Kirjoittaja: FM Kari Helin |
Innovaatioiden syntymisestä on olemassa lukuisia malleja ja teorioita. Niistä vain harvat kiinnittävät huomiota ihmisten persoonaan. Poikkeuksen muodostaa USA:ssa 1990-luvulla toteutettu ns. Rainmaker -projekti, jossa tutkittiin noin 700 (NBD = New Business Development) hankkeen onnistumista. Siinä kaikkein ratkaisevammaksi tekijäksi osoittautui hankkeita vetäneiden henkilöiden ajattelutyyli.
Kahdenlaisia innovaatioita
Innovaatiot voidaan jakaa kahteen pääryhmään: pieniin parannuksiin ja radikaaleihin ratkaisuihin. Molemmat ovat toiminnan uudistumisen ja organisaation kilpailukyvyn kannalta tärkeitä.
– Pienille parannuksille on tunnusomaista, että toimintamallin perusidea (rakenne) pysyy entisenä, mutta toiminta jotenkin tehostuu, esimerkiksi nopeutuu tai virheet vähenevät.
– Radikaaleille ratkaisuille on tunnusomaista, että toimintamallin joku keskeinen perusidea muuttuu ja sen myötä toiminta tehostuu (nopeutuu, halpenee, yksinkertaistuu) radikaalisti.
Kaksi maailmaa
Ihmisten ajattelu voi tapahtua kahdessa hyvin erilaisessa maailmassa: reaalimaailmassa ja ideamaailmassa.
– Niistä ensimmäiseen eli reaalimaailmaan voimme olla yhteydessä viiden perusaistimme (näkö, kuulo, haju, maku, tunto) avulla. Kaikki aistein havaitsemamme toiminnat tapahtuvat reaalimaailmassa, jossa ajattelulla on huomattavasti enemmän rajoituksia kuin ideamaailmassa.
– Ideamaailmaan pääsemme vain mielikuvituksen ja intuition (6. aisti) avulla. Tämä on maailma, joka tulee meihin ollessamme unessa ja kun annamme mielikuvituksemme ”laukata”. Kaikki radikaalit ideat syntyvät tässä maailmassa.
Suurin osa ihmisistä on saanut syntymässään sellaisen ajattelutyylin, jolla operoidaan tehokkaasti reaalimaailmassa, mutta jolla ei pääse ideamaailmaan. Tällaista taipumusta kutsutaan ajattelutyylien teoriassa (MBTI) S-taipumukseksi. S viittaa sanaan Sensing eli aistien käyttämiseen. Suurin osa ihmisistä (noin 75 %) kuuluu tähän perustyyppiin. Selvä vähemmistö ihmisistä (noin 25 %) on saanut syntymässään ajattelutyylin, jolla ideamaailmaan pääseminen on suhteellisen helppoa. Tällaista taipumusta kutsutaan ajattelutyylien teoriassa N-taipumukseksi.
Kehittäminen ja toteuttaminen
Uuden luominen onnistuu parhaiten ns. ”salmiakkimallilla”, jossa näköalaa aina ensin laajennetaan (ideointi, divergenssi) ja sen perään supistetaan (fokusointi, konvergenssi). Hyvässä innovaatioprosessissa on joukko peräkkäisiä ja rinnakkaisia salmiakkeja.
– Laajentajille on tunnusomaista viuhkamainen, näköalaa suurentava ajattelu. Heillä on kuitenkin vaikeuksia tehdä päätöksiä ja viedä ideoita toteutukseen asti. Tällaista taipumusta merkitään ajattelutyylien teoriassa tunnuksella P (Perceiving).
– Supistajille on tunnusomaista ajattelun fokusointi, näköalan nopea kaventaminen, jota tarvitaan asioita päätettäessä ja toteutussuunnitelmia tehtäessä. Tällaista taipumusta merkitään MBTI -mallissa J-kirjaimella (Judging).
Ihmiset jakautuvat näiden taipumusten suhteen kahteen suunnilleen yhtä suureen ”leiriin” eli kumpaakin taipumusta on noin 50 %.
Jatkuva parantaminen
Toiminnan jatkuva parantaminen tapahtuu pääsääntöisesti reaalimaailmassa: eteen tulee joku käytännön ongelma, joka ratkaistaan. Näin toiminta parantuu askel askeleelta. Myös organisaatioiden aloitetoiminnan kautta on onnistuttu synnyttämään suuri määrä pieniä parannuksia.
Radikaalit parannukset
Toiminnan suuremmat parannukset vaativat luovaa ajattelua ja nykyisen toimintamallin perusideoiden kyseenalaistamista. Se voi olla jopa vaarallista, koska toiminnan perusideoiden (strategia, toimintaprosessit) kyseenalaistaminen koetaan helposti kritiikiksi organisaation johtoa kohtaan.
Omia kokemuksiani
Viimeiset 30 vuotta olen päässyt (tai joutunut) työskentelemään lähinnä NP-taipumusyhdistelmän omaavien ”ideoijien” kanssa. Tunnen heidän luontaiset vahvuutensa ja heikkoutensa kohtalaisen hyvin. NP-tyypin on todella helppo synnyttää muissa ihmisissä innostusta ja ideoita, mutta innovaatioiden synnyttäminen on heille kohtalaisen vaikeaa, koska NP-tyypeiltä puuttuu asioiden loppuun viemisen sisäinen polte. NJ-tyypeillä se on huomattavasti voimakkaampi.
Eron voisi konkretisoida niin, että tyypillinen Ideoija (NP) testaa ja korjaa ideaa yhden ja pari kertaa ja luopuu siitä, jos se ei toimi hyvin. NJ-tyyppinen Kehittäjä saattaa testata ja korjata samaa ideaa useita kymmeniä, jopa satoja kertoja. Omakohtaisena esimerkkinä tästä on OPERA-tekniikan kehittäminen 1980-luvun lopussa. Löysin jälkeenpäin lähes 50 erilaista testiversioita tästä menetelmästä. Uskonkin nykyisin vanhaan fraasiin, että innovaatiossa on 1 % oivallusta ja 99 % kovaa yrittämistä.
Innovaation olemus
Olen juttuni otsikossa vihjannut Innovaation salaiseen kaavaan. Onko sellainen olemassa? Mielestäni on, mutta ei yhtenä kaavana. Olen kiteyttänyt omat kokemukseni (kymmeniin onnistuneisiin innovaatioprosesseihin osallistuneena) kolmeen kaavaan.
Innovatiivisuuden ensimmäinen kaava: ”Mitä enemmän meillä on ideoita, sitä suurempi on todennäköisyys että niiden joukossa on joku huippuidea.” Eli ideoidessa määrä synnyttää laadun.
Innovatiivisuuden toinen kaava: ”Yhtä hyvää innovaatiota kohti tarvitaan noin 10 kehitysprojektia, 100 selvitystä ja 1.000 ideaa. Eli innovaatioiden synnyttäminen on kovaa työtä.
Innovatiivisuuden kolmas kaava: ”Innovaatioprosessin jokaisessa vaiheessa tarvitaan ajattelutyyliltään erilaisia ihmisiä.” Prosessin (luovassa) alkupäässä tarvitaan ennen kaikkea idearikkaita N-tyyppejä ja prosessin (toimeenpanevassa) loppupäässä ennen kaikkea käytännöllisesti ajattelevia S-tyyppejä.
Omien taipumusten tunnistaminen
Mikäli tämä juttu on herättänyt kiinnostuksesi voit saada lisää tietoa täältä sivuiltamme luontaisettaipumukset.fi. Siellä on esitelty työkalu LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyysi, jolla edellä kerrottuja taipumuksia (S, N, J, P) voi tunnistaa. Voit ostaa analyysin + 45 minuutin henkilökohtaisen valmennuksen myös verkkokaupastamme nimikkeellä KEHITÄ VAHVUUKSIASI™.
|kuvat Shutterstock|