Ulkoiset ja sisäiset paineet sekä luovuuspotentiaali

Kirjoittaja: FM Kari Helin |

Ihmisen mieli on ulkoisten ja sisäisten paineiden kohtaamispaikka, ja ajattelu on se toiminto, jolla yritämme sovitella yhteen näitä paineita. Joskus paineet ovat niin ristiriitaiset, että tasapainon löytäminen omien ja ulkoisten odotusten välillä on hankala tehtävä.

Paineiden kohtaaminen

Meihin kohdistuvat ulkoiset ja sisäiset paineet voivat synnyttää mieleen kahdenlaisia rakenteita.

1. Yksi rakenne syntyy niin, että meillä on omassa persoonassa joku taipumus, jota ympäristömme arvostaa. Yksi hyvä esimerkki tästä on ihmisen F-taipumus yhteisössä, joka arvostaa ystävällisyyttä ja toisista huolehtimisesta. Kuvaava nimitys tällaiselle rakenteelle on Aktiivinen taipumus.
2. Hyvin erilainen rakenne syntyy silloin, jos meillä on omassa persoonassa joku taipumus, jota pilkataan. Silloin ihminen alkaa automaattisesti peitellä tällaista taipumustaan ja näytellä sen vastakohtaa. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa introvertti taipumus, jota USA:ssa pitkään pidettiin luonnevikana. Kuvaava nimitys tällaiselle rakenteelle on Passiivinen taipumus.

Omakohtainen kokemus

Kun tein ensimmäisen kerran ajattelutyylianalyysin (MBTI-indikaattorilla), olin sen perusteella selkeä ekstrovertti. Olin tulokseen hyvin tyytyväinen, koska pidin itsekin ekstroverttiä taipumusta parempana kuin introverttia. Tein saman analyysin uudestaan noin vuoden päästä. Introverttipisteeni olivat lisääntyneet niin, että olin yhtä paljon introvertti kuin ekstrovertti. Kun tein analyysin kolmannen ja neljännen kerran, olin selkeä introvertti.

Taipumusanalyysin tuloksen muuttuminen ekstrovertistä introvertiksi on minulle merkki passiivisen taipumuksen (introvertti) aktivoitumisesta. Eniten siihen vaikutti se, että analyysejä purkava kouluttaja osasi kuvata hyvin myös introvertin taipumuksen vahvuuksia, hyviä puolia. Nämä kuvaukset vetosivat minuun paremmin kuin ekstroverttien luontaiset vahvuudet.

Ristiriitainen P-taipumus    

Työelämä on luonteeltaan suunnitelmallista ja aikatauluihin sidottua. Se muistuttaa junaa, joka kulkee asemalta toiselle suunnitellun aikataulun mukaisesti. Yhden junan myöhästyminen aiheuttaa aikatauluongelmia usealle muillekin junille. Tällainen suunnitelmallinen toiminta soveltuu hyvin joidenkin ihmisten luonteelle ja huonommin joidenkin toisten.

Taipumusteoria (MBTI) jakaa ihmiset kahteen päätyyppiin: suunnitelmallisiin (J) ja spontaaneihin (P). Kummassakin on omat vahvuutensa – ja heikkoutensa. Työelämä suosii enemmän suunnitelmallisia J-tyyppejä kuin spontaaneja P-tyyppejä, jotka kokevat suunnitelmat ja aikataulut enemmän ahdistavana kuin auttavana.

Osa P-tyypeistä karttaa edellä kuvatun kaltaista tiukkaan aikatalutettua työelämää, jos se on taloudellisesti mahdollista. Osa P-tyypeistä passivoi työpaikalla tietoisesti oman P-taipumuksensa ja opettelee itselleen J-taipumusta matkivia toimintamalleja. Työpaikan ulkopuolella he elävät luontaisella P-tyylillään.

Luovuuspotentiaali

Monissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että luovuus korreloi positiivisesti sekä N- että P-taipumusten kanssa. Tämä osittain selittää työelämän uudistumisen vaikeuden. SJ-ihmisten tarkat suunnitelmat ja aikataulut eivät anna tilaa uusien vaihtoehtojen miettimiselle ja kokeilulle.

Itse olen J-tyyppi, mutta erikoistuin aikoinani luovuutta edistävien työmenetelmien kehittämiseen. Ensimmäinen havaintoni oli että NP-tyyppien ns. divergenssikyky (ajattelun laajuus, ideavuolaus) oli moninkertainen SJ-tyyppeihin verrattuna. NP-tyyppien erikoislahjakkuutta ei kuitenkaan osattu hyödyntää J-tyyppisissä organisaatioissa.

Ensimmäinen ideani – jonka löysin luovuutta koskevista tutkimuksista – oli organisoida uudenlaisten ratkaisujen etsiminen niin, että ideoiden tuottaminen ja ideoiden arviointi (P- ja J-vaihe) erotetaan selkeästi toisistaan. Kun näin oli tehty, oli helppo saada nopeasti aikaan laaja näköala ongelmaan. Puoli tuntia riitti helposti 50 erilaisen idean synnyttämiseen ja keräämiseen.

Suuren ideamäärän hakeminen ennen niiden arviointia, perustuu innovatiivisuuden peruslakeihin mm.

• Vanhat, tutut ideat nousevat mieleemme ensimmäiseksi, vasta niiden jälkeen käynnistyy mielikuvitus, jota tarvitaan uusien ideoiden näkemiseen.
• Hyvät ideat syntyvät huonojen ideoiden joukossa. Jos tyrmäämme jonkun huonon idean, hyvät ideat piiloutuvat.
• Yhtä hyvää ideaa kohti syntyy noin 10 huonoa ideaa ja yhtä erinomaista ideaa kohti tarvitaan 10 hyvää ideaa.

Tarvitaan siis noin 100 ideaa ennen kuin on todennäköistä, että joukossa on vähintään yksi erinomainen idea, jonka pohjalle voi syntyä tuottava innovaatio. Hyvien ideoijien, lähinnä N- ja P-tyyppien, avulla tämä on suhteellisen helppo tehtävä tunnin palaverissa ja SJ-tyypeille lähes mahdoton.

Toinen ratkaiseva työskentelytapaa koskeva ideani oli vaihtaa esille nousseiden ideoiden arviointi parhaiden ideoiden intuitiiviseen valintaan, jossa jokainen voi käyttää omia kriteereitään. Jokainen sai vuorollaan kertoa mihin 2-3 ideaan hän eniten uskoo. Omia ideoita sai valita korkeintaan yhden. Lähes jokaisella kerralla valinnat keskittyvät 2-4 ideaan, jotka kuvataan tarkemmin ennen lopullista valintaa.

Yhteenveto

Edellä kuvatulla periaatteella on toteutettu tuhansia onnistuneita ja innostavia kehityspalavereita. Menettelyn voima perustuu siihen, että vastakkaisten taipumusten, esimerkiksi J:n ja P:n ei anneta kilpailla keskenään, vaan ne saavat vuorollaan pääroolin. Tämä on selvästi konkreettisin vastakkaisten taipumusten yhteistyömalli, johon olen elämäni aikana törmännyt. Siitä löytyy lisää tietoa artikkelista Hiljaiset esiin sekä yleisesti hakusanalla OPERA-tekniikka.

|kuvat Shutterstock|