Kirjoittaja: valmentaja, CEO Jari Saarenpää |

 

Otsikko on suora lainaus Opetushallituksen tuoreesta visiosta. Tapasin Opetushallituksen pääjohtajan Olli-Pekka Heinosen parisen viikkoa sitten. Keskustelimme siitä, miten voisimme entistä paremmin oivalluttaa nuoria löytämään oman potentiaalinsa siten, että peruskoulun päättyessä nuori voisi heti lähteä sille opintopolulle, joka on hänen vahvuuksien ja innostuksen mukainen. Keskustelumme tulee jatkumaan ja kerron siitä lisää ajallaan. Miten on laita sinun kohdalla? Oletko päässyt kasvamaan omaan potentiaaliisi aikuisena? Oletko tähänastisella urallasi pystynyt hyödyntämään omia vahvuuksia ja intohimojasi siten, että pääset auttamaan muita juuri sinun ainutlaatuisella vahvuuksien ja innostuksen yhdistelmälläsi? Omalla kohdallani arvelen, että olen aika lähellä sitä, mitä golffarit sanovat ”sweet spotiksi”. Ihannelyönti.

 

Suomessa tehdään maailmanluokan aivotutkimusta. Olen seurannut tiiviisti Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkijan Katri Saarikiven haastatteluja julkisuudessa. Olet saattanut törmätä näihin haastatteluihin viime viikkoina mm. Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa, Kauppalehdessä, Tekniikan Maailman tuoreessa numerossa 17/2017 ja monessa muussa yhteydessä. Erityisen hienoa on se, että tutkimukset sen kuin jatkuvat ja ottavat entistä suurempia kierroksia – Ensi vuonna Katri Saarikivi alkaa johtamaan uutta useiden yliopistojen ja yritysten yhteishanketta, joka keskittyy tunteisiin ja vuorovaikutukseen teknologistuvassa työelämässä. Mitä näissä tutkimuksissa on tähän asti saatu selville?

 

Työvoimaa haaskataan!

 

Perusviesti tämän hetkisen tutkimuksen valossa on se, että ihmisen työvoimaa haaskataan rutiinitöissä. Jo nyt tietotekniikka voisi ottaa paljon isomman roolin rutiinitöiden tekemisessä. Samanaikaisesti voidaan todeta, että tietotekniikka ei osaa – ainakaan vielä, ymmärtää ihmistä. Kyseessä on jotakin niin syvällistä ihmisten välistä vuorovaikutusta, että ainakaan vielä mikään tekoäly ei ole sitä kyennyt ratkaisemaan. Työ itsessään on aivotutkijoiden käsityksen mukaan erilaista ongelman ratkaisua, jossa keskiössä on toinen ihminen – vieläpä sellaista ongelmien ratkaisemista, jonka toiset ihmiset kokevat niin arvokkaaksi, että he ovat valmiita maksamaan siitä. Toistaiseksi ainakaan ihmisten ongelmat eivät ole vähenemässä, pikemmin toisin päin, joten töitä luulisi meille ihmisille piisaavan!

 

Erilaisissa tulevaisuuden kauhuskenaarioissa tekoäly on kaapannut vallan. Toistaiseksi siitä ei ole pelkoa, koska empatia rakentuu kuitenkin sellaisille aivomekanismeille, että tekoälyyn niitä olisi vaikea rakentaa. Kone voidaan toki opettaa lukemaan ihmisten tunteita ja reagoimaan empaattisen kaltaisesti. ”Jotta tekoäly voisi olla empaattinen, sillä pitäisi olla muiden muassa subjektiivinen tunne-elämä ja mielikuvitus. Empatia edellyttää siis tietoisuutta, ja nyt näyttää siltä, että tekoäly ei ole ainakaan vielä tietoinen.” – Katri Saarikivi, Helsingin Sanomat 24.9.2017

 

Jotta tekoäly voisi olla empaattinen, sillä pitäisi olla tunne-elämä ja mielikuvitus. Share on X

 

Mitä empatia on?

 

Empatia on meidän ihmisten kyky ymmärtää ja tuntea toisen ihmisen tunteita. Tunteita on ajateltu olevan tietty määrä, viimeisimmän aivan tuoreen tutkimustuloksen mukaan ihmisellä on olemassa 27 erilaista tunnetta (Berkeleyn yliopisto). Kirjoitin empatiasta syvällisemmin aiemmin tässä jutussa.

 

Vapaasti Suomennettuna meillä ihmisillä on seuraavat tunteet, jotka toistaiseksi vain ihminen voi havaita toisesta ihmisestä: ihailu, palvonta, esteettinen arvostus, huvittuminen, kiukku, ahdistuneisuus, hämmästys, kiusallisuus, ikävystyminen, rauhallisuus, hämmennys, kaipuu, inho, empaattinen kipu, hurmaantunut, innostunut, pelko, kauhu, mielenkiinto, ilo, nostalgia, huojentuneisuus, romantiikka, suru, tyytyväisyys, seksuaalinen halu, yllättyneisyys. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, missä vaiheessa tekoäly alkaa kyetä lukemaan näitä tunteita meissä ihmisissä. Tähän saatamme saada jotakin vastauksia jo lähivuosina Helsingin yliopiston johtamassa aivotutkimushankkeessa.

 

Tekniikan Maailma haastatteli tuoreessa numerossaan Katri Saarikiveä. Tutkijan vision mukaan jo noin kymmenen vuoden päästä tietokonevälitteinen vuorovaikutus ja yhteistyö on lähes yhtä tehokasta ja sujuvaa kuin kasvotusten tapahtuva. Aika hurja visio! Tämä tarkoittaisi sitä, että nettiin voitaisiin rakentaa ”näkymätön tunnekerros” ja voisimme tehokkaammin tartuttaa tunteita ihmisestä toiseen, jolloin ymmärrys paranisi – kokisimme toisen ihmisen tunteita ominamme.

 

Jatkossa työn tekeminen keskittyy ongelmanratkaisuun

 

Ihmisen tekemät rutiinityöt tulevat vähenemään olennaisesti lähivuosien ja vuosikymmenten aikana. Tietotekniikka, robotit, tekoäly hoitaa rutiinit. Hyvä niin, koska lähtökohtaisesti me tiedämme jo liki 50 vuoden tutkimuksen valossa, että ihmisen sisäinen motivaatio kaipaa tekemisen vapautta, mahdollisuutta oppia ja kehittyä sekä erityisesti työn tekemisen merkitystä sekä yhteisöllisyyttä. Toki osa ihmisistä tekee työtään vain pelkän toimeentulon vuoksi, mutta nuo edellä mainitut sisäisen motivaation tekijät haetaan sitten muuta kautta elämään.

Toistaiseksi nykyaikaisia viestintävälineitä ei ole rakennettu huomioimaan sitä, että ihmisillä on tunteet. Teknologiassa on selviä puutteita. Käytämme näitä vajavaisia menetelmiä yhä enemmän, kun asiakaskontakteja ja palavereja hoidetaan virtuaalisesti eikä kasvokkain. Vuorovaikutus ihmisten välillä paranisi, mikäli tunnetietoa saisi välitettyä paremmin. Muistan omat ensimmäiset virtuaalipalaverit Nokia-yhtymästä 2000-luvun alkupuolelta – tekniikka oli alkeellista, yhteydet tökkivät ja suurin osa ajasta meni siihen, kun yritimme saada yhteydet toimimaan. Ainoa tunne, joka tuolloin välittyi, oli kaikkien osapuolten hermostuminen siihen, että tekniikka ei toiminut. Noista päivistä ollaan kehitytty, mutta yhäkin olennainen tunnetason viestintä jää vajavaiseksi.

On myös hyvä muistaa ja ymmärtää yksi ihmisen kehityshistoriaan liittyvä piirre – ihminen tulkitsee neutraalin viestin lähtökohtaisesti negatiivisesti. Tämä liittyy jo muinoin kehittyneeseen mantelitumakkeeseemme – varaudumme varmuuden vuoksi pahimpaan, jotta eloonjäämisemme olisi turvattu! Itse olen alkanut käyttämään ennen inhoamiani emojeita yhä enemmän, jotta voin varmistaa tunnetilan viestittymisen vastaanottajalle paremmin kuin pelkän asiatekstin kautta. Luin hiljakkoin jostakin, että emojit eivät kuuluu asiantuntijaviestintään, mutta käytän niitä siitä huolimatta!

 

Jatkossa työn tekeminen keskittyy ongelmanratkaisuun. Share on X

 

Mikä ratkaisee pelin?

 

Aivotutkimus etenee hurjaa vauhtia. Skenariot tulevaisuudesta ovat kuin suoraan tieteiselokuvista. Uskon itse niihin, koska kehitysvauhti tuntuu kiihtyvän eksponentiaalisesti. Uskon samalla siihen, että ihmisellä on oiva paikka osana kaikkea tulevaa. Tämä edellyttää sitä, että me ihmisinä alamme myös kehittyä hieman nopeammin kuin aikaisemmin on ollut tapana. Tarkoitan sitä, että jokainen ihminen alkaa miettimään aidosti sitä, mikä on se oma juttu tässä maailmassa. Mikä on juuri minun ainutlaatuinen yhdistelmä vahvuuksia, innostumista ja erityisesti, missä voin auttaa muita. Mitä sellaista maailma tarvitsee, jossa minä voin tarjota ratkaisun omilla ainutlaatuisilla vahvuuksilla ja innostuksen aiheilla?

Erikoisinta tässä on se, että jo muinaiset japanilaiset tuhansia vuosia sitten tiesivät tähän kaavan – Ikigai-filosofia summaa tämän. Oletko kuullut siitä? Kyseessä on lopulta hyvin yksinkertainen elämänfilosofia, jolla japanilaiset elävät jo nyt maailman pisimpään. Tunnista omat vahvuutesi, innostuksen kohteesi ja selvitä, miten voit niiden avulla auttaa muita. Lopputuloksena on elämä, jossa autat toisia ihmisiä ratkomaan heidän ongelmiaan ja saat siitä itsellesi toimeentulon. Kannattaisiko tämän asia äärelle pysähtyä?

 

Ikigaista täältä lisää.

 

 

 

Tilaa tästä
Kirjoittaja:luontaisettaipumukset

2 kommenttia

  1. Päivi Ahokas /

    Hei
    Kyllä tunnistaa pitäisi. Omat vahvuudet alkavat mielen kypsyttyä,henkisesti kasvettua nousta esiin.

    Vastaa
  2. Aapo Summanen /

    Kiitos kirjoituksesta Jari! Olen tämän myös vahvasti huomannut, että tunne ei välity kunnolla tai helposti pelkässä tekstissä esim.sähköposteissa. Ihminen mahdollisesti helposti tulkitsee lukemaansa viestiä silloisesta tunnetilastaan käsin ja silloin viesti helposti hämärtyy. Tämä on siis oma tulkintani. Ja kiitos huomiosta, että ihmisen luontainen tapa on tulkita neutraali negatiivisena – tämä selittää paljon asioita, joita olen ihmetellyt.

    Tästä syystä tykkään esim. whatsup ääniviestien lähetyksestä, koska siinä tunnetila välittyy paremmin kuin pelkässä tekstissä.

    Teksti herättää upeasti syvempää ajattelua siitä, miten voimme palvella maailmaa. Mikä minua innostaa ja kuinka voin auttaa sillä muita 🙂

    Kiitos 🙂

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *