Kirjoittaja: FM Kari Helin |
En ole ensimmäinen, joka uskoo ihmisessä olevan kolme olemuspuolta: kehon, psyyken ja sielun. Ongelmallisin meille ihmisille on niistä viimeinen eli sielu, koska sitä ei voi nähdä.
Keho
Keho on se olemuspuoli, jonka näemme ihmisistä ensimmäisenä. Kehon piirteet (koko, ihon väri, sukupuoli, ikä,…) välittyvät meille lähinnä näköaistimme kautta. Maan vetovoima vaikuttaa kehoomme, mutta ei psyykeen eikä varsinkaan sieluun. Keho voidaan rinnastaa kulkuneuvoon, jolla psyyke ja sielu liikkuvat paikasta toiseen.
Kehon lisäksi me voimme oppia näkemään myös ihmisen energiakentän, joka ulottuu joitakin senttimetrejä fyysisen kehon ulkopuolelle. Sitä kutsutaan auraksi. Auran näkeminen vaatii hieman harjoittelua ja sopivat olosuhteet. Itseäni auran näkemisessä opasti eräs minua huomattavasti nuorempi kaveri. Hän sanoi monta kertaa, että ”älä yritä liikaa” ja ”älä katso ihmistä suoraan, vaan hieman ohi”. Sitten yht’äkkiä opettajan aura tuli näkyviin, keltaisena valona pään ympärillä. Välillä se hävisi ja tuli jälleen takaisin. Pitkän aikaa näin vain keltaisia ja kirkkaita auroja, mutta muutaman kuukauden päästä alkoi näkyä myös muita värejä. Innostukseni aurojen katseluun kuitenkin sammui melko nopeasti, kun en osannut mitenkään tulkita ja hyödyntää niitä.
Psyyke
Psyyke on olemuspuoli, jonka koemme ajatuksina ja tunteina. Psyykettä ei voi käsittääkseni nähdä ”tavallisilla” silmillä, mutta jonkinlaista kuvaa saamme sen sisällöstä kuuntelemalla, mitä ihminen sanoo ja millaisiin asioihin hän reagoi positiivisesti ja millaisiin negatiivisesti.
Itseäni eniten kiinnostava asia psyykessä on ollut huomion ja kiinnostuksen suuntautuminen. Sitä kutsutaan ajattelutyyliksi. Osa ihmistä suuntautuu pääsääntöisesti ulospäin, osa taas sisäänpäin. Itse kuulun jälkimmäiseen ”rotuun”. Joitakin ihmisiä kiinnostavat asiat, jotka tavoitamme normaaleilla aisteilla, joitakin taas sellaiset asiat, joiden näkeminen vaatii mielikuvitusta. Itse kuulun tässäkin jälkimmäiseen ryhmään. Lisäksi osa suuntautuu enemmän ihmisiin kuin tehtäviin asioihin ja osa taas päinvastoin.
Sielu
Sielu (tai henki) on selvästi kehoa ja psyykettä hämärämpi olemuspuoli. Se asuu ihmisessä, mutta jättää kehon, kun sen kunto käy huonoksi. Tätä tapahtumaa kuvataan usein sanonnoilla ”henki lähti” tai ”menetti henkensä”.
Kannattaa pitää avoimena sitäkin mahdollisuutta, että ihmisellä ei ole henkistä olemuspuolta, vaan psyyke synnyttää mielikuvan sellaisesta. Psyyke tykkää turvallisuudesta, joka on yksi perustarpeemme ja on mahdollista, että kuolematon sielu onkin psykologinen rakenne erilaisia pelkoja vastaan.
Buddhalaisuudessa uskotaan, että ei ole olemassa mitään erillistä Jumalaa, vaan jumala on osa ihmistä ja osa kaikkea elävää. Valaistuminen tapahtuu, kun ihminen löytää itsessään olevan Valon tai Jumalan. Hindulaisuudessa on samanlaisia piirteitä.
Elämän tarkoitus
Onko elämällä jokin syvällisempi tarkoitus? Vai onko se vain jatkuvaa taistelua hengissä ja järjissä pysymiseksi?
Kristinusko tarjoaa yhden laajalle levinneen uskomuksen elämän tarkoitukseksi. Se on taivaaseen pääseminen tai paratiisiin palaaminen. Vaihtoehto, helvettiin joutuminen, ei erityisemmin houkuttele. Islam tarjoaa hyvin samanlaista mallia, taivas on vain hieman erilainen. Kun samankaltaisia malleja löytyy maailmassa kymmenittäin, pitää olla suuri määrä paratiiseja. Oma järkeni ei ole pystynyt sulattamaan tällaista paratiisi-helvetti-ajattelua.
Itselleni uskottavimman elämäntarkoitusteorian on esittänyt Carl Gustav Jung, joka kiteytti sen lauseeseen: ”Elämän tarkoitus on oman potentiaalin käyttöönottaminen”. Tämä tarkoittaa sitä, että ei ole olemassa mitään yleistä ja kaikille yhteistä elämäntarkoitusta, vaan jokaisella ihmisellä on yksilöllinen potentiaali aktivoitavana. Tämä potentiaali (tai ainakin osa siitä) annetaan meille taipumuksina, joista voi kehittyä meille persoonallisia vahvuuksia. Ensimmäinen tehtävämme onkin oman potentiaalin tunnistaminen. Taipumusanalyysit on yksi hyvä keino lähestyä tätä haastetta.
Elämän tarkoitus on oman potentiaalin käyttöönottaminen? Share on X
Miksi ihmisten potentiaalit ovat niin erilaisia?
Paras selitykseni tällä hetkellä on, että ihmisenä kehittyminen ei olekaan yksilölaji, kuten esimerkiksi kristinusko ja islam esittävät, vaan ihmislajin yhteinen haaste, jossa on kymmeniä tai satoja kehitysrintamia. Jos ihmiset yrittäisivät kehittää itseään vaikka kymmenillä eri rintamilla, aikaansaannokset olisivat kovin vaatimattomia. Kun keskitymme elämässä vain muutamaan asiaan, voimme saada aikaan näkyvää kehitystä.
Einsteinin ihmiskuva
Ostin noin kuukausi sitten CD-levyn, jolla Vesa-Matti Loiri lauloi koottuja elämän viisauksia. Eniten minua puhutteli Albert Einsteinin kirje tuttavalleen, jolta oli kuollut nuori lapsi. Siinä hän lohdutti ystäväänsä ”paljastamalla” oman ihmiskuvansa, joka on hyvin samanlainen kuin Jungilla eli että emme ole pohjimmiltaan yksilöitä vain osa suurempaa kokonaisuutta, jossa jokaisella on oma tehtävänsä. Laulun nimi on Erillinen. Se löytyy netistä hakusanoilla Einstein ja Erillinen.
