Kirjoittaja: FM Kari Helin
Sisäinen vahvuus
Ihminen elää yhtä aikaa kahdessa eri maailmassa: sisäisessä ja ulkoisessa. Tästä pieni esimerkki. Kävelen kadulla. Vastaan tulee mies. Hän tervehtii ja minä tervehdin takaisin. Mikä on miehen nimi? Se ei tule mieleen, vaikka kuinka yritän. Tässä kohdassa sisäinen maailma tulee avuksi. Se alkaa penkoa muistin sisäisiä arkistoja ja yleensä hetken päästä nimi löytyy.
Ihmisten sisäinen maailma rakentuu hyvin pitkälle kokemuksista, jotka voivat olla hyviä, huonoja tai neutraaleja. Jos ihmisen elämä koostuu valtaosin onnistumisista, hänelle rakentuu sisäinen asenne: ”Minä olen onnistuja”. Jos taas kokemushistoria sisältää enemmän epäonnistumisia ja negatiivista palautetta, mieleen rakentuu asenne: ”Olen epäonnistuja.” Tärkeintä on osa-alueiden keskinäinen suhde. Jos esimerkiksi hyviä kokemuksia on 30 %, neutraaleja noin 40 % ja huonoja 30 %, siinä on ihan riittävät eväät hyvään elämään. Jokaisella meistä on mahdollisuudet kasvattaa onnistumisten %-osuutta.
Omien onnistumistarinoiden ylös kirjaaminen on halpaa ja hauskaa itseterapiaa. Klikkaa ja Twiittaa
Juoksija
Synnyin syksyllä-45. Sota oli loppunut muutama kuukausi aikaisemmin. En ollut ensimmäisen 10 elinvuoden aikana hyvä juuri missään. Kolmannen luokan syksyllä järjestettiin koulussa liikuntapäivä, jonka yksi tapahtuma oli 1000 metrin juoksukilpailu. Huomasin, että olin tässä lajissa selvästi parempi kuin luokkani muut pojat.
Koulussa kirjoitimme neljännellä luokalla aineen, jonka otsikko oli ”Mikä minusta tulee isona?” Hikisen pohdinnan jälkeen sain paperille vain yhden sanan ”Juoksija”.
Isäni, joka oli SM-tason kuulantyöntäjä, kehui minua ensimmäisen kerran. Yleensä hän vähätteli menestystäni koulussa ja urheilussa.
Hurja loppukiri
Toinen voimakkaasti itsetuntoon vaikuttanut tekijä olivat ylioppilaskirjoitukset keväällä -64. Olin selvinnyt kaikki luokat rimaa hipoen. Minä käynnistin syksyllä -63 hurjan loppukirin. Saatoin lukea 12-15 tuntia pelkkää kieliä. Selviytymisstrategiaani kuulu kirjoitettavien aineiden vetäminen minimiin eli neljään.
Suurimmat pelkoni liittyivät kieliin (englanti ja ruotsi). Kummastakin oli viimeisessä todistuksessa 4. Ensin oli ruotsin koe. Tein ”vuosisadan yllätyksen” eli sain puhtaan laudaturin. Sitten tuli englannin vuoro. Olin siinäkin 3 pisteen päässä laudaturista. Luultavasti tärkein syyt tällaiselle yllätykselle oli se, että laajensin sanavarastoni yli kolminkertaiseksi muutamassa kuukaudessa suggestopedian avulla.
Äidilleni oli tärkeää, että joku lapsista pääsee opiskelemaan yliopistoon. Tällä ihmesuorituksella hankin myös äidin kehut.
Laskuvarjojääkäriksi
Kolmas itsetunnon voimistumisen kokemus liittyi varusmiespalvelukseen Laskuvarjojääkäreissä. Olin ihmisenä melko arka introvertti ja minulla oli jonkinlainen korkean paikan pelko.
Laskuvarjojääkäriksi oli pyrkimässä yli 700 nuorta miestä ja karsintojen kautta kouluun pääsi vain 100. Olin yllättynyt pääsemisestä yhteen armeijan valioyksikköön. Koulutuksen fyysisyyttä kuvaa se, että kun koulutus alkoi helmikuussa -65, painoni oli 82 kg. Lopputarkastuksessa vaaka näytti 66 kiloa. Onnistumistani kuvasi se, että kouluttajat valitsivat minut oppilaiden edustajaksi useisiin hyppynäytöksiin.
Ajatusten lukija
Eräässä kertausharjoituksessa radiosää kävi niin huonoksi, että menetimme yhteydet viiteen tiedustelupartioon, jotka oli pudotettu (laskuvarjolla) Lappiin. Yritettiin keksiä keinoja, millä löytää partiot Lapista. Kännyköitä ei silloin vielä ollut käytössä eli oltiin armeijan radiopuhelimien varassa ja radiosää oli niin huono, että kuuluvuus oli nolla.
Minä heitin puoliksi leikillään ajatuksen, että kokeillaan intuitiota. ”Olen kotona hyvä löytämään kadonneita tavaroita.”
Aloitin etsinnän ykköspartiosta. Menin partion vetäjän rooliin ja yritin ajatella, miten kyseinen henkilö ajattelee, kun radioyhteys on poikki. Pyysin helikopteria lentämään paikkaan, johon intuitio oli minut ohjannut. Partio löytyikin, yllättäen.
Päällikkö raportoi löydöstä esimiehelleen, joka oli eversti. Pian hänkin ilmaantui paikalle. Toinen partio löytyi lähes yhtä nopeasti kuin ensimmäinen. Kun lähdin etsimään kolmatta partiota, everstin lisäksi paikalle oli tullut kaksi sotaharjoitusta johtavaa kenraalia.
Löysin viidestä partiosta neljä. Viides partio oli hakeutunut talolle, jossa oli lankapuhelin.
Sotilaspassisani oli kertausharjoituksen jälkeen merkintä ”Ajatusten lukija”.
Tuumatalkoot
Osallistuin 1970-luvun lopussa koulutukseen, joka muutti sekä ajatteluni että tekemiseni suunnan. Kuulin teorian, jonka mukaan luova ongelmanratkaisu syntyy kahdesta vastakkaisesta ajattelutyylistä, niitä vuorottelemalla. Niistä ensimmäinen laajentaa näköalaa ja jälkimmäinen supistaa sitä. Kun testasimme tyylien toimivuutta, huomasimme, että lähes kaikilla oli näköalaa laajentava ”sylinteri” ihan ruosteessa. Tämä koski myös minua. Minua puhutteli matemaatikkona erityisesti lause: mitä enemmän sinulla on ideoita, sitä suurempi on todennäköisyys, että joukossa on hyviä ideoita. Tajusin, että haasteeni on saada näköalaa laajentava ”pytty” toimimaan nykyistä paremmin. Tästä alkoi 2-3 vuoden pituinen tutkimus- ja kehityshanke, jonka tuloksena oli Tuumatalkoot-niminen luovan ongelmanratkaisun tekniikka, jonka käyttö levisi ennen kaikkea suuriin suomalaisiin organisaatioihin. Samalla itsestäni tuli koulutusalan yrittäjä.
Sisäiset vahvuudet ja taipumukset
Sisäiset vahvuudet ovat eräänlaisia henkisiä tukipilareita, joita syntyy luontaisten taipumusten ja onnistumisten ympärille. Ne kannattelevat meitä sisältäpäin, kun asiat eivät mene niin kuin olemme suunnitelleet.
Omien onnistumistarinoiden ylös kirjaaminen on halpaa ja hauskaa itseterapiaa.
Kari
LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -VALMENTAJISTA ESITTELYSSÄ
TANJA MERONEN, KETTU valmennus ja viestintä
Tanja valmentajana
KETTU valmennuksen LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -palvelut