Kirjoittaja: Valmentaja, CEO ja innostuksen oivalluttaja Jari Saarenpää 

 

Oletko sinä onnellinen?

Tapasin kysyä tuota kysymystä lapsiltani saunan lauteilla, kun he olivat pieniä. Oli hauska saada kovin monenlaisia selityksiä päivän aikana tapahtuneista kivoista asioista. Selvästi onnellisuus siis liittyi lapsen maailmassa iloisiin asioin. Hieman vanhempina heidän vastauksensa alkoivat muuttumaan. Onnellisuuteen liittyi selvästi jokin toinen ihminen ja se, että oli voinut joko auttaa kaveria onnistumaan tai olla vain läsnä, kun kaverilla on mieli maassa.  Olen paljon pohtinut näitä keskusteluja viime aikoina, kun nuorinkin lapseni tuli täysi-ikäiseksi.

Jatkamme yhäkin näitä onnellisuuskeskusteluja, mutta sana onnellisuus ei enää ole samalla tavalla keskustelujen keskiössä. Tyypillinen tilanne on se, jossa olen kahden kesken oman nuoreni kanssa, tekemässä jotakin sellaista, joka on hänelle mieluista. Nuorimman lapseni, Jeren kanssa harrastamme mm. jääkiekon penkkiurheilua Hakametsässä sekä avantosaunomista Kaukajärvellä. Erityisesti jälkimmäinen harrastus mahdollistaa melko syvällisenkin pohdinnan elämästä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Jere on se keskustelun osapuoli, joka aloittaa syvälliset keskustelut – tänä päivänä ei enää tarvitse kysyä Jereltä, onko hän onnellinen, vaan sen pystyy aistimaan kaikilla aisteillaan. Nuori mies kokee tyytyväisyyttä elämäänsä ja tähän asti tekemiinsä valintoihin.

Vanhimman poikani, Tonin kanssa harrastamme autojen laittamista. Kun oivalsin tämän tarpeen Tonissa teini-ikäisenä, otin hänet mukaani omiin autontuunausprojekteihini. Laitoimme milloin mitäkin tuunausta yhdessä iskän autoihin. Vuosi sitten lahjoitin pojalle yhden harraste Alfa Romeoistani. Kyseessä ei ole mikään perusversio, vaan huippuvarusteltu 164 3.0 V6 – moottorina legendaarinen Busso italialaisen suunnittelijan mukaan nimettynä. Toni on käyttänyt uskomattoman määrän energiaa tuon auton kunnostamiseen ja tuunaukseen. Saan lähes päivittäin whatsapp -viestin häneltä jostakin tuunatusta tai kuntoon laitetusta jutusta autossa.

 

 

Esikoiseni Tiian kanssa keskustelemme hieman harvemmin, mutta yleensä sitäkin syvällisemmin. Tämä nuori nainen on joutunut käymään oman elämänkoulunsa vanhempien erotessa. Tiia oli tuolloin 15 vuotias ja vastuuntuntoisena kantoi paljon isomman roolin omista pikkuveljistään, kuin olisi koskaan kenellekään suonut. Olemme tänä päivänä erittäin läheisissä väleissä Tiian kanssa ja keskustelemme käsittämättömän syvällisistä asioista – kaikesta maan ja taivaan välillä.

 

Mitä onnellisuus on?

Halusin kertoa lyhyen tarinan muodossa oman onnellisuuteni tärkeästä kulmakivestä – lasteni hyvinvoinnista. Toki onnellisuus on paljon muutakin, mutta tässä iän myötä on oppinut arvostamaan lastensa hyvinvointia jotenkin aivan uudella tavalla. Se hyvä olo, mikä omien lasten onnellisuudesta seuraa, on jotakin sanoin kuvailematonta. Heihin kun ei voi enää juurikaan vaikuttaa, se työ on tehty lasten äidin kanssa jo kauan sitten. Kiitos siitä hänelle.

Omalla kohdallani onnellisuus on saanut aivan uudet mittasuhteet viime vuosien aikana. 2010 päättynyt pitkä parisuhde ja avioliitto lasten äidin kanssa sysäsi minut ensimmäistä kertaa todella pysähtymään asian äärelle. Mutta se ei tällaista pohjalaista miestä saanut vielä riittävästi pysähtymään, että olisin oikeasti pohtinut onnellisuutta syvemmin. Vasta toisen pidemmän parisuhteen päättyminen reilu vuosi sitten pysäytti asian äärelle kunnolla.

Olen viime vuosien aikana pyrkinyt oppimaan onnellisuutta hyviltä ystäviltäni. Syvälliset keskustelut niin pitkäaikaisten ystävien kuin viime vuosina tutustumieni ihmisten kanssa ovat syventäneet valtavasti omaa käsitemaailmaa onnellisuuden kokemuksesta. Olen saanut ystäväpiiriini monta ”alan gurua”, kuten heitä itse nimitän. Tony Dunderfelt, Arto Pietikäinen, Jouni Luukkala ja monta muuta ihmistä, jotka pohtivat omissa kirjoissaan ja oivalluttavat valmennuksissaan onnellisuuden käsitteitä omista näkökulmistaan. Erityisen hedelmälliseksi osoittautui kuluneen reilun vuoden aikana käymäni lukuisat keskustelut Jounin kanssa – havaitsimme, että jaamme monta hyvin samanlaista elämänkokemusta niin ylä- kuin alamäissäkin. Nämä vuoristoradathan opettavat ihmiselle eniten, jos vain itse on valmis pysähtymään ja tarkastelemaan omaa toimintaansa hieman etäämmältä.

Omalla kohdalla onnellisuus on laajentumassa valtavan paljon isommaksi käsitteeksi, kuin mitä se on aiemmin minulle merkinnyt. Tajusin muutama vuosi sitten ikiaikaisen japanilaisen Ikigai-filosofian syvimmän olemuksen: elämän tarkoitus saattaa liittyä siihen, että tiedät mitä osaat, pääset tekemään innostavia asioita, jotka ovat merkityksellisiä toisille ihmiselle ja saat tästä kaikesta vielä itsellesi ja lähimmäisille mukavan toimeentulon. Koen löytäneeni oman Ikigain, joka ainakin tällä hetkellä tuottaa laajasti hyvän olon tunteita itselleni. Parasta kuitenkin on nähdä tuo hyvä olo ihmisissä, joita olen tavalla tai toisella voinut auttaa.

 

Mihin sinä uskot?

Itse uskon siihen, että jokaisessa ihmisessä on ainutlaatuinen yhdistelmä vahvuuksia. Mihin sinä uskot? Minua tämä uskomus vie joka päivä elämässä eteenpäin – tilanteisiin, jossa kohtaan ihmisiä, joita tiedän voivani auttaa löytämään sen oman juttunsa elämässään. Omien lasten kohdalla on ilo nähdä, kuinka he ovat tehneet valintoja, jotka tuottavat heille onnellisuuden kokemusta.

Sparrailin ystävääni psykologi Jouni Luukkalaa viime vuonna useampaan kertaan, kun hänellä oli kuudennen kirjan kirjoitusprojekti käynnissä. Jouni halusi kirjoittaa kirjan onnellisuudesta. Ei siitä, miten onnellisuus saavutetaan, vaan siitä, mitä onnellisuus pohjimmiltaan on – jokaisella on mahdollisuus päästä osalliseksi onnellisuudesta. Jounin viesti meille kaikille on: onnellisuuteen voi vaikuttaa suuresti omilla ydinarvoihin pohjaavilla valinnoillaan. Parasta onnellisuutta on aidon avun tarpeessa olevien muiden ihmisten auttaminen omien voimavarojen mukaan. Ja kolmantena tekijänä: onnellisuuden lisääminen omaan elämään vaatii ponnistelua ja sitoutumista.

 

Onnellisuuteen voi vaikuttaa suuresti omilla ydinarvoihin pohjaavilla valinnoillaan Klikkaa ja Twiittaa

 

Joko olet tutustunut Jounin uuteen kirjaan? Löydät sen esimerkiksi LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -verkkokaupasta nopealla, maksuttomalla kotiin toimituksella.

 

Mikä sinua innostaa?

Tähän loppuun haluan tuoda omakohtaisen esimerkin onnellisuuteen liittyvästä jatkuvasta ponnistelusta ja sitoutumisesta. Jos ihminen jää onnellisuuden huippunsa saavutettuaan laakereille lepäämään, ei tuo onnellisuus kauaa kanna. Kollegani Niko Helin esitti eilen aamulla markkinoinnin viikkopalaverissamme minulle kysymyksen: mitä saan uuden kirjan kirjoittamisesta? Olemme siis kirjoittamassa uutta kirjaa yhdessä opettaja Pia-Christina Rothin kanssa sosiaalisista taidoista. Pyrimme kirjoittamaan sudenpentujen käsikirjan kaikille esimiehille alaisten tunteiden käsittelystä (pätee tosin kaikkiin kohtaamisiin kahden ihmisen välillä). Olemme molemmat Pia-Christinan kanssa järjettömän innostuneita tästä kirjaprojektista. Vastasin kollegalleni Nikolle: ”kirjan kirjoittaminen tuo innostusta elämääni normaalien arkisten työaskareiden lomaan”. Minusta jokaisella ihmisellä pitäisi olla arkisten, vaikka kuinka innostavien tekemisten ohella myös jokin ”superinnostava” juttu, joka tempaa mukaansa. Mikä on sinun juttusi? Uskon, että se tuo lisää onnellisuuden tunteita elämääsi!

 

Tilaa tästä

Kirjoittaja:luontaisettaipumukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *