Kirjoittaja: Aki Miettinen, LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -valmentaja

KuPSin juniorivalmennuksessa ymmärretään erilaisuutta

Yksilö ja yksilöllisyys

Suomen Palloliiton valmennuslinjan kuvauksissa todetaan sanatarkasti mm.: ”Tunne pelaajasi”, ”Nuoruusvaiheessa pyritään vahvasti huomioimaan yksilö” tai ”Valmentajalta vaaditaan kykyä tunnistaa pelaajien henkilökohtaiset ominaisuudet”. Samankaltaisia kuvauksia löytyy kaikkien organisoitujen ja johdettujen urheilun lajiliitojen valmennuskuvauksista. Yksilökeskeisyys, pelaajakeskeisyys, urheilijakeskeisyys, henkinen valmennus tai henkisten valmiuksien kehittäminen kulkevat kuvauksissa liki käsi kädessä. Näitä kytketään urheilijan polkuihin sekä ihmisenä ja yksilönä kasvamisen malleihin sitä mukaa, kun kokonaisvaltainen, holistinen, ihmiskäsitys on tullut mukaan urheiluvalmennukseen ja seuratyöhön ylipäänsä.

Valmentaja yrittäessään ymmärtää urheilijoita, on samankaltaisessa tilanteessa kuin täysin värisokea henkilö yrittäessään järjestellä punaisia, sinisiä, keltaisia ja vihreitä lappuja keskenään samanvärisiin pinoihin. Värit näkyvät harmaan eri sävyinä eikä erottelukykyä juurikaan ole.

Muiden muassa Ryan&Decin itseohjautuvuusteoriaa hyödynnetään varsin laajasti sekä työelämän että urheiluvalmennuksen piirissä. Urheilijan kokema autonomia, pätevyyden ja kuuluvuuden tunteet saattavat jäädä valmentajilta hieman etäisiksi lähestymiskulmiksi, jos yksilöllisyyteen ei tuoda muita näkökulmia. Usein näistä kuvauksista ja myös käytännön valmennuksesta puuttuu valmentajan ja urheilijan käsitys omista vahvuuksista, mitkä eivät ole kiloja, senttejä tai millimooleja. Asia yksinkertaistuu kysymykseen: ”Miten urheilijakeskeinen valmennus voi toteutua käytännössä?”. Yrittäessään ymmärtää urheilijoita on valmentaja samankaltaisessa tilanteessa kuin täysin värisokea henkilö yrittäessään järjestellä punaisia, sinisiä, keltaisia ja vihreitä lappuja keskenään samanvärisiin pinoihin. Värit näkyvät harmaan eri sävyinä eikä erottelukykyä juurikaan ole.

Yhteistyö Kuopion Palloseuran kanssa

Tasan kaksi vuotta sitten KuPSin toiminnanjohtaja Jari Koistinen otti yhteyttä ja kysyi, miten hyvin erilaisuuden jäsentämismallimme sopisi osaksi juniorivalmennusta. KuPS on jalkapalloilun suurseura Suomessa. Junioreita on yli 1000 ja juniorivalmentajia reilut 150. Juuri julkaistun SROI-vaikuttavuustutkimuksen (Social return on investment) mukaan KuPSin vaikutuspiirin tuottama taloudellinen hyöty on 12,5 m€. Ei siis ole yhdentekevää, miten lapsia ja nuoria kohdataan, kohdellaan ja valmennetaan. Esittelin juniorivalmennukselle suunnitelman, joka sisälsi runsaasti osioita erilaisuuden ymmärtämisestä ja sen hyödyntämisestä joukkueurheilussa.

Keväällä 2019 käynnistimme KuPSin kanssa viisi osiota sisältävän valmennuskokonaisuuden, johon ensimmäisenä vuonna osallistui noin 30 junioreiden edustusjoukkuevalmentajaa. Tänä vuonna valmensimme 40 valmentajaa lisää erilaisuutta ymmärtäviksi juniorivalmentajiksi. Jokainen valmentaja vastasi ennen valmennusta LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyysiin tarkoin ohjeistettuna. Valmennuksen aluksi jäsensimme valmentajien ajattelutaipumukset oman itsetuntemuksen perustaksi.

Itsetuntemus ja vuorovaikutustaidot

Oma itsetuntemus on yksi tärkeimmistä asioista, kun haluamme ymmärtää yksilöllisyyttä sekä kilpaurheilussa että harrastustoiminnassa. Joukkueen pelaajat ovat keskenään hyvin erilaisia. Osa junioreista on vilkkaita ja puheliaita, osa taas hiljaisempia ja vetäytyvämpiä. Täsmällisyydessäkin on eroja. Jos valmentaja itse on tyyliltään hiljaisempi, hän ymmärtää kyllä niitä hiljaisempi poikia ja tyttöjä. Itsetuntemus on taito, jonka voi hankkia. Mitä pidemmälle joukkue yhdessä harjoittelee ja kilpailee, sitä enemmän joukkueen arvot ja muut asiat alkavat ohjata joukkuetta. Joukkueen identiteetti hahmottuu sellaiseksi, johon on helppo sitoutua.

Vuorovaikutusosio on valmennusohjelman suora jatke erilaisuus- ja itsetuntemusosiolle. Vuorovaikutusta on normaali kanssakäyminen ja mm. palautteen antaminen. Kuinka usein valmentaja itse pyytää palautetta omasta toiminnastaan? Autoritaariseen johtamiskulttuuriin on kuulunut, että yksi käskee ja muut tottelevat. Tällöin yhteinen ymmärrys riippuu yksin urheilijan kyvystä ymmärtää valmentajan viestejä. Mikäli vahvoilla mielipiteillä varustettu valmentaja ei ymmärrä omia heijastusvaikutuksiaan joukkueessa, hän aiheuttaa joukkueen herkimmille pelaajille paljon vahinkoa. Oman vuorovaikutustyylin tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeä vaihe, jotta yhteistyö joukkueessa voi kehittyä haluttuihin ja tarpeellisiin suuntiin.

Vahvuudet esiin

Jokaisessa meissä on erinomainen yhdistelmä vahvuuksia. Jokainen pelaaja on hyvä jossain, samoin valmentaja. Vahvuudet ovat ominaisuuksia, jotka tulevat hahmottamiskyvyn ja päättelyn kautta osaksi joukkueen toimintaa. Varsinkin nuorempien urheilijoiden toiminta tähtää enemmän kasvamiseen ja kehittymiseen urheiluperheessä kuin pelkän voittamisen kulttuurin rakentamiseen. Kilpailulliset ja kunnianhimoiset nuoret siivilöityvät kyllä melko helposti joukkueesta. Todellisuudessa kaikki haluavat voittaa ja sitä himoa pitää oppia pikemminkin hallitsemaan kuin pelkästään lisäämään. Oman ajattelutyylin tunnistaminen voi tuoda urheiluun näkökulman, jolla esimerkiksi uuden oppimista tai kehittymispalautteen antamista muotoillaan entistä enemmän tyyppikohtaiseksi.

Tunnetaitoinen valmentaja antaa lohdutusta pettyneelle.

Kun ilmapiiri on hyvä, on joukkue hyväksyvä, kannustava, kehittyvä ja rohkea.

Pettymykset tulevat ja menevät

Kilpa- ja tulosurheilu erottelee raa’asti parhaan toiseksi parhaasta. Virheet, epäonnistumiset ja pettymyksen tunteet ovat osa kilpailua. Valmentajan täytyy tunnistaa ja ymmärtää erilaisia reagointitapoja näissäkin asioissa. Tunnetaitoinen valmentaja antaa lohdutusta pettyneelle. Kun ilmapiiri on hyvä, on joukkue hyväksyvä, kannustava, kehittyvä ja rohkea. Epäonnistumista tai naurunalaiseksi joutumista ei tarvitse pelätä, vaan saaduista kokemuksista otetaan opiksi. Kun valmentaja tuntee ryhmänsä jäsenet hyvin, epäonnistumisten käsittelykin on helpompaa. Ja kun valmentajakin on ihminen, myös hän kokee onnistumisia ja epäonnistumisia omiin tunnetiloihinsa reagoiden. Tässäkin asiassa ihminen voi kehittyä.

Valmentajavalmennuksen välilliset vaikutukset

Kuopion Palloseuran mittavassa juniorityössä ei ole yhden tekevää, millainen tunnelma joukkueiden harjoituksissa ja peleissä vallitsee. KuPS on näyttänyt esimerkkiä siitä, että välittämällä saadaan vaikutuksia. Voidakseen valmentaa joukkuetta, valmentajan on tunnettava yksilöt – ensiksi tietenkin itsensä. Näistä ovat valmennuksen huippunimet, mm. Erkka Westerlund ja Petteri Nykky kertoneet kirjoissaan. On siis erittäin tärkeää, että nuori kokee olevansa osa joukkuetta ja osa urheiluperhettä. Valmentaja, joka on kiinnostunut itsetuntemuksensa ja vuorovaikutustaitojensa kehittämisestä toimii vastuullisemmin. Valmentaja, joka osaa kohdata, kuunnella ja kannustaa nuoria, antaa nuorelle myös paremmat eväät tulevaisuuteen. Näistä asioista tunnustusta saanut KuPSin juniorityö on loistava esimerkki.

Aki Miettinen

Itsetuntemus- ja vuorovaikutusvalmentaja

LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -VALMENTAJISTA ESITTELYSSÄ

TANJA MERONEN, KETTU valmennus ja viestintä



Tanja valmentajana

KETTU valmennuksen LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -palvelut