat kätisyys (oikea- vai vasenkätinen) ja sukupuolinen suuntautuneisuus (hetero vai homo). Taipumukset esiintyvät aina pareittain.
Taipumukset voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia. Hyvä esimerkki tiedostamattomasta taipumuksesta on käsien ristiminen. Siinä jää aina sama peukalo päällimmäiseksi. Käsien ristimisen voi tehdä toisella tavalla vasta sitten kun on tiedostanut oman taipumuksensa. Oman ajattelutyylin muuttaminen on aivojen sisäisen ohjelmoinnin johdosta vaikeaa. Toimintatapaa on astetta helpompi muuttaa kuin ajattelutapaa.
Ihminen elää yhtä aikaa kahdessa eri maailmassa: sisäisessä ja ulkoisessa
Sisäinen maailma on oma menneisyytemme, joka kulkee koko ajan mukanamme. Ulkoinen maailma edustaa nykyhetkeä ja sitä paikkaa, jossa olemme. Ajattelu on näiden maailmojen välistä vuorovaikutusta. Joskus ulkoinen maailmamme (tekniikka, työvälineet, yhteistyökumppanit, …) muuttuu niin nopeasti, että meille tuottaa suuria vaikeuksia sulattaa ulkoisen maailman muutoksia sisäisen maailmamme kanssa.
Noin puolet ihmisistä suuntautuu ja reagoi voimakkaammin ulkoiseen maailmaan kuin sisäiseen ja toinen puoli taas päinvastoin. Ensimmäisen taipumuksen omaavia ihmisiä kutsutaan ajattelutyylien teoriassa ekstrovertiksi ja jälkimmäisen taipumuksen omaavia introvertiksi.
Ajattelu rakentuu useasta osatekijästä
Ajattelussa on Jungin mukaan kahdenlaista toimintaa: informaation hankkimista ja valintojen tekemistä. Informaatiota on kahdenlaista: aistihavaintoja (S) ja oivalluksia (N). Valintojen tekemistä varten meillä on kaksi työkalua: looginen järkeily (T) ja tunne (F). Nämä ajattelun neljä osatekijää eivät kilpaile toistensa kanssa, vaan joku niistä alkaa hallita ajatteluamme. Se miten tämä hallitsevan osatekijän valinta tapahtuu, on vielä hämärän peitossa. Kirjaimet (S, N, T ja F) osatekijöiden jäljessä ovat ajattelun osatekijöiden kansainvälisiä merkkejä.
On monta hyvää ajattelutyyliä
Jokaisen ihmisen ajattelutyyli sopii hyvin johonkin tilanteeseen ja rooliin, ja on huono jossakin toisessa tilanteessa tai roolissa. Jung erotti ajattelussa kahdeksan päätyyliä, ja jokaisella niistä kaksi alatyyliä. Jokaisessa päätyylissä on erilainen ajattelua hallitseva osatekijä, jota Jung kutsui dominoivaksi ajattelufunktioksi. Neljässä päätyylissä dominoiva ajattelufunktio suuntautuu sisäiseen maailmaan ja neljässä muussa ulkoiseen maailmaan.
Kehitymme nopeammin luontaisia vahvuuksiamme vahvistamalla
Gallupin joitakin vuosia sitten tekemässä tutkimuksessa (jota on kuvattu Marcus Buckinghamin kirjassa Now Discover Your strengths) kysyttiin yli miljoonalta ihmiseltä miten he kehittävät itseään. Yli 70 % oli valinnut vaihtoehdon ”Yrittämällä korjata omia heikkouksia”. Eniten kehittyneet ja työelämässä parhaiten menestyneet henkilöt valitsivat kuitenkin lähes aina vaihtoehdon ”Panostamalla omiin vahvuuksiin”.
Kehitymme nopeammin luontaisia vahvuuksiamme vahvistamalla. Klikkaa ja Twiittaa
Ajattelu on sekä yksilö- että joukkuelaji
Ajattelutyylejä koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että jokaisessa ajattelutyyleissä on ns. sokeita alueita. Ne liittyvät heikoimpiin ajattelun osatekijöihin. Toinen havainto on ollut, että sama ilmiö näkyy ajattelutyyleiltään homogeenisten ihmisten ryhmissä. Sokeat alueet saadaan häviämään, kun ryhmään otetaan ajattelutyyleiltä ja kokemustaustaltaan riittävän erilasia ihmisiä. Johtoryhmien ja kehitystiimien kokoaminen onkin ajattelutyylien parhaita sovellutuksia.
Ajattelutyylimme saattaa tilapäisesti muuttua (huonontua) stressin vaikutuksesta
Suurimman osan ajattelusta hoidamme kahden voimakkaimman ajattelufunktion avulla. Niistä toinen liittyy tiedonhankintaan (aistimukset tai intuitio) ja toinen valintojen tekemiseen (järkeily tai arvottaminen). Suurin osa henkisestä energiasta kulkee näiden vahvojen ajattelufunktioiden kautta. Jos energia-akkumme on huonosti latautunut, energia saattaa loppua kesken päivän. Silloin ajattelumme heikot osatekijät saattavat ottaa tilapäisesti vallan, ja ajattelutyylimme muuttuu, joskus hyvinkin radikaalisti.
Menestymme parhaiten työtehtävissä, joissa voimme käyttää ajattelumme vahvimpia osatekijöitä
Henkinen energiamme on luonteeltaan valikoivaa eli me jaksamme tehdä asioita, jotka meitä innostavat, paljon pitempään kuin asioita, jotka eivät meitä innosta. Vastaavasti uuvumme nopeimmin tehtävissä, joissa joudumme käyttämään ajattelumme heikoimpia osatekijää. Tämä voidaan selittää niin, että ajattelumme vahvimmilla osatekijöillä on suurempi kyky varastoida itseensä energiaa.
Menestymme parhaiten työtehtävissä, joissa voimme käyttää ajattelumme vahvimpia osatekijöitä. Klikkaa ja Twiittaa
Meidän LUONTAISET TAIPUMUKSET™ – konseptin kehittäjien arvio funktioiden suhteellisesta kyvystä varata itseensä henkistä energiaa on seuraava
Funktion Varautumis-
asema kyky
Ykkösfunktio 45 %
Kakkosfunktio 30 %
Kolmosfunktio 20 %
Nelosfunktio 5 %
Yhteensä 100 %
Työssä uupuminen voi johtua taipumusten vastaisesta työstä
Suuret erot funktioiden, etenkin ykkös- ja nelosfunktion, varautumiskyvyssä selittävät hyvin ihmisten uupumisen jossakin työssä. Luin pari vuotta sitten tutkimuksesta, jonka kohderyhmänä oli noin 30 loppuun palamisen (burn out) kokeneita ihmisiä, jotka olivat palanneet tervehdyttyään takaisin työelämään. Uuden burn outin kokivat kolmen vuoden sisällä valtaosa niistä, jotka palasivat aikaisempaan työhönsä. Uuden burn outin koki vain yksi sellainen henkilö, joka oli vaihtanut työtä.
Henkinen energiamme on valikoivaa
Mielikuvamme energiasta syntyy lähinnä sähköenergian kautta. Se on tavattoman monikäyttöinen energia, jonka jännitettä voidaan muuntaa erilaisille kohteille sopivaksi. Henkinen energia, jonka avulla ajattelu tapahtuu, muuntuu sähköenergian tavoin aivoissa (tai kehossa) neljään eri muotoon eli kullekin ajattelufunktiolle (S, N, T, F) sopivaksi. Eri funktioiden saamat energiamäärät riippuvat ihmisen ajattelutyylistä eli eri ajattelufunktioiden keskinäisestä voimakkuudesta.
Kaikilla ajattelufunktioilla on hieman erilainen perustehtävä ajattelussa. Esimerkiksi S-funktiolla (aistienergia) voidaan kerätä ja tallentaa aistihavaintoja, mutta ei esimerkiksi tehdä loogista päättelyä (T).
Ei siis riitä, että ihmisellä on paljon (henkistä tai fyysistä) energiaa. Sen tulee olla myös laadultaan sopivaa.
Kari Helin
