Kirjoittaja: Aki Miettinen, työyhteisövalmentaja, LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -valmentaja

 

Itsetuntemus yksilökeskeisen valmennuksen avuksi

 

Jalkapallo on vaikea joukkuepeli. Kentällä on kerrallaan 10 kenttäpelaajaa ja maalivahti. Valmentaja päättää, ketkä kulloinkin pelaavat. Vaihtopenkillä on nippu huippuja, joilla ei ole peliaikaa. Vielä enemmän on niitä, jotka eivät ole päässeet koko joukkueeseen. Voidaan olettaa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa päästä huipulle. Ei ole myöskään yhtä oikeaa tapaa valmentaa. Samoin kuin pelaajat, myös jokainen valmentaja on yksilö omine taipumuksineen ja kykyineen. Voidaanko mitenkään enää ajatella, että samat harjoitteet, samanlainen vuorovaikutus ja samaan tahtiin tapahtuva kehitys voisivat olla mahdolliset yksilölliseen pelaajakehitykseen ja kestävään lopputulokseen pyrittäessä?

Vaikka yksilökeskeinen valmennus on ollut pidempään merkittävissä joukkuepalloilulajeissa mukana, yksilöllisyyttä itseään ei määritellä eikä vielä jäsennetä riittävästi. Yksilöllisten vahvuuksien edistäminen kaipaa tuekseen erilaisuuden ymmärtämisen malleja: miten urheilija ajattelee ja toimii, miksi hän ajattelee kuten ajattelee, millaisia pelaajatyyppejä on joukkueessa, miten muistaisin myös kuunnella enkä vain puhua, kannustanko ja käyttäydynkö kohteliaasti? Nämä ovat kysymyksiä, joita niin usein esitetään.

 

”Valmentajien siis pitää avittaa urheilijoita tunnistamaan itsensä aikaisemmin. Nykyään useimmiten vasta 50 ikävuoden jälkeen alkaa oivaltaa, missä elämässä on kysymys.”

Erkka Westerlund

Sitaatin lähde: www.mieli.fi 

 

Ajattelutaipumukset valmennustyössä

 

”Tärkeää oman valmennuskäyttäytymisen tunnistamisessa on oppia erottamaan opitut käyttäytymismallit luontaisista taipumuksista”

 

Ajattelutaipumusanalytiikan keskiössä on kahdeksan erilaista hahmottamiseen ja päättelyyn liittyvää ominaisuutta. Puolet niistä esiintyy ulkoiseen maailmaan suhtautuvina taipumuksina, joilla havainnoimme ja hallitsemme ulkoista maailmaa. Toinen puoli esiintyy sisäisessä maailmassamme ”muisteina” ja päättelyjärjestelminä, jotka auttavat mm. kokemusten ja oivallusten jäsentämisessä. Nämä ajattelufunktioiksi kutsutut taipumukset muodostavat pareja kaikkiaan 16 erilaisessa taipumusyhdistelmässä. 

Kuopion Palloseura järjesti kevättalvella 2020 jo toisen laajan valmentajakoulutuksen, jonka painopisteet olivat valmentajien itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen edistämisessä, lyhyesti sanottuna erilaisuuden hyödyntämisessä jalkapallourheilussa. Kun otetaan huomioon junioripalloilijoiden laaja ikähaitari sekä harrastajien tyyppikirjo, on aivan selvää, että yhdellä metodilla tai ihmissuhdemallilla ei välttämättä päästä kovin hyviin tuloksiin – kuin korkeintaan vahingossa. 

 

 

Tutkimusmatka omiin ajattelutaipumuksiin aloitettiin LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyysilla ja saadun tuloksen ohjatulla palautekeskustelulla. Tätä laajennettiin kolmella muulla luontaisia vahvuuksia hyödyntävällä teemalla, kaikkiaan neljään eri valmennusiltaan rytmitettynä. Tärkeää oman valmennuskäyttäytymisen tunnistamisessa on oppia erottamaan opitut käyttäytymismallit luontaisista taipumuksista. Kysymys ei ollut siitä, miten valmentaja toimii vaan siitä, millainen valmentaja on. Oppiakseen uutta valmentajan on oivallettava, kuinka paljon hän ottaa valmennustyöhönsä itselleen vieraita toimintamalleja ja kuinka paljon jättää kenties ”huonoina pitämiänsä” ominaisuuksia perusteetta hyödyntämättä. Peruskysymykset kuuluivat: ”Millaisen minussa olevan vahvuuskombinaation ympärille rakennan omaa jalkapallovalmentajuuttani?” ja toiseksi: ”Mitä minussa olevia ominaisuuksia on syytä kehittää siten, että ne eivät muodostu onnistumisen esteiksi? Valmennukseen on tähän mennessä osallistunut yli 70 juniorivalmentajaa kaikista ikäryhmistä ja kaikilta eri taitotasoilta. Seuraavassa kuvauksessa on hyödynnetty neljää luontaista ajattelutyyliä jalkapalloiluun sovellettuna. 

 

”Järkifutari” 

Järkifutarilla on luontaista kyvykkyyttä pitää jalat maassa vahvan Konkreettisuus-Loogisuus -taipumusyhdistelmän tukemana. Hän on tyypillinen realisti. Valmentajana realisti luottaa logiikkaan, sekä hyviksi todettuihin malleihin ja rakenteisiin. Realisti hahmottaa todellisuutta faktisesti pienempien yksityiskohtien kautta eikä ole vahvimmillaan tulevaan suuntaavana mielikuvaharjoittelijana tai -harjoituttajana.

Pelaajana realistia voisi kutsua ”Järkifutariksi”. Järkifutari oppii tekemällä ja toistamalla haluttua yksityiskohtaa tai pelikuviota. Tämän yksityiskohtaisen valmentajan tai futarin kehityskohteena voisi olla hieman pehmeämpi ja sovittelevampi suhtautuminen toisiin. Yksityiskohtien ja suunnitelmien toteuttaminen voivat muodostua haasteeksi etenkin silloin, kun vastustaja tai huono oma valmistautuminen sotkevat opittujen asioiden toistamista. Kuopion Palloseuran valmentajista 9 tunnisti itsessään realistin (12,6 %). 

 

”Tunnefutari”

Tunnefutarilla on humaani ote elämään ja ihmisiin. Epäitsekkyyden perikuvana hän antaa aina enemmän kuin ottaa ja voi myös helposti kuluttaa itseään siinä. Hän luo persoonallaan harmonisen ilmapiirin joukkueeseen. Käytännöllisyys-Ihmiskeskeisyys -taipumusyhdistelmä tekee tunnefutarista humanistin. Valmentajana humanisti on tunnollinen ja vaalii mielellään harjoitussuunnitelmien tarkkaa toteutusta ja on luontaisesti pelaajakeskeinen.

Pelaajana tunnefutari oppii parhaiten hyvän fiiliksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen siivittämänä. Tärkeää oppimisessa on haluttujen yksityiskohtien tai pelikuvioiden tarkka toistaminen, kunnes haluttu rutiinitaso on saavutettu. Kuormittuessaan Tunnefutari voi kadottaa fokuksen, jolloin myös opitut pelikuviot menevät sekaisin. Valmennukseen osallistuneista 28 valmentajaa tunnisti itsessään Tunnefutarin (39,4 %). Tämä on selvästi enemmän kuin laajassa aineistossa keskimäärin.

 

”Kannustaja”

Intuitiivisesti peliä hahmottava ja tunnepitoisesti päättelevän valmentajan olen nimennyt ”kannustajaksi”. Kannustaja-valmentaja näkee ihmisten välisen yhteistyön kaiken onnistumisen edellytyksenä. Hän on perusoptimisti ja näkee jalkapallon monimutkaisten syy-yhteyksien kokonaisuutena, jossa yksilöllä on tarkoin suunniteltu rooli. Häntä usein kutsutaan myös valmentavaksi johtajaksi. Valmentajana kannustaja kehittää mielellään uusia harjoitussuunnitelmia ja hakee pelaajissa olevaa potentiaalia.

Pelaajana kannustava futari oppii parhaiten, kun saa käyttää luovuuttaan ja mielikuvitustaan hyvän fiiliksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen ohella. Positiivinen palaute tuntuu kannustavasta futarista erityisen hyvälle. Väsyessään kannustava futari saattaa kadottaa peli-ilon ja muuttua käytökseltään vikoja etsiväksi nihilistiksi, jolloin kellään ei ole kivaa. Valmennukseen osallistuneista 19 valmentajaa (26,7 %) tunnisti itsessään kannustavan futarin tunnusmerkistön.

 

”Pelistrategi”

Pelistrategilla on intuitiivinen hahmottamiskyky ja looginen päättelykyky. Hän näkee kokonaiskuvaan liittyvän suunnitelman olevan kaiken onnistumisen edellytyksenä. Hän uskoo parhaiden pelillisten yksityiskohtien myös tulevan ison kokonaiskuvan kautta. Olemuksellaan hän edistää ryhmän yhteistyötä ja johtajuutta oman vahvan loogisen päättelynsä kautta. Valmentajana hän on rationalisti: jalkapallo on monimutkaisten teknisten ja inhimillisten suoritusten summa.

Pelaajana Pelistrategi käyttää loogista päättelyään ja visioitaan harjoituksissa ja pelissä. Hyvin suunniteltu, myös yksityiskohtiin viety pelitapa motivoi pelistrategia parhaisiin suorituksiin. Pelistrategi näkee ja kokee jalkapallon shakkipelinä, jossa jokainen siirto on monimutkaisen päättelyn lopputulema. Jos tätä ”selkeyttä” mennään perusteetta sotkemaan, Pelistrategi voi muuttua inhottavan itsepäiseksi ja alkaa kritisoida valmentajaa ja myös joukkuetovereita. Valmennukseen osallistuneista 15 henkilöä (21,1 %) oli Pelistrategeja eli rationalisteja.

 

Täsmällisyyttä vai joustavuutta peliin?

 

”Jokainen urheilija haluaa hallita suoritustaan pyrkimällä hyödyntämään kehittyneimpiä ominaisuuksiaan ja se on jokaisen opittava henkilökohtaisesti, koska yksi malli ei sovi kaikille.”

 

Edellinen neljän pelaajatyypin kuvaus oli yleisluonteinen. Jokainen ajattelutyyli sisältää myös tulkinnan ulkoisesta elämäntyylistä, siitä miten arki sujuu. Osalla ihmisistä se on täsmällisyyttä, terävyyttä ja halua hallita aikaa, asioita ja ihmisiä. Osalle ihmisistä se on kehittynyttä hahmottamis- ja sopeutumiskykyä ilman tiukkaa kontrollivaatimusta. Kokeneet valmentajat ovat havainneet, ketkä pelaajista ovat täsmällisiä, eivätkä myöhästy koskaan ja ketkä pelaajista tekevät asioita hieman viimetippaisesti.

 

 

Urheilija, tasosta riippumatta, oppii helpoiten, kun voi tehdä asioita luontaisesti vahvoilla alueilla, myös fyysisesti. Pilkuntarkat, aikataulusidonnaiset ja järjestelmälliset pelaajat pyrkivät pääsemään ”pelin päälle” hyödyntämällä pelikontrollia, systeemiä. Spontaanit pelaajatyypit puolestaan löytävät vahvuutensa joskus nopeasti reagoiden ja joskus vain hitaammin peliin syttyen. He muuttavat mielellään systeemiä oman tilannekuvansa ja rytminsä mukaisesti. Tässäkin on syytä korostaa, että ulkoinen elämäntyyli ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa pelaajaa. Mm. kiekkolegenda Teemu Selänteen peliuraa seuranneet tietävät, kuinka hän myöhästyi lähes kaikesta, mistä urheilija voi myöhästyä. Jokainen urheilija haluaa hallita suoritustaan pyrkimällä hyödyntämään kehittyneimpiä ominaisuuksiaan ja se on jokaisen opittava henkilökohtaisesti, koska yksi malli ei sovi kaikille. KuPSin valmentajista järjestelmällisyys-ominaisuuden tunnisti itsessään 48 valmentajaa (67 %) ja spontaaniuden 23 valmentajaa (34 %). 

 

Turvallisuuden tunne johtoajatukseksi

 

”Yksilöt saavat levollisuutta ja itsevarmuutta eri asioista ja yksilökeskeisyys on yksilöllisten taipumusten – erityisesti vahvuuksien – tunnistamista ja huomioimista.”

 

Kilpaurheilu on lähtökohtaisesti tulosurheilua, jossa joku voittaa ja joku toinen häviää. Jos voittamisen ottaa ainoaksi johtoajatukseksi, todennäköisyys sille, että ei voitakaan, kasvaa. Miksi näin? Urheilukirjallisuus ja valmentajien oppaat ovat jo pidemmän aikaa korostaneet psykologista turvallisuuden tunnetta muita elämänarvoja ja mm. leikinomaisuutta unohtamatta. Nauti hetkestä, sanotaan. Mutta miten voit nauttia, jos peli on kipsissä ja vastustaja puskee päälle? Kaiken lisäksi häviäminen pelottaa. 

Voittaminen on omien vahvuuksien ulosmittaamista epävarmuutta synnyttäneessä tilanteessa. Kilvoittelu tapahtuu oman sisäisen motivaation kautta yksilöä kunnioittavan valmennuksen avulla. Psykologisen turvallisuuden tunteen käsite ei ole uusi ja LUONTAISET TAIPUMUKSET™ on asiaa käsitellyt mm. Jari Saarenpään kirjoittamassa blogissa. Sen sijaan erilaisuuden jäsentämismallien ja urheiluvalmennuksen kanssa yhdessä teemaa ei ole lähestytty laajemmin.

Yksilöt saavat levollisuutta ja itsevarmuutta eri asioista ja yksilökeskeisyys on yksilöllisten taipumusten – erityisesti vahvuuksien – tunnistamista ja huomioimista. Tavoite turvallisuuden tunteen saavuttamisessa ja sen säilyttämisessä on sama. Urheilija kehittyy ja menestyy, kun hänellä on terve itsetunto, tietoinen omista vahvuuksistaan (myös kehityskohteistaan), innokas ja lajiaan rakastava nuori. Häntä ei tappio pelota – ei erityisesti edes mietitytä. 

 

”Kun mokasin jotain koripallotreeneissä, käski valmentaja koko muun joukkueen ympärille ja katsomaan, kun hän huusi minulle, kertoi kuinka huono olen ja laittoi tekemään saman suorituksen uudestaan kaikkien edessä, mikä johti usein epäonnistumiseen.”

Sitaatin lähde: Helsingin Sanomat 1.2.2020

 

LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -valmennusmenetelmällä voidaan edistää turvallisuuden tunteen keskeisiä periaatteita, kuten 1) miten eri pelaajien yksilölliset vahvuudet ovat tunnistettavissa joukkueessa, 2) miten eri pelaajat saavat kaipaamaansa yksilöllisen vapauden ja vaikuttamisen tunteen ja 3) miten eri pelaajat kokevat yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta? Näitä ajatuksia ylläpitämällä eri tavalla ajattelevat ja käyttäytyvät pikkufutarit sanovat yhden asian samalla tavalla: futista on kiva pelata!

Aki

 

“Mielen valmentaminen on tärkeintä”

-Erkka Westerlund

Sitaatin lähde: www.mieli.fi 

 

 

Artikkelin kirjoittaja LUONTAISET TAIPUMUKSET™ valmentaja Aki Miettinen on palloileva vipuvaikuttaja ja ajattelutyyliltään ENFP. Kuopiolaisella Akilla  on pitkä kokemus yksilöiden, ryhmien ja työyhteisöjen kehittämisestä, valmentamisesta ja johtamisesta. Hän on toiminut myös opettajana, yrityskouluttajana ja koulutusjohtajana. Akilla on voimakas kiinnostus ihmisten tekemiä valintoja (=päätöksiä) kohtaan, liittyipä haaste sitten esimiestyöhön, työyhteisön sisällä tapahtuvaan vuorovaikutukseen tai kilpaurheilijan omiin tunnetiloihin. Työssään hän hyödyntää kokemuksiaan erilaisista ihmisistä ja yhteisöistä sekä kehittyneitä tunnetaitojaan. Akin tavoitat yrityksestään Vipuvaikutus Consulting.

 

 

Tilaa tästä

Kirjoittaja:luontaisettaipumukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *